Viisi lukuvinkkiä syyskuulta

Syyskuu oli minulle jotenkin hankala lukukuukausi. Elämä tuntuu olevan kovin täyteläistä juuri nyt, ja minulla on ollut selkeästi vaikeuksia löytää aikaa ja malttia pysähtyä lukemaan ajan kanssa. Toisaalta juuri tästä syystä koen tarvitsevani rauhallisia lukuhetkiä enemmän kuin pitkään aikaan. On niin tärkeää, että lukeminen mahdollistaa/pakottaa pysähtymään tekstin äärelle ja lopettamaan multitaskaamisen edes hetkeksi. Suosittelen kaikkia lämpimästi kokeilemaan ja tarpeen vaatiessa vaikka väkisin pysähtymään kirjan äärelle!

Jos lukukuukausi oli hankala, ei se kyllä luettavissa kirjoista johtunut. Luin vähän vähemmän kuin normaalisti, viisi kirjaa, mutta viisikko on tasoltaan varsin vakuuttava.

Oikeastaan ainoastaan Terhi Törmälehdon He ovat suolaa ja valoa oli näistä ainoa, johon minulla oli vaikeuksia päästä sisälle. Kirjaa lukiessa (kuunnellessa) oli pitkään olo, että pitäisi tuntea Israelin ja Gazan tilanne paremmin ymmärtääkseni kaikki tekstin nyanssit. Tiedä sitten, oliko näin, vai sattuiko kirja vain vähän huonoon aikaan luentaan. Joka tapauksessa, paljon ajankohtaisempaa aihetta romaanille on vaikea keksiä kuin tämä: suomalaiset ja monet muut uskovaiset lähtevät tukemaan Israelia valtapyrkimyksissään, koska uskovat sen olevan Jumalan tahto. Eipä tästä monta päivää ole, kun suomalainen ministeri jätti eriävän mielipiteensä Suomen äänestyspäätöksestä YK:ssa. Suomi äänesti sen puolesta, että israelilaissiirtokunnat todetaan laittomiksi. Jos ihmettelet miksi, kannattaa lukea tämä Törmälehdon kirja.

Jatkaisin mielelläni kevyemmillä aiheilla, mutta en. Nimittäin seuraavaksi vuorossa on romaani armomurhasta/avustetusta itsemurhasta. Tosin aiheestaan huolimatta Annie Lyonsin Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos on erittäin elämänmyönteinen ja ylipäänsä myönteinen kirja. Sitä, milloin elämä on elämisen arvoista, se kuitenkin käsittelee. Kirjan 85-vuotias päähenkilö on päättänyt ottaa elämänsä (ja ennen kaikkea sen päättymisen) omiin käsiinsä, mutta tilanne muuttuu, kun hän tutustuu naapuriin muuttaneeseen pikkutyttöön ja hänen perheeseensä. Samalla käydään läpi yksi ihmiselämä aina toisesta maailmansodasta lähtien. Korostan vielä: aiheesta huolimatta elämäniloinen ja -valoinen romaani!

Tämä seuraavakin romaani käsittelee pitkää elämänkaarta. Leena Lehtolainen tunnetaan dekkarikuningattarena, mutta Korkean paikan lumo ei ole dekkari. Se kertoo naisen elämänkaaresta ja elämän eri vaiheista. Ihan erityisesti se kertoo kuitenkin taiteesta ja taiteenluomisesta. Näin savolaisena on myös mainittava, että kirja sisältää paljon täkäläistä paikallisväriä. Kirjassa taitaakin olla monelta osin omaelämäkerrallisia aineksia, vaikkei autofiktiosta kyse olekaan.

Nyt kun tätä koostetta kirjoitan, alan hahmottaa, että syyskuuhan olikin vahvojen naisten ja heidän elämänkaariensa kuukausi. Siitä nimittäin on mitä suurimmassa määrin kyse Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä -teoksessa. Kirjassa Carlson, kustannustoimittaja ja kustantaja, kirjoittaa kirjemuodossa päiväkirjamerkintöjä tapaamisistaan ikonisen kirjailijan kanssa. Teos kertoo suuresta ihailusta ja kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä. Ehkä ihailu meni makuuni paikoin vähän yli ja kiusalliseksikin, mutta tämä kirja kannattaa lukea jo yksin kauniin kielensä vuoksi.

Poikkeuksena juuri keksimääni sääntöön eli naiskuukauteen mainittakoon Max Seeckin uunituore dekkari Merkitty. Löytyy tästäkin toki vahva nainen, rikoskomisario Minka Laine. Hän ei kuitenkaan ole kirjan päähenkilö, vaan se on Milo Perho, joka on erikoistunut sarjamurhaajien profilointiin. Milo ja Minka tekevät yhteistyötä, kun Seurasaaresta löytyy kauttaaltaan valkoiseksi maalattu ruumis, jonka kurkussa on shakkinappula. Näyttää siltä, että joku pelaa sairasta ihmisshakkia. Mutta mistä oikeastaan on kyse ja kuka on kaiken takana? Todella vetävä juoni ja vahva aloitus Maxin uudelle Milo-sarjalle!

Syyskuuhun mahtui myös syksyn ensimmäinen teatterikäynti: Juha Hurmeen ohjaus ja dramatisointi Maiju Lassilan Kuolleista herännyt -klassikosta. 

Ehdin myös koota yhteen omalta osaltani syksyn kirjavinkit.

Kaiken kaikkiaan, ei pöllömpi kuukausi siis!

***

Lokakuu on kirjanystävän superkuukausi. Onhan tulossa kirjamessut (useammatkin)! Omalta osaltani tulevat viikot menevät ennen kaikkea lukiessa tämän syksyn kirjailijahaastattelujen teoksia. Haastatteluja on nimittäin luvassa peräti viisi.

Ensimmäinen on jo tulevana torstaina, kun haastattelen Kuopion kaupunginkirjastolla Syntytarinoita-klubilla Merja Mäkeä Itki toisenkin -teoksesta. Tulkaa paikalle klo 17! On nimittäin upea romaani. Kirjoittanen siitä postauksen vielä ennen torstaita.

Seuraava kirjallinen esiintyminen onkin sitten Helsingin kirjamessuilla lauantaina 26.10. klo 10.30. Silloin Töölönlahti-lavan valtaa Suloinen nostalgia eli kirjailijat Maija Kajanto (Kahvila Koivu -sarja) Kirsi Pehkonen (Jylhäsalmi-sarja), kirjasomettajat Kirsi Hietanen (Kirsin kirjanurkka) ja Jonna Timoharju (Kirjakaapin avain). Be there!

Marraskuussa on Kirjakantin vuoro. Palaan näihin vielä tarkemmin lähempänä, mutta lyhyesti:

lauantaina 16.11. Kuopion kaupunginkirjastolla

viime vuoden Savonia-voittaja Maritta Lintunen klo 13

Kublivia keskusteluja klo 15: Tero Mielonen, Suonna Kononen, Emmi Valve, Jyrki Heikkinen. Keskustele(ne)mme sarjakuvista, musiikista, tieteestä: kuvan ja sanan suhteesta, musiikin kielestä, tieteen kielestä... katsotaan, mihin suuntaan keskustelu kublii.

Sunnuntaina 17.11. Kuopion taidemuseo: Antti Heikkinen