Salla Simukka: Punainen kuin veri

Näen tämä kirjan väreinä. Punaisena, puhtaan valkoisena, sysimustana ja kirkkaan pinkkinä. Se on tarkoituskin, sillä Punainen kuin veri aloittaa trilogian, jonka päähenkilönä on 17-vuotias Lumikki -niminen tyttö. Seuraavat osat, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu, ilmestyvät syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Kuten nimistä voi huomata, kirjat nojaavat vahvaan visuaalisuuteen.

Tekeekö kirjasta nuortenkirjan se, että päähenkilö tai -henkilöt ovat nuoria? Sitä mietin muutamaan otteeseen kirjaa lukiessani. Olen sitä mieltä, että näin ei välttämättä ole. Salla Simukka onnistuu viekoittelemaan tarinansa mukaan niin nuoren kuin aikuisenkin.

Lumikki on erilainen nuori. Hän on iästään huolimatta ehtinyt kärsiä paljon ja oppinut näin pitämään huolen itsestään. Itse asiassa hän on ikäisekseen hämmästyttävän nokkela, taitava ja fiksu. Lumikin menneisyys keriytyy auki pikku hiljaa takaumina ja muistoina. Taustalla on paljon, paljon tummaa ja synkkää, on kyllä jotain valoista ja kaunistakin, vaikkakin surureunoin kehystettynä sekin. Varsinainen tarina alkaa kuitenkin siitä, kun Lumikki löytää koulunsa pimiöstä verisiä rahoja narulle ripustettuina. Lumikki ei haluaisi olla asian kanssa missään tekemisissä, mutta ei voi uteliaisuudelleen mitään. Ja pian hän onkin päälakeaan myöten mukana sopassa, johon koulun silmäätekevät nuoret ovat sotkeutuneet.

Kirja on helppo ja nopealukuinen. Juoni etenee hyvin ja luontevasti, koukuttavastikin. Lumikin menneisyydestä kerrotaan juuri niin paljon ja niin vähän, että seuraavaa trilogian osaa jää odottamaan innolla. Viihdyttävyydestään huolimatta Simukka on kuitenkin kirjoittanut tarinaan rankkoja teemoja kuten koulukiusaamisen ja raadollisen huumebisneksen. Miljöökirjojen ystävänä viehätyin Simukan Tampere -kuvauksesta. Vietin pari viikkoa aikaisemmin lomaa Pyynikillä, joten oli kiehtovaa upputua juuri samoihin maisemiin sijoittuvaan trilleriin.

Pidin kirjasta paljon, mutta en voi mitään sille, että jonkinlainen Neiti Etsivä -fiilis tästä jäi. Lumikki on pikkuisen liian nokkela ja pätevä ollakseen uskottava. Rosoa kuitenkin löytyy, joten olen tulevan suhteen toiveikas. Ehkä Simukka nostaa päähenkilönsä Paula Drewia syvällisemmälle ja aikuista lukijaa miellyttävämmälle tasolle. Aika näyttää, syksyllä olemme jo paljon viisaampia!

Lopuksi kiitokset Laura Lyytiselle upeasta kannesta. Juuri tältä trillerin kuuluukin näyttää.

Muualla:
Nenä kirjassa
Järjellä ja tunteella
Sonjan lukuhetket

Lumikki-trilogian kotisivut

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Tammi 2013
264s.