Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

Radikaaleinta on lempeys.

Jos Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se olisi tämä sitaatti.

Onneksi minulla on kuitenkin käytettävissäni useampia lauseita, joten jatkan vielä hiukan. Nämä juhlat jatkuvat vielä luokitellaan kai tietokirjaksi ja henkilökuvaksi, mutta se kävisi myös päiväkirja- tai kirjeromaanista. Sen verran sielukkaasti Carlson kuvaa kohtaamisiaan legendaarisen kirjailijan kanssa. Paitsi Eeva Kilvestä, teos kertoo myös kahden eri sukupolven naisen ystävyydestä sekä suunnattomasta ihailusta.

Teoksen alussa Carlson alkaa vierailla säännöllisesti Kilven luona. Naiset ystävystyvät, ja kustantamon edustajana Carlsonista tulee paitsi uskottu myös tärkeä linkki kirjailijan ja muun maailman välillä. Carlson käy vastaanottamassa palkintoja hänen puolestaan, puhuu julkisesti Kilven tuotannosta sekä välittää ystävälleen viestejä ystäviltä ja ihailijoilta. Kaikesta ja kaikista huokuu suuri kunnioitus Eeva Kilpeä kohtaan.

Tässä maailmassa huomataan toisen arvo aivan liian harvoin henkilön elinaikana. Kovin usein tunnistamme sen vasta postuumisti. Näin on ollut epäilemättä vaarassa käydä myös Eeva Kilven kanssa. Carlsonilla on keskeinen rooli siinä, että Kilpi on saanut julkista kiitosta ja tunnustusta jo elinaikanaan, mikä on erittäin hieno asia. Carlsonin muistiinmerkitsemistä kohtaamisista välittyy paitsi suuri ilahtuminen ja liikuttuminenkin, myös vilpitön epäusko: ettei tällaista tapahdu ihmisille.

On myös käynyt niin, että aivan viime vuosina Kilvestä ja hänen tuotannostaan on tullut kenties ajankohtaisempaa kuin koskaan. Esimerkiksi hänen luonnonsuojelullinen sanomansa on ollut aikoinaan jopa radikaalia, mutta tänä päivänä käy yhteen ja resonoi yhä suuremmassa joukossa ihmisiä. Tuotannon pariin ovat löytäneet uudet lukijat ja uudet sukupolvet, ja he ovat kenties myös olleet ennakkoluulottomampia ja avoimempia osoittamaan ihailuaan kuin kirjailijan oma sukupolvi.

Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä koostuu Carlsonin muistiinpanoista kaksikon lukemattomista kohtaamisista. Lisäksi hän käy tärkeissä paikoissa Kilven elämän varrelta sekä keskustelee hänen perheenjäsentensä kanssa. Nämä muistiinpanot Carlson on kirjoittanut kirjemuotoon. Samalla Carlson käy jatkuvaa vuoropuhelua Kilven tuotannon kanssa. Kun teksti koostuu lukemattomista hienoista sitaateista ja Carlson, WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja, on taitava kirjoittaja itsekin, on teksti erittäin kaunista. Tuo radikaali lempeys, se kuvaa hyvin kirjan tunnelmaa.

Olen usein vitsaillut täällä äänikirjoista, joita kuunnellessa on hyvä nukahtaa. Ja muistanut aina mainita, että tapauksessani se on suuri kohteliaisuus. Kuuntelin tämän teoksen kirjailijan itsensä lukemana, ja nukahdin kesken kaiken lukemattoman monena iltana. Kuten kirjan sisältö, myös Carlsonin ääni on lämmin ja lempeä, siihen on hyvä ja turvallista uinahtaa.

Tästä syystä kirjan kuunteleminen kesti kohdallani varsin kauan. On myös sanottava, että teos tuntui verrattain pitkältä: äänikirjana yli 11 tuntia, paperimuodossa noin 450 sivua. Niin kaunista kuin kerronta olikin, olisin kaivannut tiivistystä: toistoa oli jonkin verran. Ehkä tämä oli tietoinen valinta ja Carlsonin merkinnät haluttiin kirjaan mahdollisimman autenttisina, mutta yhtä kaikki, olisin itse kylmän viileästi napsinut pois sieltä täältä.

Huomasin myös mielenkiintoisen asian, ehkä eniten itsessäni, kirjaa kuunnellessani. Niin oikeana kuin pidänkin sitä, että Kilpi saa osakseen ihailua ja arvostusta, oli teoksen ihailevassa sävyssä paikoitellen myös jotakin kiusaannuttavaa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tai ainoa henkilökuva, joka on kirjoitettu vaaleanpunaiset lasit nenällä, enkä totisesti kaivannut revitteleviä paljastuksia iltapäivälehtien lööppien toivossa. Mutta silti mietin, missä vaiheessa alammekin kiittämisen sijaan muodostamaan todellisuudesta irrallista, mieleistämme, kuvaa? Saman tien huomautan, etten viittaa tällä Carlsonin ja Kilven kauniiseen ystävyyteen, vaan aikamme henkeen ylipäänsä.

Ajoittainen kiusaantumiseni voi toki johtua myös siitä, että kiusaannun itse lähes poikkeuksetta, kun minua kiitetään jostakin tekemästäni asiasta. Positiivista palautetta on toki ihanaa saada, mutta yleensä lähinnä hämmennyn: "Minähän tein vain sen, mitä piti, kissa se on joka kiitoksella ellää"  kuvastaa ajattelutapaani. Olenkin vasta viime vuosina harjoitellut paitsi ottamaan kehut vastaan myös kiittämään ja kehumaan toisia enemmän. Ja millaisia ilahtuneita reaktioita se tuottaakaan!

Tällaisiin, aika syviin mietteisiin, Kilven tuotanto voi ihmisen johtaa. Pakko myöntää, että tunnen sitä vain pintapuolisesti, lähinnä sota-aikaa käsitteleviä kirjoja sekä luonnollisesti lukemattomia ikivihreitä sitaatteja. Ilmiselvästi olisi korkea aika perehtyä laajaan tuotantoon paremmin.

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä.
WSOY 2024
Äänikirjan kesto 11h 11min
Lukija Anna-Riikka Carlson