Jyri Paretskoi: Metallinetsijät ja aarre maan alla

Jos lukutaito on kuuma puheenaihe, niin poikien lukeminen (tai sen puute) se vasta puhututtaakin. Viimeisimmäksi kirjailija Jarkko Tontti kaipaili Ylellä entisaikojen seikkailullisten poikakirjojen perään. Kannanotto herätti paljon keskustelua. Monet muistuttivat, että ensinnäkin pojille suunnattua kirjallisuutta kyllä on, toiseksi pojat voivat olla kiinnostuneita muustakin kuin "poikakirjallisuudesta". Lukuisista vastineista hienoin oli kenties JS Meresmaan blogissaan julkaisema säeromaanillinen pohdinta. 

Minun on sanottava, että ymmärrän jonkin verran molempia näkökantoja. Teini-ikäisen pojan äitinä tiedän omakohtaisesti, kuinka haastavasta kohderyhmästä on kysymys. Ei ole kovin helppoa löytää kirjaa, joka herättäisi kiinnostuksen, kun monet koululaisille suunnatut kirjat ovat jo ihan lässyjä, ihmissuhdejutut eivät kiinnosta yhtään, eikä myöskään genrekirjallisuus. Toisaalta tiedän, että niitä poikienkin mielestä hyviä, tai ainakin edes luettavia, kirjoja kyllä on, kunhan ne vain löytää. Meillä esimerkiksi parhaiten uppoavat tietokirjat. Näin äitinä arvostaisin median vetoapua asiassa. Kirjoittakaa lasten- ja nuortenkirjoista, että me vanhemmat osaisimme tarjota erilaisia kirjoja lapsillemme!

Teen nyt kuten saarnaan: esittelen ennen kaikkea poikaoletetuille suunnatun kirjan. Jyri Paretskoi on kirjoittanut ennenkin poikien lukumakuun osuvia kirjoja: mopopojista kertovan Shell's Angles -kirjan esittely on edelleen yksi blogini luetuimmista teksteistä. Ilmeisesti kirjaa luetaan myös ahkerasti kouluissa. Viimeksi viikonloppuna apua koulutehtäväänsä hakenut oppilas yritti jättää tänne blogiin kommenttinsa. Tiettyjen sanavalintojen vuoksi en julkaissut sitä, enkä julkaise tässäkään, mutta sävystä päätellen hän ei kuulunut kirjan faneihin. Moni kuitenkin kuuluu.

Paretskoin uusi kirjasarja on suunnattu hieman mopopoikia nuoremmalle kohderyhmälle: alakoululaisille. Päähenkilö Joel viettää enimmäkseen aikaa yksin, mutta kaikki muuttuu kun hän saa isältään lahjaksi metallinpaljastimen. Kirjasarjan vetonaulaksi on siis valittu metallinetsintä. Se antaakin oivallisen taustakehyksen sarjalle, sillä metallinpaljastamien kanssa voi päätyä vaikka minkälaisiin seikkailuihin! Osa aiemmin mainittuun poikakirjallisuus-keskusteluun osallistuneista kuitenkin muistutti, ettei lasten- ja nuortenkirjoissa tarvitse välttämättä olla jotakin harrastusta tai teemaa (jääkiekko, jalkapallo jne.), vaan "pelkkä" hyvä tarinakin riittää. Totta tämäkin. Toisaalta hyvä kirja toimii mielestäni kahteen suuntaan. Kirjan luettuaan lapsi tai nuori voi myös innostua harrastuksesta. Toivottavasti tänä kesänä joku kirjan lukenut innostuu aloittamaan piippailun!

Kuten sanottua, Joelin ja Jullen metallinetsintäharrastusta pääsee seuraamaan kokonaisen kirjasarjan verran. Ensimmäinen osa Metallinetsijät ja aarre maan alla onkin oikeastaan  tv-slangilla ilmastuna pilottijakso. Kirja johdattaa aihepiiriin ja valmistelee asemat, mutta varsinainen tarina päättyy melkoiseen cliffhangeriin. Loppu voi tuntua vähän töksähtävältä, mutta on taiten harkittu. Ideana lienee se, että kun oppilas pääsee kirjan loppuun, ja jää miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu, onkin kirjaston tai koulun hyllyssä jo kakkososa viekoittelevasti valmiina odottamassa. 

Paretskoi tunnetaan hauskana kirjailijana, eikä huumoria tästäkään kirjasta puutu. Olin kuitenkin tosi ilahtunut siitä, kuinka paljon tunnepuhetta kirjaan mahtuu. Vaikeita asioita kuten vanhempien avioeroa, kiusaamista ja yksinäisyyttä käsitellään asiaan kuuluvalla hienotunteisuudella, mutta kuitenkin sopivasti tunteita auki sanoittaen. Hienoa!

Kirjan napakalla koolla, 86 sivua, on pyritty madaltamaan kynnystä tarttua kirjaan. Haikeaksi vetää, kun miettii, että omassa lapsuudessani tämä kirja olisi voinut olla kenties puolet paksumpi. Mutta ajat ovat nyt tällaiset ja nimenomaan ajassa olevia kirjoja lapsille ja nuorille tarvitaankin. Toivotankin onnea ja menestystä aarteen etsintään, olivatpa ne sitten maan alla tai kirjan kansien välissä. 

Jyri Paretskoi: Metallinetsijät ja aarre maan alla
Karisto 2023
86 sivua

 


 

Kommentit

  1. Kiitos vinkistä, pitääpä tarjota tätä meidän alakoululaiselle. Mietin tosin, pitäisikö ottaa tämä luettavaksi sitten, kun seuraava osakin on jo olemassa. Cliffhangerista voisi olla kiva jatkaa saman tien kakkososaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa. Seuraava osa, jos oikein muistan, taitaa tulla kyllä jo syksyllä, mutta mietin kyllä, olisiko kannattanut julkaista nämä ihan peräkkäin tai yhtä aikaa. Cliffhanger on kuitenkin sen kaltainen, että kirjailija on kirjoittanut varmasti tämän kokonaisuutena, joka on sitten pätkitty osiin.

      Poista

Lähetä kommentti