Maisku Myllymäki: Holly



Minulla on uusi määritelmä kirjalliselle maulleni. Pidän enemmän kirjoista, joissa puhutaan huulipunista. Kun mainitaan huulipunapuikko, kavahdan.

Asia tuli mieleeni kuunnellessani äänikirjana yhtä syksyn odotetuinta ja kehutuinta esikoisromaania, Maisku Myllymäen Hollya.

Holly ei päästänyt minua helpolla sisälleen. Osittain syy on äänikirjaformaatin: tälle kirjalle, jos jollekin, suosittelen lukemista ihan perinteisin menoin. Teos sisältää esimerkiksi rutkasti kirjallisia viittauksia, joita on kuunnellessa hankalampi bongata kuin lukiessa.

Välillä uuvuin sinänsä taidokkaan ja kauniin, maalailevan kuvauksen alle. Karsin työssäni jatkuvasti teksteistä turhia, merkkimääriä syöviä adjektiiveja. Taidan olla muuttumassa ankeuttajaksi myös vapaa-ajalla!

Alku on tämä:

Tunnettu näyttelijätär Holly Ö. on vetäytynyt julkisuudesta asumaan yksinäiselle saarelle. Hän saa vieraakseen nuoren toimittajan, Evan, joka toisaalta tulee tekemään juttua saarella mahdollisesti majailevasta harvinaisesta linnusta, mutta päätoimittaja-äitinsä käskystä myös etsimään mahdollisimman mehevää skuuppia Hollysta. Vaatimaton, seinäruusuna viihtyvä nuori nainen kohtaa kypsemmän, verevämmän ja itseriittoisan ex-tähden. 

Toinen ei tunnu tuntevan lainkaan häpeää, toinen ei juuri muuta tunnekaan. 

Alun vierauteni saattoi johtua siitäkin, etten oikein osannut samaistua kumpaankaan näistä naisista. Eniten tunsin tuttuutta Evan äidin, Helenen kanssa (ankeuttaja-editori täällä taas, hei).

Mutta noin kirjan puolivälissä jotakin tapahtui:

Olin tullut omaan saareeni, pukenut päälleni sinisen mökkiliehukkeeni ja toppaliivin (koska on jo kylmä, enkä omista kullanvärisiä bikineitä), istuin terassille kuorimaan omenoita uuniomenapaistosta varten ja kuuntelin Hollya kuulokkeet korvissani, samalla järvelle katsellen.

Saarelle (siis Hollyn saarelle, ei minun) saapui naurettavan komea tai komean naurettava Robert(o). Vihermehiläissyöjästä ei ollut tietoakaan. Eva tutki Hollya ahnaasti.

Henkilöiden väliset jännitteet pulpahtivat pinnalle ja toisaalta minäkin olin riittävän rentoutuneessa tilassa, että saatoin antaa tarinan viedä mukanaan.

Hollya on kehuttu paljon ja moninaisin sanakääntein. On kehuttu sen taidokasta tyyliä, korkeatasoista muotoa, intertekstuaalisia viittauksia.

Kun siis niin sanotut oikeat kehut on jo hoidettu (katso linkit alla), saanen keskittyä kaftaaneihin?

Niihin Holly nimittäin saarellaan pukeutuu. Saattaa hänellä toki toisinaan olla päässään myös strutsinsulkainen hattu, tai jo edellä mainitut pienehköt kultaiset bikinit, mutta muuten erilaiset liehukkeet, kaftaanit ja hulmuavat helmat ovat vahvasti läsnä tarinassa. 

Ja kun Eva saarella viettämänsä viikon aikana vääjäämättä muuttuu, kuoriutuu, puhkeaa kukkaansa, eikö vain tämän muutoksen ja uuden Evan merkkinä olekin pukeutuminen kaftaaniin?

Minun mielestäni kaikkien pitäisi pukeutua entistä enemmän erilaisiin liehukkeisiin ja Holly lienee osa jonkinlaista salaliittoa, sillä tätä kirjaa kuunnellessani digimainonnan algoritmit ovat salakavalasti ujuttaneet silmieni eteen mitä kauneimpia lintu- ja kukkakuvioisia kaftaaneja. Puhumattakaan siitä sinisamettisesta yksilöstä, jota odotan saapuvaksi, ja joka toivottavasti mahdollistaa liehumisen ilman toppaliiviä myös viileämmällä säällä.

Murdochin, Vartion ja kumppaneiden lisäksi lisäisin tuotesijoittelulistaan siis erilaiset elävähelmaiset tekstiilit.

Holly ei päästänyt minua helpolla, mutta ei kaiken elämässä helppoa tarvitse ollakaan. Ja kai huulipunapuikostakin voi joskus puhua, vaikka en ole koskaan kuullut sanaa kenenkään ääneen lausuvan. Kirjan yleinen dekadenssi ja häpeilemättömyyden ylistys suorastaan ihastuttaa. 

Vaivannäkö siis kannattaa ja innostuneesta vastaanotosta päätellen monikaan ei ole edes kokenut vaivaa, vaan silkkaa iloa kirjaa lukiessaan. 

Kautta kaftaanini, ihmettelen suuresti, jos tätä kirjaa ei nähdä kuluvan vuoden kirjapalkintokarkeloissa.


Toisaalla kirjoitettua:

Helsingin Sanomat: Helena Ruuska
Kirjanmerkkinä lentolippu
Tuijata
Kirjaluotsi
Kirja vieköön!
Kirjakaapin kummitus

Maisku Myllymäki: Holly
WSOY 2021 (Elisa Kirjan äänikirja)
Kesto 5h 32min
Lukija Outi Vuoriranta



Kommentit

  1. Holly vaikuttaa aika kiinnostavalta uutuudelta. Sitä tuskin ihan heti käsiinsä saa, kun suosio on niin kova. Toisaalta ehkä hyväkin, niin ehtii unohtaa ihmisten mielipiteet kirjasta ja pääsee lukemaan enemmän puhtaalta pöydältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kieltämättä on ihan hyvä odottaa hetki, jos jokin kirja on kovasti ihmisten puheissa ja lukea se sitten vailla ennakkoluuloja myöhemmin.
      Tämä on tosin aika kompakti teos, joten varausjonot saattavat liikkua yllättävän liukkaasti.

      Poista
  2. Luin ja pidin kyllä, mutten mitenkään superlatiivein.

    Huulipunasta olen sitä mieltä, että sen pitäisi olla nimeltään huulivahaa, koska se ei aina ole punaista. Esim. musta huulipuna kuulostaa aika hassulta, mutta musta huulivaha ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan vanhan kansan huulimaalin ottamista takaisin käyttöön! :D

      Poista
  3. Minä en ole vielä Hollya lukenut, mutta näin Maisku Myllymäen Turun kirjamessuilla. Tosin hän ei ollut esiintymisreissulla, vaan aistimassa messuja. Kun en ollut vielä tätä arviota lukenut, en tarkkaillut Maiskun huulipunaa, mutta kaftaania hänellä ei ainakaan ollut. Kehuja on todellakin sadellut, joten eiköhän Hollyynkin ole tutustuttava. Eikä vähiten sinun hurmaavan arvion siivittämänä! (Ja minulla ei ole vielä yhtään kaftaania, mutta ehkä pitäisi hankkia!)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti