Mitä muistat Metsoloista?

Luin juuri Metsolat tv-sarjaan pohjautuvan kirjasarjan viimeisen Uusi tie -osan. Olen tämän syksyn ja talven aikana katsonut sarjaa DVD:ltä ja kun pääsin pari viikkoa sitten loppuun, oli pakko vielä hakea tämä kirja kirjastosta lukuun, se kun jatkaa Metsolan suvun tarinaa vielä tv-sarjaa pitemmälle. Jos minun pitäisi valita yksi televisio-ohjelma, joka kuvaa lapsuuden mielenmaisemaani, olisi potentiaalisia vaihtoehtoja useitakin. Todennäköisesti päätyisin kuitenkin Metsoloihin.

Metsolat on yksi 1990-luvun suursarjoista, vaikka sitä kuvattiin kaikkiaan nykymittapuulla mitattuna "vain" nelisenkymmentä jaksoa. Sarja käsittää vuodet 1987-1993, myöhemmin kuvattiin vielä vuoteen 1996 sijoittuva joulujakso. Sarja pohjalta tehtiin uskollisesti sarjaa mukaileva kirjasarja, jonka viimeinen osa ulottuu aina vuoteen 1997 saakka.

Vaikka oma lapsuuteni kului Kainuun sijasta Ylä-Savossa, on maantieteellinen yhteys riittävä siihen, että tunnen olevani Metsoloiden maisemissa kotonani. Tietysti on sanottava, että myös sarja on hyvin tehty. Sarja kuvaakin hienosti yhteiskunnan muutosta tuona varsin merkittävänä ajanjaksona Suomen historiassa. Esille tuodaan niin merkittävät poliittiset kuin taloudellisetkin tapahtumat, mutta myös kunkin vuoden muotivillitykset/hirvitykset ja tekniset vempaimet saavat osakseen lempeää huumoria. Näyttelijät onnistuvat niin hyvin roolisuorituksissaan, että monet ovat leimaantuneet loppuiäkseen roolihahmonsa perusteella. Pikkutyttönä Anu Hälvän Helena ja Katriina Honkasen Eeva olivat idoleitani, aikuisena sydämeni sykkii erityisesti Antti Haljalan Metsolan Antille, äkkipikaiselle, itsepäiselle, mutta sydämeltään sivistyneelle vanhalle isännälle. Ja jos taas kaipaan vertauskuvaa ultimate evil -tyypille, pääsee Juha Hyppösen esittämä Kari Kaukovaara varsin lähelle sitä. Olkoonkin, että näin aikuisena hänenkin hahmostaan pystyy tavoittamaan erilaisia tasoja.
Sarja onkin tunneskaalaltaan hyvin monipuolinen. Jaksoissa löytyy lempeyttä ja huumoria, mutta myös elämän synkkiä sävyjä ja suoranaisen traagisia tapahtumia. En ole varma, olenko toipunut muutamasta vieläkään, niin kovasti ne pienen tytön herkkään mieleen sattuivat. Vielä on mainittava kiitoksin runsas ulkona kuvaaminen, joka 2000-luvun tv-produktioissa on hyvin harvinaista herkkua.

Kirjasarjasta vastaavat tv-sarjan käsikirjoittajat: ohjaaja Carl Mesterton, Miisa Lindén ja Anna-Lisa Mesterton, joista Lindén on toimittanut romaanit. Olen muistaakseni lukenut joskus vuosia sitten  kaikki sarjan kirjat, mutta nyt siis vain tämän viimeisen. On sanottava, että Uuden tien ansiot ovat ennen kaikkea muut kuin kirjalliset. Sinänsä kieli ei ole tavattoman tönkköä, mutta siitä huolimatta lukiessa on kiusallisen selvää, että lukee hieman laajennettua ja toimitettua versiota tv-käsikirjoituksesta. Ja vaikka roolihenkilöt kaikkine tuttujen piirteineen ja maneereineen näkee sielunsa silmin kirjaa lukiessaan, mieluummin katsoisin tapahtumia ihan oikeasti loistavin näyttelijöiden esittäminä.

Jos siis Metsolat on sinulle entuudestaan tuntematon tai haluat palata laillani nostalgisoimaan, suosittelen kyllä alkuperäiseen tv-sarjaan tutustumista. Tämä viimeinen pätkä Metsola-saagaa onkin sitten luettava kirjana, halusi tai ei, ja kokemus on kuitenkin kaikin puolin miellyttävä ainakin kaltaiselleni hc-fanille. Uusi tie ei pyrikään keräämään taiteellisuuspisteitä vaan tarjoamaan lukijalle vielä yhden antoisan rupeaman rakkaiksi käyneiden henkilöiden ja vaaramaisemien kanssa hellät hyvästit -tyyliin. Tapahtumista mainittakoon sen verran, että Annikki ja Antti muuttavat osittain Hoikan kylälle rivitalonpätkään, Erkki suuntaa uusille urille niin yksityiselämässä kuin bisneksissäänkin, Risto löytää itsestään opettajan ja niin Eevan ja Stigun kuin Liisan ja Osmonkin elämät kokevat miellyttäviä muutoksia. Kirjan loppuvaiheissa palataan vielä sotavuosiinkin muisteloissa.

Tällainen nostalgiapläjäys tällä kertaa! Nyt minua kiinnostaisi tietää, onko Metsolat jättänyt yhtä painavaa jälkeä kenenkään muun mieleen. Kerro siis muistosi Metsoloista! Ja kerro ihmeessä sekin, jos sarja on ihan outo tai muuten vain oman mukavuusalueen ulkopuolella!