Antti Heikkinen: Baarijakkara

 

Kun on Tarinankertoja, niin tarinan voi kertoa ihan mistä näkökulmasta tahansa, vaikkapa sitten baarijakkaran. Jotenkin näin on Heikkisen Antti kenties ajatellut alkaessaan kirjoittaa Baarijakkara-romaania.

Ruotsalaisen puusepän käsissä muotonsa saanut ja valmistunut baarijakkara päätyy erinäisten vaiheiden jälkeen pienen suomalaisen paikkakunnan kyläpubin vakiokaluston osaksi. Mitä se näkee, kokee, ajattelee?

Minulle oli jostakin päässyt syntymään hieman virheellinen käsitys Heikkisen uutuusteoksesta. Syystä tai toisesta kuvittelin sen olevan novellikokoelma ja kertovan jakkaran päällä kulloinkin kyhjöttävästä istujasta. Kuvitelma lienee syntynyt lähinnä omassa mielikuvituksessani, mutta siltä varalta, että joku salaperäinen markkinointiteksti on aiheuttanut vastaavanlaisia hallusinaatioita muillekin, korjattakoon se nyt heti tykkänään.

Tarina alkaa baarijakkarasta, tavallaan loppuukin siihen, ja pistäytyy aina välillä juonen edetessä kuulemassa jakkaran mietteitä ja havaintoja, mutta muuten tapahtumia seurataan kylän asukkaiden näkökulmasta. Tutuiksi tulevat muun muassa baarin omistaja tyttärineen, hänen ns. paras ystävänsä, hämäräperäinen, poliittisia intohimojaan toteuttava tubettaja, deekikselle ajatunut elämäntapatyönvieroksuja ja hänen naapurissaan asuva kerkeäkielinen mummeli, avaruusolentojen sieppaamaksi joutunut ja seuraavaa reissua odotteleva naisihminen, masentunut maanviljelijä ja niin edelleen. Henkilöitä ja näkökulmia riittää, mutta kaikki on tarkasti paikoillaan ja tapahtumat etenevät sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Ylimääräisen sekoilun merkkejä ei ole ilmassa.

Kirjan aikana mietin, että Heikkinen alkaa olla aika harvinainen kirjailija laatuaan. Eikä pelkästään hengästyttävän tuotteliaisuuden tähden (tänäkin syksynä on ilmestynyt kolme teosta), vaan aihevalintojen ja käsittelytavan perusteella. Aiheet eivät ole nimittäin erityisen mediaseksikkäitä, tai sellaisia, joiden voisi ounastella nostavan kirjailijan maan tärkeimpiin palkintokahinoihin. Syrjäisen paikkakunnan kyläbaarin vakioasiakkaat eivät ole kiinnostelleet Karpon jälkeen juuri ketään ja tapa, jolla Heikkinen heitä on kuvaa on kaunistelemattoman tarkka. Voisipa sitä kutsua jopa inhorealistiseksi, ellei kirjailijan ote ylipäänsä olisi humaani ja lämpimän humoristinen.

Nykyisin tuntuu, että uskottavan kirjailijan täytyy rikkoa rakenteita, kaataa kulisseja ja raaputtaa, mitä kuonaa pinnan alle kätkeytyy. Ja mikäpäs siinä, monta hyvää kirjaa olen siitä asetelmasta saanutkin lukea. Kovasti arvostamani feelgood-kirjallisuus puolestaan värittää todellisuuden hattaranväriseksi. Näiden välissä Heikkisen näkökulma on yllättävän raikas, liki eheyttävä: otetaan jotakin oikean arkista, hohdotonta ja surkeaa ja ruvetaan katselemaan, mitä kaunista, hyvää ja hauskaa sieltä on löydettävissä. Maanviljelijän itsemurhayrityskin on yllättävän huvittava tapaus, kun sen osaa oikein kertoa. Ja juuri siellä, missä nauru ja itku kohtaavat, ovatkin usein ne todelliset oivalluksen hetket.

Siitäkin plussaa, että vaikka kerronta on rouheaa ja suoraviivaista, ei siinä tippaakaan alleviivata. Oivaltamisen iloa jätetään myös lukijalle.

Kuuntelin Baarijakkaran äänikirjana. Lukijoina toimivat kirjailija itse sekä Laura Malmivaara. En äkkiseltään muista, olenko kuunnellut aikaisemmin Malmivaaran lukemia kirjoja, mutta voi hyvä tavaton, kuinka miellyttävää häntä oli kuunnella. Antti Heikkinen on loistava äänikirjojensa lukija, mutta ensi kertaa melkein harmitti, kun tuli hänen vuoronsa viedä tarinaa eteenpäin, niin mielelläni Malmivaaraa kuuntelin.

Baarijakkarasta(kin) päästään kuulemaan lisää Kirjakantti-tapahtumassa. Nimittäin sunnuntaina 17.11. Kuopion Taidemuseolla kublitaan varsin poikkitaiteellisissa tunnelmissa ja haastattelen Antti Heikkistä klo 13. Keskustelun otsikko on vielä hämärän peitossa, mutta eipä meillä ole Antin kanssa koskaan ollut jutunaiheista pula. Kannattaa siis tulla kuuntelemaan, mihin keskustelussa päädytään, se saattaa olla asianosaisillekin pieni yllätys.

Antti Heikkinen: Baarijakkara
Otava 2024
Äänikirjan kesto 6h 48min
Lukijat Antti Heikkinen, Laura Malmivaara