Mirella Mäkilä: Tampereella rempallaan

 

Mirella Mäkilä taitaa olla kotimaisista nykykirjailijoista kaikista hauskin. Ja tämä on paljon sanottu, sillä luen hyvin paljon hauskoja kirjoja. Kuten esikoisteos Seuraavana Tampere, myös Tampereella rempallaan sai kestohymyn huulille.

Kesälomani on puolivälissä, eikä ensimmäiseen kahteen viikkoon ole mahtunut montakaan päivää, jolloin olisin ollut aivan toimetonna. Olen poiminut marjoja, tehnyt pieniä kesäreissuja, valmistellut eilen vietettyjä konfirmaatiojuhlia. Lisäksi mökillä rakennettiin viime viikolla laituria, ja vastuulleni kuului työmiesten ruokahuolto. Tämä kaikki ei sinänsä liity mitenkään Mäkilän kirjaan, mutta liittyy kuitenkin siinä mielessä, että torstaina ja perjantaina vietin tähän mennnessä ainoan lomavuorokauden, jolloin en tehnyt juuri mitään hyödyllistä. Sen sijaan uin, pötköttelin uudella laiturilla ja hihittelin Roosan elämän uusille käänteille.

Vaikka Tampereelle muutto on tuonut elämään hetkellisesti seesteisyyttä, tuntee Roosa edelleen pikemminkin taantuvansa kuin pääsevänsä elämässä eteenpäin. Etäsuhde Lassin kanssa hiipuu hiljalleen ja työpaikalla on tehostamispaineiden myötä omituinen tunnelma. Kämppiselo Veeran ja Bileen kanssa kyllä sujuu hyvin, mutta jatkuuko sekään ikuisesti? 

Roosan kesä on painumassa ankeaan suuntaan, kaiken kukkuraksi yllättävän kuolemantapauksen myötä hän perii veljensä Joonaksen kanssa parhaat päivänsä nähneen talon Tampereen Petsamosta. Akuutissa rahapulassa Roosa muuttaa kesäksi sinne ja aloittaa aina yhtä liehuvan ystävänsä Sirkun kanssa Airbnb-toiminnan. Vanhassa talossa riittää laiteltavaa, mikä mahdollistaa välien uudelleen lämmittelyn ensimmäisestä osasta tutun Laurin kanssa. Villa Tontussa tapahtuu muutenkin, siellä vierailevat niin eksät, nyksät, äkäinen naapurinrouva, lemmenkipeät espanjalaishurmurit kuin poliisitkin. Kumma kyllä, tapahtumista moni tuntuu kietoutuvan kesäkanojen ympärille!

Paitsi, että tarina vetäisee mukaansa heti ensi sivulta ja pitää otteessaan loppuun asti, nautin myös suunnattomasti Mäkilän kirjoittamasta rehevästä Tampereen murteesta. Kirjan lopusta selviää, että Se on moro -kirjojen tv-oikeudet on myyty. Toivonpa totisesti, että tv-sarja näkisi päivänvalon! Näen jo mielessäni modernin version Kyllä isä osaa -henkisestä komediasta, modernilla sinkkuelämää-twistillä tosin.

Tampereella rempallaan on unelmankevyttä luettavaa kuin poutapilvet konsanaan. Jos sinulla on tänä kesänä tasan yksi päivä aikaa istuskella laiturilla ja lukea, tämä kirja kannattaa ottaa mukaan!

Mirella Mäkilä: Tampereella rempallaan
Otava 2024
320s.