Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Vaikeuksien kautta voittoon, sopisi kuvaamaan tätä lukukokemusta. Tai jos vältellään kliseitä ja ylidramaattisuutta: tahmeasta alusta tyydyttävään lopputulokseen.

Tässä voi olla syksyn merkittävin kirja, kirjoitti Hesari muutama viikko sitten. Pitihän romaaniin siis tarttua, varsinkin kun olen lukenut Törmälehdon esikoisromaanin Vaikka vuoret järkkyisivät ja muistikuvieni mukaan pidin sen herätyskristillisyyden kuvausta kiinnostavana.

Uuden romaanin aihe ei paljon ajankohtaisempi voisi olla. Kun kauhukuvat Gazasta ovat piirtyneet verkkokalvoillemme kohta vuoden ajan joka ikinen päivä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa, on Israeliin ja palestiinalaisalueille sijoittuva teos yhdessä tämänhetkisen historian polttopisteistä. 

He ovat suolaa ja valoa kertoo kahdesta suomalaisesta fundamentalistikristitystä, joiden Israelin rakkaus on niin suurta, että he matkustavat rakentamaan Pyhää maata.

Olen kyllä jollakin tasolla ollut tietoinen siitä, että eräät uskonnolliset ryhmittyvät kokevat Raamatun profetioiden käyvän toteen Israelissa ja siksi kristittyjen on tuettava sitä ja sen valtapyrkimyksiä mahdollisimman voimakkaasti. Juuri muuta en tiennytkään, mutta tätä kirjaa lukiessa olisi paremmasta taustatiedosta ollut totisesti hyötyä. Tuntuu, että kirjailija odotti lukijalta perehtyneisyyttä. Tai sitten ei odottanut, mutta minä kestän epätietoisuutta ja vajavaista ymmärtämistä heikosti.

Kirjan päähenkilöt Anu ja Susanna viettävät kumpikin tahoillaan aikaa Israelia palvellen ja pohtivat samalla fundamentalisminsa teologista ja eettistä perustaa, ja tarinan edetessä myös eettistä oikeutusta. Susanna on ammatiltaan lääkäri, mutta nyt hän rakentaa israelilaissiirtokuntia palestiinalaisten alueille. Hän heltymätön ja uuttera uskonsa puolustaja. Susannan mies on pappi ja näkee asiat aivan eri tavoin kuin puolisonsa. Pariskunnan kireät puhelut, samoin kun Susannan keskustelut teini-ikäisen tyttärensä kanssa, avaavat oivaltavasti toiminnan moraalista jännitteisyyttä ja ristiriitaa.

Anu puolestaan kohtaa israelilaismiehen, johon ihastuu ja rakastuu. Hän alkaa jo haaveilla israelilaislapsen äitiydestä, sehän olisi suoranainen lahja Jumalalta. Mutta onko mies Jumalan lähettämä ja antama, vai onko se kuitenkin sielunvihollisen lähettämä kiusaus, eksytystä? Myös israelilaismies kyseenalaistaa Anun ihanteelliset näkemykset Israelista. Hänen kauttaan sain myös ehkä paremmin kiinni siitä, miksi ihmeessä Israel, holokaustista pelastuneista juutalaisista rakennettu valtio, harjoittaa sodankäyntiään niin kuin se tekee. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, ja Israelissa, kuten myös Palestiinassa, väkivallan rikkomia sieluja riittää.

Vaikka alkuun kärsin huomattavista käynnistysvaikeuksista, aloin kirjan edetessä lämmitä tarinalle ja henkilöiden uskonnolliselle pohdinnalle. En ehkä vielä tässä vaiheessa kirjasyksyä paaluta tätä Hesarin tapaan suosikkilistaukseni kärkeen, mutta yksi ajankohtaisimmista ja siksi tutustumisen arvoinen teos se ehdottomasti on. Lukijan on kuitenkin syytä varautua verkkaisuuteen, sillä tässä romaanissa tapahtuu enemmän henkilöiden mielessä kuin reaaliajassa. Tällaisilla jännitteisesti virittyneillä romaaneilla on kyllä usein taipumus jäädä ajatuksiin pyörimään pitemmäksi aikaa. Varaan siis option vielä korottaa arviotani, kunhan muutama viikko on kulunut!

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa
Otava 2024
Lukija Mirjami Heikkinen
Kesto 9h 34min