Pia Alapeteri: Kohti kestävää mökkielämää

Vietän suuren osan ajastani mökillä. Usein on helpointa puhua nimenomaan mökillä olemisesta tai sinne menemisestä, mutta oikeastaan vierastan koko mökki-sanan käyttöä, sillä en identifioidu mökkiläiseksi. Kyseessä on meille toinen koti. 

Mökkeily on kuitenkin termi, joka on kaikille tuttu ja johon lähes jokainen suomalainen tai Suomessa asuva pystyy samaistumaan, vaikkei omaa mökkiä omistaisikaan. Siksi Pia Alapeterin Kohti kestävää mökkielämää on kirja, jolle luulisi olevan paljon tilausta. 

Koronavuosien aikana moni aiemmin lomansa ulkomailla reissaten viettänyt päätyi ostamaan oman vapaa-ajan asunnon. Ilmastonmuutoksen edetessä lentopäästöjään minimoiva viettää kesänsä mieluiten kotimaassa. Kokonaan toinen kysymys sitten on, onko kahden huushollin ylläpitäminen kovinkaan ekologista (ei ole), mutta juuri siksi Alapeteri on koonnut yhteen tuhdin tietopaketin siitä, miten omaa hiilijalanjälkeään ja mökkeilyn kielteisiä ympäristövaikutuksia voi vähentää.

Tietokirja on täsmälahja mökkeilijälle, joka on ympäristöasioista kiinnostunut ja joka on kiinteistökauppojen tai vaikka perinnön myötä huomannut vastikään olevansa mökin omistaja. Alapeterin teos tuntuu reilua 300 sivuaan kookkaammalta, koska siihen on mahdutettu "kaikki", mitä aloittelevan mökkeilijän tarvitsee tietää.

Kuten niin usein, tässäkin tapauksessa kirjan vahvuus on samalla sen heikkous. Todellakin, voisin hyvin kuvitella vievän kirjan tupaantulijaislahjaksi uudelle mökille. Ei niin pientä asiaa mökkielämässä, ettei Alapeteri sitä omakohtaisessa tekstissään ainakin ohimennen sivuaisi. Tällainen "for dummies" -tyyli toimii aloittajalle,  koska se ei oleta, että lukija olisi perillä mökkeilyn perusasioista.

Toisaalta välillä tuntui kuin kirja olisi kirjoitettu aivan uusavuttomille ja itsenäiseen elämään kykenemättömille yksilöille. Tunne tiivistyi kohdissa, joissa lukijaa muistutettiin käyttämään hellalla sopivan kokoista kattilaa, tai muistamaan käyttää ulkona aurinkovoidetta. Tarkoitusperät ovat eittämättä hyvät, mutta vaikutelmaa alentuvasta lastentarhanopettajasta voimisti valinta puhutella lukijaa sinä-muodossa,  sekä vastuullinen mökkeilijä tekee sitä ja tätä -kaltaisten lauserakenteiden liikaviljely.

Toki tämä on lähinnä lukijaperäinen ongelma. Ne kohdat, jotka ovat itsestään selviä tai eivät ole itselle ajankohtaisia, voi toki vain hypätä yli. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teoksessa olisi kannattanut keskittyä selkeämmin tiettyihin teemoihin. Nyt monet asiat käsiteltiin pintapuolisesti ja silloin mukaan jää väistämättä mustavalkoisia, jopa tietämättömältäkin vaikuttavia heittoja, jotka heikentävät muuten pätevän tekstin uskottavuutta.

Tervehdin ilolla kohopenkkien perustamisohjeita, kasvisruokareseptejä ja vinkkejä tehokkaaseen kompostointiin. Kannatan kirjoittajan kanssa luontopihoja: meidän mökkipihastamme ei löydy nurmikkoa, vaan metsäluonto lahoavine runkoineen ja pörriäisiä houkuttelevine ketoineen saa reuhottaa suurella osalla tonttia valtoimenaan. 

Kaikista vahvimmillaan kirja olikin keskittyessään mökkielämään. Oletan, että tämäntyyppiseen kirjaan tarttuva on jo lähtökohtaisesti perillä ilmastonmuutoksen perusasioista, luontokadosta ja muista kestävyyden peruskysymyksistä. Jotta niitä olisi voinut käsitellä kirjassa monipuolisesti ja syvällisesti, olisi sivuja tarvittu rutkasti enemmän. Nyt teoriatieto jäi enemmän pintapuoliseksi kehystykseksi.

Minulla oli kirjaa lukiessa sekin ongelma, että koen yksilön hiilijalanjälkeen keskittymisen aika tehottomana oman kuvan kiillottamisena. Uskon systeemitason muutoksiin. Sen sijaan, että kaadamme mökkitontilta polttopuut pokasahalla moottorisahan sijaan, kannattaisi mieluummin osallistua vaikka Elokapinan mielenosoituksiin tai muilla keinoin ajaa aitoja, tehokkaita muutoksia. Koen myöskin vieraana tekstissä pinnan alla kytevän ajatuksen, että minä mökkiläisenä lähtisin neuvomaan paikallisia, miten heidän tulisi maansa ja metsänsä hoitaa. Vain aidolla dialogilla, toinen toista kuunnellen ja toisiltamme oppien voidaan saada aikaan aitoja muutoksia. Besserwisseröinti ei kanna pitkälle.

Näin monenmoisia ajatuksia kirja minussa herätti. Kun kirja saa ajattelemaan, pohtimaan, tarjoaa uusia ideoita ja saa jopa väittämään vastaan, ollaan jo aika pitkällä. Mikäli haluat haastaa omia tottumuksiasi, pohtia, kuinka vapaa-ajan asumisen eettisyyttä voi lisätä tai vaikkapa ihan puhtaasti ja itsekkäästi säästää rahaa, tämä kirja tarjoaa siihen hyviä vinkkejä ja pohdinnan paikkoja. 

Itse ajattelen asiaa enemmän kohtuuden kautta. Että jokainen eläisi ja olisi niin kuin kohtuullista on. Kuten Alapeterikkn kirjan lopussa muistuttaa, kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea. Riittää, että jokainen tekee edes jotakin. 

Pia Alapeteri: Kohti kestävää mökkielämää

Avain 2024

312s.