Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere

Välillä on hyvä vetää kotiin päin. Ja niin tekee Mirella Mäkilän esikoisteos Seuraavana Tampere, josta Tampereen kaupunki saisi myöntää vuoden kuntakuvapalkinnon tai jonkin muun vienninedistämispystin, niin houkuttelevin sanakääntein kirjailija entistä kotikaupunkiaan kuvailee.

Mäkilä kirjoittaa auki sen, minkä me periferiasuomalaiset kyllä tiedämme. Helsingissä on ihan kiva käydä, mutta että asua? Miksi ihmeessä?

Helsinkiläistynyt Roosa asuu avoliitossa trendikkäässä mediatoimistossa työskentelevän Janin kanssa. Roosan kotisivuasiakkaat ovat vähemmän trendikkäitä, esimerkiksi autokorjaamoja, mutta Roosa on ylpeä siitä, että pystyy elättämään itsensä omalla työllään ja samalla auttamaan asiakkaitaan. Mutta koska avomiehellä on käynnissä uuden ja uljaan Janin rakennus, ei kotikutoinen Roosa oikein sovi kuvaan, ja pariskunta päätyy kuukauden mittaiselle tauolle. Järkyttynyt sankaritar palaa Tampereelle ja muuttaa asumaan bestiksensä luokse entiseen kämppäänsä.

Mitä kuukauden aikana tapahtuu? Palaavatko Roosa ja Jani yhteen? Onko se edes kaikkein polttavin kysymys? No ei. Olennaisinta on, palaako Roosa Tampereelle. Ja saako hän viimein elämäänsä koiran.

Mielestäni tätä kirjaa kuvaa erinomaisesti tapa, jolla sen kerrotaan syntyneen. Korona-ankeuden keskelle jotakin iloa ja hauskuutta kaivannut Mäkilä, kustantamon graafikko ammatiltaan, alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta. Hän lähetti valmiin kässärin kustantamoonsa salanimellä ja totuus kirjoittajasta paljastui vasta kun kustannuspäätös oli tehty. Melkoinen yllätys työkavereille!

Seuraavana Tampere onkin kuin kesäisen raikas ja hyväntuulinen tuulahdus Näsijärveltä. Olin kirjalle myyty jo siitä hetkestä, kun luin etukannen tekstin: "Nauroin ääneen!" - Kirjailijan äiti

Kirja ei yritä olla yhtään sen enempää kuin mitä se on: kesäinen hyvänmielen kirja. Ja se sopii erinomaisesti, sillä samanlainen mentaliteetti taitaa kuulua tamperelaisuuteenkin. Ei tarvitse esittää mitään sen kummempaa, vaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on. Ja miksei olisi tyytyväinen silloin, kun kaikki on mallillaan!

Mäkilä kuvaa henkilöhahmoja vahvasti ja hauskasti. Murteiden rakastajana tykästyin erityisesti Roosan vanhempiin, joiden rehevä tampereen murre kuului lukiessa korvissani selkeänä (voisin vaikka vannoa, että Roosan äiti näyttää ja kuulostaa Eila Roineelta muutama vuosikymmen nuorempana).

Seuraavana Tampere on The Kesäkirja, ihan takuuvarma valinta lomareissuun tai riippumattoon, silloin kun haluaa viihtyä ja lukea jotakin hauskaa. Sen verran kutkuttavaan vaiheeseen Roosan elämä jää, että Se on moro -sarjan seuraava osakin tulee varmasti omalle lukulistalle.

Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere
Otava 2023
282s.