Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa

 

Hyvää juhannusta! Toivottavasti se on ollut sopivan leppoisa, riehakas, iloinen tai rauhallinen, mikä nyt itse kullekin parhaiten sopii.

Itse olen viettänyt pyhiä mökillä ja läheisten kanssa. Eilisen sadepäivän jälkeen tänään päästään polttamaan kokkokin. Eli juhannus vain jatkuu!

Tänään aamupäivällä lopettelin kotimaisen dekkarin. Tykästyin pari vuotta sitten kovasti Johanna Savolaisen esikoisteokseen Se, joka pääsi pakoon. Kyseinen dekkari sijoittuu kesään ja perisuomalaiseen Kylään kahviloineen, joten vanhasta muistista otin Savolaisen seuraavan teoksen Minne kuljit maailmassa mukaan juhannuslukemiseksi. Tässä dekkarissa ei kuitenkaan olla kesässä, vaan eletään vuoden pimeintä aikaa, kylmää ja lumetonta, rännänsekaista marras-joulukuuta. Yhdistelmä ei kylläkään lukemista haitannut, oikeastaan vuoden viimeiset kuukaudet tuntuivat yöttömässä yössä sopivan eksoottisilta. On se aika uskomatonta, miten erilaisia vuodenaikoja tähän maahan mahtuukaan! Juuri nyt ajatus lumesta, pakkasesta ja pimeydestä tuntuu aika uskomattomalta, ja siitä huolimatta se on jo muutaman kuukauden päästä arkista.

Ensimmäisestä dekkarista tuttu rikosylikonstaapeli Veikko Nieminen, kaikessa vakaudessaan kotimaisista dekkarietsivistä yksi ehdottomista suosikeistani muuten, palaa tutkimaan vuosien takaista katoamistapausta, jossa nuori abiturientti katosi jäljettömiin. Ratkaisematon mysteeri on jäänyt kaivelemaan Niemistä, joten kun hän kuulee, että tuo sama abiporukka on vuosia myöhemmin kokoontunut tupaantuliaisin - karmein seurauksin - rientää poliisi viivana paikalle.

Nieminen tutkii paitsi mennyttä katoamistapausta, nyt myös epäselvissä olosuhteissa tapahtunutta murhaa. Liittyvätkö ne yhteen? Ainakin sama kaveriporukka joutuu uudestaan kuulusteluihin, keskushenkilöinään Ellin, Nooran ja Saanan muodostama tiivis kaveriporukka. Ovatko he kertoneet poliisille kaiken tietämänsä? Tai edes toisilleen?

Kirjassa kuvataan kiinnostavasti paitsi henkirikostutkintaa, myös ystävyyksien ja kaverisuhteiden ryhmädynamiikkaa: kuka on kenenkin paras kaveri, miten itse kukin löytää oman paikkansa porukasta? Loppujen lopuksi pienilläkin asioilla voi olla suuri vaikutus herkässä nuoruusiässä. Eivätkä ystävyyssuhteet ihan ongelmattomia ole nuoressa aikuisuudessakaan, kun häilytään vielä nuoruuden ja vakiintumisen välimaastossa. Kaikkea kehystää koripallo, laji, jota tytöt ovat nuorena yhdessä pelanneet. Jälkisanoissaan kirjailija kertookin hänellä itsellä olevan vahva lajitausta, minkä kyllä huomaa siitä tarkkuudesta, jolla hän joukkue-elämää kuvaa erityisesti henkiseltä kantilta tarkasteltuna.

Yksi keskeinen lisämauste kirjassa on sen tapahtumaympäristö, Kotka. Siinä missä esikoisdekkarissa vietettiin aikaa maalaismaisessa Kylässä, nyt ollaan siis Kotkan keskustassa. Kaupunkia paremmin tunteville paikannimet ja maisemat tarjonnevat paljon tuttua ja tunnistettavaa, mutta ei vahva miljöökuvaus häiritse ulkopaikkakuntalaistakaan - pikemminkin päinvastoin, se tuo vain tarinankerrontaan uskottavuutta lisää.

Kylääkään ei ole kokonaan unohdettu, Veikko varsinkaan ei ole. Annan kahvila omistajineen nimittäin häilyy hänen mielessään usein. Veikolle yksineläminen on ollut aina luonteva valinta, mutta sukellettuaan rikostutkimuksen kautta monimutkaiseen ystävyyksien verkkoon, hän alkaa kyseenalaistaa omia päätöksiään.

Dekkarijuoni piti otteessaan mallikkaasti ja koukuttavasti läpi kirjan. Aivan ilman selitysosuuksia ei kirjailija selviä lankojen punomisesta yhteen, mutta varsin uskottavasti hän saa tarinan palaset soviteltua lopussa yhteen. Pidin kovasti esikoisdekkarista ja ilokseni voin siis todeta pitäväni tästäkin. Ja Niemisen Veikon fanclubiin kuulun ehdottomasti, joten toivottavasti päästään taas pian Kotkan seudulle rikoksia ratkomaan!

Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa
Kustannus-Mäkelä 2022
350s.