Petri Saari: On hiekka polttavaa

On joitakin paikkoja, joissa vain tuntuu siltä, että tänne sieluni kuuluu. Yksi tällaisista minulle tärkeistä paikoista on Kalajoki. En osaa sanoa, mistä tuntemus on peräisin, mutta voisin katsella hiekkasärkkiä ja niiden takaa avautuvaa merimaisemaa loputtomiin, kaivaa varpaat hiekkaan, ihastella siellä täällä kohoavia heinäryppäitä ja kesällä mereen tippuvaa aurinkoa.

Heinäkuun lopulla tuota Kalajoen maagista auringonlaskua katsellessani mieleeni tuli, että ehkä lapsuudenkotini nimellä, Hiekkala, on jokin merkitys tässä hiekkarakkaudessani!

Mutta asiaan. Olin vielä ihan samaisen Kalajoki-reissun huumassa, kun luin Kirsin Book Clubista Petri Saaren esikoisdekkarista On hiekka polttavaa. Kiitos Kirsille lukuvinkistä!

Jo kirjan nimi antaa osviittaa siitä, mitä on luvassa. Lause kun on ikoninen avausrivi Tapani Kansan Kalajoen hiekat -kappaleesta. Käsittääkseni Kansan omaa käsialaa olevaan sanoitukseen on ympätty kaikki mahdolliset Kalajoki-kliseet (eikä tämä ole huono asia). Hiekan, meren ja auringon lisäksi kappale on täynnä alkavan kesän, nuoruuden, juhlimisen ja rakastumisen mahdollisuuden fiilistä. (Sanoitus sisältää myös unohtumattomat lainit 'Voi kun onnistuis, miettii hempat hiekal röökit suis, Pete Frits ja Luis'.)

Romaanin otsake on mitä onnistunein, sillä tarina sijoittuu Kalajoelle juhannuksen aikaan. Ja vaikka kirjan päähenkilöt rikosylikonstaapeli Kaisa Rantala ja hänen ystävänsä Mikko Lehto elävät Kalajoella lähinnä arkeaan, on yöttömän kesäyön ja unohtumattomien bileiden henki kirjassa kuitenkin vahvasti läsnä. 

Hyvässä ja pahassa. Sillä vaikka Kalajoen kesäyö epäilemättä sisältää iloa, romantiikkaa, aurinkoa ja hiekkaa, voi yössä tapahtua myös pahoja asioita. Tapahtumaketju alkaakin siitä, kun Mikko löytää rannalle ajautuneen kalastajan ruumiin. Kaisa alkaa tutkia tapausta, joka ei vaikuta onnettomuuteen päättyneeltä ryyppyillalta. Sekä Mikolla että Kaisalla on omat yksityiselämän ongelmansa ja juhannusyö aiheuttaa niitä vielä lisää. Paitsi että tappaja on vapaalla jalalla, uhkan ja vaaran tuntua tuo satamaan tullut rahtialus, jonka miehistöllä on muitakin bisneksiä kuin pelkkä rahtitavarankuljetus merellä. 

Välillä poiketaan takaumina menneisyydessä, ja pohjustetaan samalla paitsi tämän dekkarin myös sen jatko-osien laajempaa tarinalinjaa - kyseessä on nimittäin Hiekkasärkät-sarjan avausosa.

On suorastaan hämmästyttävää, miten vähän Kalajoelle sijoittuvia romaaneja tiedän, sillä ympäristöhän suorastaan kutsuu kehittelemään erilaisia juonenkäänteitä. Saari ei jätä tarinaa kuitenkaan vain paikallisdekkarin asteelle, vaan nostaa katseensa laajemmalle. Mukana on talous- ja yrityselämän kiemuroita, huumekauppaa, kansainvälistä rikollisuutta ja ripaus ulkopolitiikkaakin. Näistä elementeistä voisi syntyä myös trilleri, mutta itse määrittelisin kirjan kuitenkin ennen kaikkea dekkariksi. Pääfokus on ihan tavallisissa ihmisissä ja heidän kohtaloissaan. Ollaan dekkarien peruskysymyksen äärellä: mikä saa tappamaan?

Petri Saaren dekkariuran ja -sarjan avaus on vahva. Henkilöt ovat riittävän samaistuttavia, mutta toisaalta riittävän ristivetoisia ollakseen kiinnostavia. Paikkakunnan tunteville tarina tarjoaa tunnistamisen iloa ja tukun tuttuja paikkoja, mutta toisaalta paikallistuntemus ei ole tarpeen pysyäkseen tapahtumissa hyvin kärryillä. Sen romaanin lukeminen kyllä saattaa aiheuttaa, että tulee vastustamaton mielihalu matkustaa Kalajoelle. Mutta voisi kai sitä kurjempiakin kohtaloita ihmisellä olla.

Jään odottamaan jatkoa!

Petri Saari: On hiekka polttavaa
Gummerus 2026
Äänikirjan kesto 10h 47min
Lukija Ville Tiihonen