Emma Luoma: Perhosten aika

 

Dystooppiset katastrofikuvaukset, varsinkaan toukilla ryyditettyinä, eivät ole ollenkaan mukavuusaluettani. Siksipä en olisi takuuvarmasti tarttunut tähän Emma Luoman Perhosten aika -kirjaan, ellen olisi tiennyt tapahtumien sijoittuvan Kuopioon. 

Ja se on hyvä, että tiesin, sillä omille hoodeille sijoittuminen toimi oivallisena (Kallan)siltana sellaisen tarinan pariin, joka ei vastaa ollenkaan ominta lukumakuani, mutta josta päädyin pitämään kovasti.

Lähtöasetelma on seuraavanlainen. Kuopion on vallannut toukkaepidemia. Ihmiset joutuvat lähtemään evakkoon kodeistaan, kun rakennuksia määrätään karanteeniin. Näin käy myös tatuointiliikkeessä työskentelevälle Viimalle ja hänen tyttöystävälleen Tuikulle.

 Aivan tarkkaan ei tiedetä, mitä toukat ja niiden kanssa tekemisiin joutuminen aiheuttaa, mutta mitään hyvää ei ainakaan ole tiedossa. Tarinan edetessä selviää, että perhosmyrkytys ei välttämättä vielä aiheuta kuolemaa, mutta tilanne on hyvin huolestuttava, jos toukat pääsevät pesimään ihmisen elimistön sisälle. 

Lääkärit ja tieteentekijät tutkivat toukkia ja perhosia, niiden käyttäymistä ja oireita sekä yrittävät keksiä parannuskeinoja, mutta kyse on kilpajuoksusta kiitävää aikaa vastaan. Sairaustapauksia tulee koko ajan enemmän, netissä jaetaan käytännön vinkkejä siitä, kuinka yöllä kannattaa suojata kasvonsa maskilla tai huivilla, ja Kuopiosta muualle Suomeen pakenevien määrä kasvaa koko ajan.

Osa Perhosten ajan viehätyksestä syntyy siitä, että vielä kaksi vuotta sitten olisin lukenut tarinaa todellakin vain dystopiana, mutta nyt moni asia on tapahtunut aivan oikeasti. Tosielämän vihollinen ei ole aivan yhtä raflaava ja kauhuelokuvamainen kuin suuhun kipuavat toukat, mutta muuten suurin osa epidemian käänteistä on tuttua joko meiltä tai maailmalta. 

Käsittääkseni romaani ei ole covid-ajan tuote, vaan ollut kirjailijalla työn alla huomattavasti pidempään. Siitä huolimatta se keskustelee ajankohtaisten asioiden kanssa suvereenisti. Tätä postausta kirjoittaessa koronavirus leviää täällä Kuopiossa nimenomaan nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Perhosten ajassakin päähenkilöt ovat nuoria. He haluaisivat elää nuoruutta, rakastaa, hengata kavereiden kanssa, tehdä työtä ja opiskella, mutta yksi kerrallaan ovet sulkeutuvat. 

Kun keskushahmo Viima pohtii parhaan ystävänsä Oulan ja tyttöystävänsä Tuikun kanssa, kannattaako suostua hoitoon, jonka onnistumisesta ei ole takeita, on aika helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä tämän syksyn rokotekeskusteluun. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Luoma on siviiliammatiltaan lääkäri, joten hänellä on hyvät eväät käsitellä tätä dilemmaa sekä yksilön että lääketieteen näkökulmasta.

Kuten jo alussa totesin, tartuin kirjaan Kuopio-viittausten varassa, ja alussa myös jouduin turvautumaan niihin, sillä tarinaan mukaanpääseminen kesti oman aikansa. Romaani alkaa keskeltä tapahtumia, epidemian jo ollessa vauhdissa, joten lukijan on hypättävä mukaan liikkuviin vaunuihin. Vaikutelmaa vahvistaa myös tarinaa jaksottavat otteet Gotsu Just Nyt -keskustelupalstalta, jossa keskustellaan nimimerkkien suojassa ajankohtaisista tapahtumista. Perhosten aika on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille ja se tuntui kielessä, joka tuntui omaan makuun vähän karulta. Mutta kun kerrontaan pääsi sisälle, aloin nauttia ja palaa halusta tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Tarina sisältää kaiken kammottavuuden lisäksi myös rakkautta ja vankkaa ystävyyttä sekä käsittelee päähenkilöiden menneisyyden tapahtumia. Päähenkilöt ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä: takana on menetyksiä, mielenterveysongelmia, perheriitoja, mutta myös selviytymistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tarttumapintaa siis on hyvinkin syvällisiin pohdintoihin, mutta toisaalta kirjan voi halutessaan lukea pysytellen vetävän pääjuonen tasolla. 

Uskallan siis luvata, että kirjasta pitävät niin kohderyhmään kuuluvat lukijat kuin kaltaiseni dystooppisesta ihottumasta kärsivät. Sen sijaan Kuopio-siteet eivät ole pakollisia, joskin meille kulmat tunteville miljöökuvaus tarjoaa monta tuttua lokaatiota. 

Savonia-raadin suuntaan sellainen hohoi, että toivottavasti tämä teos on noteerattu ja tarkasti luettu!

Emma Luoma: Perhosten aika
Myllylahti 2021
389s.
Arvostelukappale