Leena Lehtolainen: Ilvesvaara

 

Leena Lehtolaisen uusin romaani on kuulunut syksyyn jo vuosikaudet. Ja ihmekös tuo. Suosikkikirjailija nimittäin viettää tänä vuonna jo käsittämättömästi 45-vuotistaiteilijajuhlaansa. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi viides Hilja Ilveskero -dekkari.

Me monet vanhat Maria Kallion ystävät olemme vuosikausia mutisseet, että ihan kiva, mutta milloin ilmestyy seuraava Maria Kallio. Varmaan turhauttavaa kirjailijalle! Olen kuitenkin vuosien aikana oppinut pitämään tästä Hiljastakin, vaikka häneen ei ehkä ihan helpoin olekaan samaistua. Helsingin Sanomissa Pertti Avola tituleerasi Hiljaa Suomen Lisbeth Salanderiksi, ja vertaus osuu hyvin. 

Hilja on itsellinen nainen, jopa itseriittoinen, joka ei päästä ketään kovin lähelle. Osansa hänen persoonansa muodostumisessa on traumaattisella menneisyydellä, toisaalta luontainen varovaisuus ja skeptisyys johtuu työn luonteesta. Ilveskero on henkivartija, turvallisuusalan freelancer, joka pysyy mieluiten varjoissa ja näkymättömissä niin oman itsensä kuin asiakkaidensakin turvallisuuden takaamiseksi.

Siihen nähden Hilja kyllä onnistuu hankkiutumaan melkoisiin ongelmiin. Kuten hänen oppi-isänsä Mike Virtue sanoo: Sinua on helppo huijata, Hilja, koska uskot aina ihmisistä kaikkein pahinta.

Niinpä! Kuinka tosi lause!

Luonto on usein Lehtolaisen kirjoissa läsnä ja vaikka en ole mitään tilastoja tehnytkään, niin muistini mukaan usein Ilveskeroissakin liikutaan sienestämässä ja marjastamassa. Ilvesvaara tarjoaakin erilaisen luontokokemuksen, sillä nyt ollaan talvisessa Lapissa.

Hilja saa työtarjouksen ja lähtee pohjoiseen luksuslomakohteen henkivartijaksi. Hotelli on tarkoitettu upporikkaille vieraille, jotka haluavat nauttia ylellisestä lomasta ja Lapin luonnosta kaikessa rauhassa, ilman muiden turistien häirintää. Paitsi vieraiden turvallisuudesta, Hiljan vastuulle kuuluu myös hotellinjohtajan, Ansa Huuhkan, turvallisuuden takaaminen.

En ole yhtään talvi-ihminen, mutta pohjoisen luonto näyttäytyy tässä romaanissa niin tenhoavana, että näen jo silmissäni kansainväliseen levitykseen tähtäävän noir-sarjan, jossa Hiljaa esittää arvatenkin Inka Kuustonen, Krista Kosonen tai Pihla Viitala. Ja mikäpä jottei, kyllä Ilvesvaara tarjoaa hyvin rakennettua jännitystä ja arvoitusta, kun Hilja joutuu selvittämään, mihin yksi hänen vieraistaan katoaa ja kuka loppujen lopuksi vedättää ja ketä.

Hotellin henkilökunnalla ja vierailla tuntuu olevan erikoisia kytköksiä toisiinsa ja monet jäljet johtavat Itärajan taakse. Vaikuttaa myös siltä, ettei Hiljan omakaan menneisyys ole pysynyt kaikilta kollegoilta piilossa. Ja eihän Hilja olisi Hilja, ellei hän kirkollakäyntireissullaan sotkeutuisi poromiehen lakanoihin. Kuten arvata saattaa, sen minkä taakseen jättää, myös edestään löytää. Ihan konkreettisesti.

Hilja Ilveskero -romaaneista ei voi kertoa mainitsematta ilveksiä ja ne ovat tässäkin tarinassa vahvasti läsnä, jopa lievästi mystisenä ja yliluonnollisena tekijänä. Se viimeistelee Pohjolan eksotiikan elämyspaketin. 

Ilvesvaara on valmis hittituote maailmalle myytäväksi.


Leena Lehtolainen: Ilvesvaara
Tammi 2021 (Elisa Kirjan äänikirja)
Lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 10h 55min




Kommentit

  1. Mää olin ihan innosta piukkana, ku huomasin, että on tullut uus Ilveskero- kirja! Joskus yritin lukea Maria Kallioita, mutta ei vaan lähteny vetämään. Joku sai kokeilemaan näitä Hilja-kirjoja ja ne pääty ihan omaan hyllyyn asti, ku pidin niin paljon näistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni uusi lukija on löytänyt Lehtolaisen Ilveskeron kautta! Onhan nämä aika paljon toiminnallisimpia, Maria Kalliot ehkä kuvaavat enemmän tavallista arkea ja yhteiskuntaa.

      Poista
  2. Hiljan vaiheista en ole lukenut ollenkaan. Vanhat Maria Kalliot on kyllä tullut luettua ahkerasti. Pitäisi varmaan tutustua tämänkin henkivartijan maailmaan.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut koko Maria Kallio -sarjan ja niistä pääosin pitänyt (no, uusin ei mielestäni ollut mikään huippu). Tätä Ilveskero -sarjaa luin alkuun, mutta suoraan sanottuna se ei vaan ollut minun juttuni. Oli epäuskottavuuksia, Ilves -pöhinä meni minulta ohi
    jne. Mietin jopa välillä, että onko tämän tarkoitus nyt olla parodia tai jotain. Ehkä kuitenkin voisin antaa uuden mahdollisuuden ja jatkaa vaikka tästä uusimmasta!

    VastaaPoista
  4. En ole aiemmin kuullutkaan tästä sarjasta? Ehkä sille pitäisi antaa tilaisuus. Kuuntelin yhden vanhemman Lehtolaisen kirjan tässä tovi sitten, se ei kuulunut mihinkään sarjaan. Se oli aika lälly, siis siinä mielessä ettei siinä loppujen lopuksi edes ollut mitään rikosta 😅
    Mulle jäi siitä aika vaisu fiilis. Maria Kallioita en ole lukenut enkä katsonut, niin en oikein tiedä mitä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos lukemasi Lehtolainen oli lälly, niin Ilveskerot voisivat olla enemmän sinun tyyliäsi. Ne ovat huomattavasti toiminnallisempia kuin esimerkiksi Maria Kalliot.

      Poista

Lähetä kommentti