Sininen syyskuu

Olin oikein ylpeä kekseliäisyydestäni, kun keksin, että syyskuussa voisin lukea vain sinisiä kirjoja. Oletteko muut huomanneet, että sinisen eri sävyt ovat nyt todella in kirjojen kansissa? On vaaleansinistä, turkoosin eri sävyjä ja Suomen lipun sinistä. 

Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että pitäytyminen yhden kuukauden ajan sesongin kuumimmalla värillä varustetuissa kirjoissa ei olisi ollut temppu eikä mikään. Mutta tapani mukana aloin vähän poukkoilla. Tuli syyskuusta kuitenkin enimmäkseen sininen kuukausi :)

Ja mikä tärkeämpää, tuli hyvä lukukuukausi!


Ehkä iloisin yllätys oli Emma Luoman Perhosten aika. Koska en yleensä lue dystooppista kirjallisuutta, ainakaan kovin mielelläni, yllätyin siitä, kuinka paljon tästä nuorille aikuisille suunnatusta romaanista lopulta pidinkään. Yllätys oli sitä suurempi ja iloisempi, koska en välttämättä vielä ensimmäisten kymmenten sivujenkaan jälkeen ollut ihan lämmennyt tarinalle. Mutta kun se lopulta vei mukanaan, jäi tunnelma mieleen lepattelemaan perhosen tavalla pitkäksi aikaa.

Yllättäjäkastiin lasken myös Nanna Johanssonin sarjakuvateoksen Vitsaa säästämättä, joka oli herätelaina ja johon tartuin vailla minkäänlaista ennakkotietoa, ihan puhtaasti kannen perusteella (en edes sinisyyden, sillä liilahan se on, vaan kannen upeuden). Luen sarjakuvia harvakseltaan, mutta kun luen, mielelläni juuri tällaisia teoksia.  

Kuukauteen kuului myös kaksi sinistä äänikirjaa. Maisku Myllymäen Hollysta on puhuttu paljon syksyn aikana ja se on kerännyt ylistävää palautetta, toisaalta teos on jakanut mielipiteitä. Jäin itse hieman kahden vaiheille: kirjalla oli ehdottomasti hetkensä, toisaalta äänikirjaformaatti ei ehkä palvellut tarinaa kaikista parhaimmalla tavalla. 

Ei syksyä ilman uutta Leena Lehtolaista. Ilvesvaaran kuuntelin äänikirjana, huomasin nimittäin kesällä, että Lehtolaisen kerronta sopii äänikirjoihin hyvin. Anti-talvi-ihmisenä en välttämättä viihdy paukkupakkasten kuvauksessa, mutta kyllähän Lehtolainen maalaa nordic noir -miljöötä ihan kansainväliseen tyyliin. Viihdyttävää toimintaa.

Jos talvinen Lappi ei välttämättä ole mukavuusalueellani, historiallinen romaani Jane Austenin kotimaisemissa sen sijaan on. Natalie Jennerin Jane Austenin talo on viihteellinen, mutta syvempiäkin sävyjä sisältävä teos, taattua täsmälukemista Austenin faneille. 

Sitten ne poikkeukset, joita en mitenkään saa sovitettua siniseen sääntööni. Tosin onhan Barack Obaman Luvattu maa kuitenkin harmaa, mikä ei ole kovin kaukana sinisestä, eikö? Puolustuksekseni sanon, että aloitin muistelmien lukemisen jo hyvän matkaa elokuun puolella, mutta lukeminen vähän venähti. Melkoinen USA:n lähihistorian pikkujättiläinen kyseessä. Paikoin tuskainenkin lukumatka, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen.

Kirsi Raninin Lukupiiri - Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika taas oli leopardikuvioineen täysi syrjähyppy lukusuunnitelmastani, mutta minkäs teet, kun en malttanut olla lukemattakaan. En ole ehkä ainoa, jonka on vallannut lukupiiri-innostus ja tämä teos on omiaan sitä kasvattamaan. Ei muuta kuin lukemaan ja lukupiiriä perustamaan!

Sellainen siis oli niin sanottu sininen syyskuuni. Nyt lokakuu on jo pitkällä ja tässä kuussa olen päättänyt matkailla. Lähelle vai kauas, sen tulevat kirjat näyttävät. Itsepintaisesti pidän kiinni tästä päähänpinttymästäni lukea teemakuukausittain, vaikka välillä  sitten teemasta harhaudunkin. Mutta sivupolut, nehän ovat oikeastaan parasta!

Ensimmäisen lokakuun kirjapostauksen olen jo julkistanut. Se löytyy täältä. Sininen kirja, huomaattehan. Ja voittopuolisesti sininen tulee olemaan myös seuraava bloggaukseni. Levy taisi jäädä päälle!

Nythän ollaan myös kirjamessukuukaudessa. Toivon niin kovasti, ettei täällä Kuopion seudulla äkillisesti heikentynyt koronatilanne laita kapuloita rattaisiin ja estä kirjamessumatkaa, edellisen kerran olen nimittäin ollut messuilla vuonna 2018. Siis iäisyys sitten! 

Siis, nähdäänkö messuilla?





Kommentit

  1. Teemakuukaudet ovat kivoja, ja jokin väri sopii hienosti piristämään lukupinoa. :) Minulla on muistaakseni joskus ollut punainen kuukausi... mutta siitä on aikaa, voisi olla hauskaa kokeilla värin mukaista lukemista uudelleen. Hollystä on kuulunut monenlaisia mielipiteitä, mutta minä olen sitä edelleen sen verran kiinnostunut, että tulee varmaan jossain vaiheessa kokeiltua. Kenties kuitenkin aivan pereinteisenä kirjana. Mukavaa lokakuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä teemoittain lukeminen on ollut yllättävänkin mukavaa, varsinkin kun siitä ei ota liikaa paineita!
      Mukavaa lokakuuta myös sinulle!

      Poista
  2. Kivaa, kun sinulla on näitä teemoja! Näistä on mukava lukea. Obaman kirjaa olen puolivakavissani harkinnut, toisaalta hirvittää miten tuskaista siitä tulisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toki olla, ettei tulisi tuskaista vaan mukavaa. Tekstihän on sulavaa ja kirjassa on myös paljon kaikkea mielenkiintoista. Itselle ongelmallisinta oli, että ihan niin syvälle USA:n sisäpoliittisiin kuvioihin en olisi jaksanut syventyä. Ja olen huono hyppimään sivuja yli :)

      Poista

Lähetä kommentti