Max Seeck: Merkitty

Olen ollut viime päivinä kuin tulisilla hiilillä. Tulisilla hiilillä toisaalta siksi, että kärvistelen jo toista vuorokautta aina uudelleen päälle puskevan migreenin kourissa. Ja toisaalta siksi, ettei tässä nyt olisi aikaa maata silmät kiinni hämärässä huoneessa, kun kesken on Max Seeckin uutuusromaani Merkitty.

Kohtaloa ja terveyttäni uhmaten valvoin viime yönä tämän vuorokauden puolelle, että sain luettua kirjan loppuun, kun senhetkinen olotilani sen kerran salli. Tämä kertonee jotakin siitä, kuinka koukuttavan juonen Seeck on jälleen kerran lukijan pään menoksi punonut.

Kirjailija on puhunut varsin avoimesti siitä, miten monen vuoden pyörityksen ja uran nousukiidon jälkeen hänelle tuli tarve vetää hetki happea. Kovin ymmärrettävää ja järkevää ylipäänsä, mutta yhä paremmalta ratkaisulta se tuntuu Merkittyä lukiessa. Olen pitänyt kovasti Jessica Niemi -sarjasta, mutta uuden Milo-sarjan avausosassa on mielestäni ihan uudenlaista happea ja lennokkuutta.

Shakki.

Siitä Merkitty muun muassa kertoo. Seurasaaresta löytyy marraskuisena iltana nuoren naisen ruumis. Nainen on maalattu kauttaaltaan valkoiseksi ja kurkusta löytyy shakkinappula. Vaikka ruumiita on vain yksi, sarjamurhaajien profilointiin erikoistunut Milo Perho kutsutaan paikalle. Varsin pian alkaakin vaikuttaa selvältä, että kuka murhaaja sitten onkaan, hän pelaa sairasta shakkia, ihmisillä.

Sattumoisin pelillä on iso merkitys myös Milolle itselleen. Galleristina itsensä elättävä ja poliisille keikkaa heittävä asiantuntija ei voi hyvin. Lapsuuden ja nuoruuden haamut häilyvät ympärillä ja heittävät varjonsa myös nykyisyyden päälle. Milon ja Ronjan parisuhde on kriisissä, sillä he kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta. 

Kuten kaikissa hyvissä poliisidekkareissa, sankari tarvitsee aisaparin ja Milon tuki ja turva on rikoskomisario Minka Laine. Myös häneen päästään tutustumaan enemmänkin kuin rikoskomisariona, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on olla Milon peili ja peruskallio tämän parisuhde-, lapsettomuus-, äitisuhde ym. ongelmien vyöryessä niskaan.

Dekkarille tärkeintä on tietenkin hyvin rullaava, koukuttava juoni, joka paljastaa sopivasti: ei liikaa, eikä liian vähän. Arvasin kyllä syyllisen jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta olenkin aika paatunut ja tarvittaessa synkkäsieluinen lukija. Eikä se lukukokemusta haitannut, koska en toki voinut olla aivan varma, olenko oikeassa. Kuten aiemminkin, Seeck piirtää niin henkilöt kuin miljöön niin vahvoin vedoin, että kaiken voi nähdä elokuvana silmien edessä. Ei yllätä, että tv-sarja on jo suunnitteilla.

Ehkä jonkin verran karsastin henkilökaartin sijoittamista Helsingin kantakaupungin arvoalueille, piireihin, joissa on millä mällätä. Viimeksi kakostelin saman aiheen ääressä Sylvian toista näytöstä lukiessa. Kamelinkarvatakit ja laatuviinit eivät ole lempikuvastostani, mutta menkööt nyt, koska valinta on ilmiselvästi tietoinen ja koska lähiödekkareitakin on tässä maassa kirjoitettu ihan riittämiin.

Sen sijaan pidin erityisen ansiokkaana Seeckin valintaa käsitellä lapsettomuutta miehen näkökulmasta. Lapsi on kirjassa nimenomaan Milon haave ja kun haaveet eivät toteudu, se johtaa moniin yllättäviinkin seurauksiin. Milo ajautuu vääjäämättä pohtimaan myös maskuliinisuuttaan, miehisyyden mittaa. Aihe on ikiaikainen, mutta ei sitä kovin usein kirjallisuudessa, ainakaan genrekirjallisuudessa, käsitellä. Itse asiassa romaanin miehistä lähestulkoon kaikki ovat tavalla tai toisella heikkoja tai siipeensä saaneita, kun taas naiset edustavat vakautta ja "normaaliutta". Seeck ei toki ole ensimmäinen kirjailija, joka riisuu dekkareista perinteistä maskuliinisuutta ja testosteronin käryä pois. Mutta vakuuttavaa on se, kuinka luontevasti hän sen tekee.

Shakki ja matti.

Max Seeck: Merkitty
Tammi 2024
399s.