Lyla Sage: Lost and Lassoed - Lassottu

Tulen muistamaan 2026 kirjavuoden ainakin siitä, että hurahdin countryromansseihin. Tästä on kiittäminen Lyla Sagea ja hänen Rebel Blue Ranchille sijoittuvaa kirjasarjaansa. Osista ensimmäinen, Done and Dusted, herätti vielä vähän ristiriitaisia fiiliksiä, Swift and Saddled saikin minut jo sitten ihan lumoihinsa. Ja sama meno jatkuu kolmannessa osassa: Lost and Lassoed - Lassottu kohdistaa katseen Ryderien sisarussarjan vanhimpaan, Gusiin sekä hänen arkkiviholliseensa Teddyyn, joka sattuu olemaan myös hänen pikkusiskonsa paras kaveri. 

Gus ja Teddy eivät mahdu saman katon alle, mutta käytännön syistä heidän on mahduttava, kun Gus tarvitsee apua pikkutyttönsä hoidossa. Teddy sattuu olemaan kesätöitä vailla ja voi ottaa homman vastaan, ja asuu näin osan viikosta Gusin kauniissa kodissa Rebel Blue Ranchin tiluksilla. Siinähän tietysti käy kuten Elizabeth Bennetille Mr. Darcyn Pemberleyn kartanon nähdessään! Ja aivan kuten Mr. Darcysta, kärttyisestä Gusistakin paljastuu aivan toisenlainen, pehmeämpi ja haavoittuvampi puoli, kuin mitä Teddy on tottunut näkemään. Iso merkityksensä on myös Gusin suloisella tyttärellä, jota kaikki jumaloivat.

Ei varmaan tarvitse tiivistää juonta tämän enempää.

Koska olen maalta kotoisin, minun ei oikeastaan pitäisi olla kovin yllättynyt siitä, että countryestetiikka on iskenyt minuun. Enkä vissiin ole ainoa, sillä paitsi cowboy-romanssit myös country-musiikki on ollut jo useamman vuoden ajan kovassa nosteessa, niin maailmalla kuin Suomessa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole lehmityttö-taustaa henkilöhistoriassaan kuten minulla (toki Suomessa aika monella on), joten luulen, että western-henkinen fiktio tuo tässä epävarmassa ajassa jonkin tuttuuden ja turvallisuuden tuulahduksen. Turvallisuutta ei ehkä niinkään tarjoa amerikkalainen maaseutu itsessään, vaan oma lapsuus, jolloin lauantaina saunan jälkeen juotiin perheen kanssa limpparia, syötiin sipsejä ja katsottiin telkkarista länkkäri (itse tosin keskityin enemmän kahteen ensimmäiseen aktiviteettiin).

Luulenpa, että moni oman sukupolveni kasvateista tekee myös surutyötä sen Amerikan katoamisesta, jonka populaarikulttuurin vaikutuksessa olemme kasvaneet nuoriksi ja aikuisiksi. On vaikea sanoa, mitä USA:sta on jäljellä Trumpin ja maga-lahkon jatkaessa mellastustaan. Tiedostan hyvin, että jos Sagen luoma Medowlarkin pikkukaupunki olisi todellisuudessa olemassa, moni sen asukkaista pukeutuisi punaiseen lippikseen. Tuntuukin hyvältä lukea kirjaa, jossa näin ei ole. Politiikka ja uskonto on riisuttu tästä utopiasta pois. 

Vähän samaa nostalgiankaipuuta lienee siinäkin, että olen taas bingettänyt Dallas Cowboysien cheerleadereista kertovaa American Sweethearts -sarjan kolmatta kautta Netflixistä. Voin kyllä kertoa, että siinä meno on ihan huomattavasti toksisempaa kuin Lyla Sagen kirjoissa.

Kirjasarjan osista ensimmäisessä oli mielestäni vähän liikaa machoilua ja äijämeininkiä, mutta kaksi muuta ovat osoittautuneet myös tunnetasolla tyydyttäviksi. Ennen kaikkeahan nämä ovat kuitenkin suloista eskapismia maailmaan, jossa tyttö voi ratsastaa ja taputella hevosia joka päivä, juoda aamukahvinsa kuistilla preerialle katsellen ja juhlia illalla buutsit ja chapsit jalassa komeassa cowboy-seurassa. 

Ja kaikesta tästä tulee hyvä mieli.

Lyla Sage: Lost and Lassoed - Lassottu
Karisto 2026
Kääntäjä: Eeva Tynkkynen
Äänikirjan lukija Emma Louhivuori, Joel Mäkinen
Äänikirjan kesto 8h 29min