Annukka Salama: Villinä viety

Elokuu päättyy maalaismaisemiin. Kiihkeä kantri- tai ranch-romantiikka on määritellyt viime aikoina maalaisromantiikkaa ihan uuteen uskoon. Maailmalla ja Suomessakin ainakin Elsie Silver on huippusuosittu, itse taas olen tutustunut genreen Lyla Sagen romaanien kautta.

Kotimainen vastine oli siis enemmän kuin odotettu - eikä ole mitenkään yllättävää, että kirjallisuuden trendit hyvin tunteva, suomalaisen kirjatokin ja -gramin oma sweetheart Annukka Salama sen sitten ensimmäisenä kirjoitti.

Villinä viety lienee kuluneen kesän kehutuin kirja kirjasomen keskuudessa. Tämä ei yllätä millään lailla, sillä Salaman nuortenkirjatkin ovat huippusuosittuja. Nyt kirjailija toistaa saman tempun ensimmäisessä aikuisille suunnatussa romaanissaan. Lukiessani mietin, että Salama on kyllä onnistunut keksimään kaavan, joka puree erityisesti nuoriin, mutta myös näin keski-ikäisiinkin lukijoihin. Nokkela, kiihkeätempoinen dialogi, hurtihko huumori, monimuotoinen representaatio ja tietenkin kuumat chilipippurikohtaukset ovat pettämätön yhdistelmä.

On tosin sanottava, että aivan ensimetreillä epäröin, onko tämä kuitenkaan minun kirjani. Maalta kotoisin olevana ja edelleenkin siellä paljon aikaa viettävänä tuntumani suomalaisen maaseudun arkeen on sen verran vahva, että romantisoidut aikuisten sadut tuntuvat vierailta. Kun kirjan päähenkilö, rakkaudessa siipeensä saanut Viola Vennas palaa Brysselistä viettämään kesää aatelisen kummitätinsä kartanoon, aloin yskiä vaivaantuneena. Eipä sillä, etteikö Suomen maaseudulta löytyisi sekä kartanoita että aatelisia, mutta itseäni nämä tarinat eivät ihan hirveästi kiinnosta.

Toinen minua epäilyttänyt asia oli, mahtaako tällainen herkkä kaunosielu pysyä menossa ollenkaan mukana. Oli nimittäin koko lailla selvää heti ensikohtaamisesta alkaen, että Viola ja Luka haluaisivat repiä toisiltaan vaatteet yltä - mieluiten heti paikalla. Moinen suoraviivaisuus tuo mieleeni heti takauman Sinkkuelämää-Samanthasta. Mutta huoleni oli turha: vaikka parin keskinäinen vetovoima on vahvaa, Salama pyörittää juonta yllättävän pitkään, ennen kuin tunnelma tiivistyy lopullisiksi teoiksi saakka.

Myös ensin mainittu huoleni osoittautui turhaksi, sillä Lukan kotona onkin sitten sikala ja se tuo tarinaan mukaan aimo annoksen arkirealismia. Itse asiassa tästä jopa käydään Violan ja Lukan välillä keskustelua: Brysselin agrivaliokunnassa harjoittelijana ollut Viola kun luulee ensin tietävänsä tarkalleen, miten hommat pitäisi maataloudessa hoitaa.

Pidin siitä, kuinka Salama leikittelee ennakko-olettamuksilla ja useaan kertaan osoittaa sen sinänsä itsestään selvän, mutta usein unohtuvan seikan, että maallakin asuu todella monenlaisia ihmisiä, erilaisine piirteineen, ajatuksineen ja aatteineen. Ja että myös maalla ei vain suvaita, vaan myös arvostetaan erilaisuutta. Joskus jopa tuntuu, että kaupunkeja enemmän.

Villinä viety on ehdottomasti parhaimmillaan Violan ja Lukan dialogissa, mikä on fiksua, kekseliästä, hyvärytmistä ja kuumaa. Kuuntelin romaanin äänikirjana ja siinä näiden kahden välille kirjoitettu kielellinen ilottelu (lukijana Emma Louhivuori) pääsi todella oikeuksiinsa. Tyrskähtelin muutamaan kertaan täysin sopimattomasti iltalenkillä kaupassa käydessäni - ja olin tyytyväinen, että muut asiakkaat eivät voineet tietää, mille nauroin.

Viola on siis graduaan viimeistelevä, vahvaan virkamies-, poliitikko- ja lobbausuraputkeen ministeri-äitinsä jalanjäljissä tähtäävä nuori nainen, Luka rikkonaisen lapsuuden kokenut, syntisen komea ja puheiltansa härnäävä nuorukainen, joka työskentelee vanhempiensa sikatilalla. Sisaruksia riittää, ja tilaan kuuluvassa vanhassa talossa järjestetään eeppisiä bileitä. Luka tuntuu olevan kaikkien suosikki ja kuten koko kylä muistaa myös jatkuvasti hokea, kaikki aina ihastuvat häneen. Riittääkö Violassa potkua kesyttää moinen villiori? Tai toisin päin: saako Luka pyydystettyä tulevan huippuvirkamiehen pysyvästi Vehnälaaksoon?

Näiden kahden keskinäinen kemia on niin vahva, että huomio kiinnittyy vääjäämättä heihin, mutta Salama esittelee myös koko joukon muita kiinnostavia hahmoja. Hyvä niin, sillä Villi sydän -sarjalle on epäilemättä tulossa jatkoa. Liekö seuraavaksi sitten tarkastelussa kartanon komea perijä vai kenties joku Lukan lukuisista sisaruksista?

Annukka Salama: Villinä viety
Otava 2026
Äänikirjan lukija Emma Louhivuori
Äänikirjan kesto 8h 37min