Anna Jansson: Menneisyyden paino

 

Kirjablogeissa on vietetty kuluneet kaksi viikkoa dekkariviikkoja. Tapani mukaan heräsin asiaan aivan liian myöhään: siinä vaiheessa kun paremmin valmistautuneet blogistit alkoivat tuutata ulos dekkarien esittelyjä, minä aloin vasta niitä kuuntelemaan/lukemaan! Huvittavaa on, että tämä sama asia tapahtuu minulle joka vuosi.

Mutta näin Dekkariviikkojen viimeisenä päivänä ehdin kuitenkin julkaista yhden dekkariarvion, että eihän tämä ihan huonosti mennyt. Luin viime syksynä Anna Janssonin Varjo kannoillasi -dekkarin. Minun ja nordic noirin suhdetta voisi kuvailla parhaimmillaankin termillä "it's complicated", joten yleensä kierrän ruotsalaiset dekkarit kaukaa. Muutamasta lukemastani Janssonin kirjasta olen kuitenkin pitänyt ja Varjo kannoillasi pääsi yllättämään vetävyydellään iloisesti.

Siksipä tartuin innolla myös Kristoffer Bark -sarjan kolmanteen osaan. Menneisyyden painon päätin kuitenkin kuunnella äänikirjana. Pakko sanoa, etten mitenkään varauksettomasti innostunut Ville Tiihosen äänestä tässä, jotenkin se ei istunut siihen mielikuvaan, minkä olin ehtinyt itselleni kirjan maailmasta ja Barkista luoda. 

Muutenkin tarina tuntui käynnistyvän hitaasti. Aika pitkään piti kuunnella, ennen kuin varsinainen murha edes tapahtui. Toki väkivallan uhka leijui ilmassa jo pitkään ja tarinan juoneen olennaisesti liittyvät menneisyyden tapahtumat ja epäselvät kuolemantapaukset taustoittivat tapahtumia. Tästä huolimatta luonnehtisin kirjan alkua sanalla hidas.

Kristoffer Barkin työpöydällä on uhkailutapaus. Sairaus- ja työkyvyttömyyseläkepäätöksiä työkseen tekevälle Eva Kulitzille lähetellään anonyymejä tappouhkauksia. Kun uhkailutapaus muuttuukin henkirikostutkinnaksi ja Barkin yksityiselämänkin puolella riittää käänteitä, saa lukija olla jälleen kerran huolissaan poliisin hyvinvoinnista. 

Meneillään oleva tutkinta tuntuu liittyvän jotenkin entiseen sairaalaan, jonne mielisairaat, kehitysvammaiset ja seksuaalisesti löyhämoraalisina pidetyt naiset siivottiin tavallisten ruotsalaisten katukuvaa häiritsemästä. Samaisessa sairaalassa eli käytännössä koko aikuiselämänsä myös Evan biologinen isoäiti, jonka päiväkirjamerkinnät Eva saa käsiinsä. Mitä menneisyydessä oikein tapahtui? Ja liittyvätkö tapahtumat jotenkin tämän päivän uhkailuihin?

Hitaan alun jälkeen tihenevä juoni oli kiinnostava ja piti lukijan sopivasti epätietoisena syyllisestä. Yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta pidän dekkareissa yleisesti ottaen aina, ja tässäkin tapauksessa se toi lopulta simppeliin murhajuoneen sisältöä ja lihaa luiden ympärille. 

Sarjan kolmannen osan kerrotaan olleen välitön myyntimenestys kotimaassaan, mikä kertoo Kristoffer Bark -sarjan saamasta suosiosta, mutta ehkä myös siitä, että tämäntyyppisille keskustelunavauksille on naapurimaassakin tarvetta. En tunne ruotsalaista yhteiskuntaa niin hyvin, että oikeasti pystyisin arvioimaan sitä, mutta sellainen mielikuva minulla on, että tietyissä asioissa Ruotsissa saattaa jopa olla enemmän selviteltävää kuin meillä Suomessa. Hyvinvointiyhteiskunnan eetos on ollut jo pitkään niin vahva, että se ehkä on estänyt a) näkemästä b) haluamasta nähdä tämän henkeen sopimattomat epäkohdat. Tämä siis puhdasta yksityisajatteluani, voin olla väärässäkin.

Hellämieliselle luonteelleni nämä Kristoffer Bark -dekkarit tuntuvat joka tapauksessa sopivan. Ei sillä, etteikö väkivaltaa ja jännitystä näissäkin esiintyisi, mutta Jansson osaa paketoida ne yhdessä yhteiskunnallisen tematiikan ja dekkarikliseiden kanssa yhteen niin myyvästi, että pakkohan se on lukea sarjan seuraavakin osa.

Anna Jansson: Menneisyyden paino (Dansa min docka)
Gummerus 2023
Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöbom
Äänikirjan kesto 12h 27min
Lukija Ville Tiihonen