Hanna Velling: Kesälaineita

Kampaamoromaanit tuntuvat olevan jonkinlainen juttu. Ainakin, jos jotakin voi päätellä siitä, että tämän vuoden uutuuskirjoista omaan lukupinoon on päätynyt kaksikin kampaamoon sijoittuvaa feelgood-romaania. Niistä ensimmäisenä lukuun päätyi Hanna Vellingin Kesälaineita.

Romaanissa on periaatteessa kaikki kesäkirjan ainekset kohdallaan: Cherry on Top -kampaamo sijoittuu Hakaniemen torin laidalle, joka osoittautuu oikein cinemaattiseksi kaupunkiympäristöksi kauppahalleineen, kaljaveikkoineen ja kirsikkapuineen. Kampaamon omistaa viisikymppinen Kirsikka, pitkän linjan kampaaja, joka tietää tarkasti, mitä tekee, osaa ja haluaa tehdä. Ehkä häntä voisi joku sanoa jopa urautuneeksi, mutta itse hän varmasti määrittelisi pysyvänsä mieluiten mukavuusalueellaan.

Elämää ilostuttaa lapsenlapsi, joka viettää paljon aikaa mummin kampaamossa, aivan kuten hän itsekin oli aikoinaan tehnyt. Miestä Kirsikalla ei ole vaivoina, eikä myöskään tilauksessa, vaikka eräät tietyt silmät kyllä pyörivät hänellä kummallisen usein mielessä.

Vähän sattumien kautta Kirsikka joutuu kuitenkin muuttamaan rutiinejaan, kun hän ottaa pitkin hampain kampaamoonsa upeita juhlakampauksia tekevän vuokratuoliyrittäjän. Yhtä äkkiä kampaamon tasainen arki onkin yhtä juhlaa, kimallusta ja vähän julkkisglamouriakin. Uusia asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista. Kirsikan jalat pysyvät kuitenkin tukevasti maan pinnalla.

Kiikutin tämän kirjan lukemisen jälkeen suoraan kampaajaystävälleni luettavaksi. Luulen, että alan ammattilainen saa kirjasta irti sellaisia kollegiaalisia ja vertaistuellisia ajatuksia, joihin minä kampaamoasiakkaana en voi päästä kiinni.

Velling on paitsi kirjailija myös toimittaja, ja kirjoittanut paljon kauneus- ja hyvinvointiaiheista. Lukiessa tuntuikin siltä, että kirjailija on hyvin sisällä aiheessaan, vaikka toki en ihan kaikkia kampaajien sisäpiirijuttuja tiedäkään.

Kesälaineiden tahti on viipyilevä, jopa raukea. Kesäpäivän lukemistossa se voi olla hyväkin asia, mutta itse olisin kaivannut tarinaan lisää toimintaa. Jossakin vaiheessa Kirsikka alkoi jopa vähän ärsyttää - liekö sitten johtunut siitä, että näin moisessa jahkailussa ja yltiöjärkevyydessä myös kiusallisen tuttuja piirteitä itsestäni?

Lukiessani mieleen tuli, että Kesälaineita on vähän kypsemmän lukijan kirja, sellaisen, jota kiinnostaa kampaamoammattilaisen arki ja joka ei kaipaa tarinaan suuria tunteita tai uskomattomia juonenkäänteitä. Kirja tarjoaa arkicorea, vaikka ripaus kimaltavia koristeita ja tupsaus hiuslakkaa koristeena onkin.

Hanna Velling: Kesälaineita
Otava 2026
232s.