J.K. Rowling: Paikka vapaana


Tämä kirja olisi ollut Blogistanian Globalia- listallani kolmosena, ehkä jopa kakkosena, jos olisin ehtinyt sen lukemaan ajoissa. Myöhästyin vuorokaudella, mutta en halunnut pilata nautinnollista lukukokemusta lukemalla hampaat irvessä. Hehkutan kirjaa sitten nyt Globalia-pisteidenkin edestä!

J.K. Rowlingin uuutuuteen tarttuminen ei ollut mitenkään itsestään selvää. Minulla ei ollut vaikeuksia päästää irti Harry Potterista, mutta en suoraan sanottuna oikein tiennyt, kiinnostaisiko Rowling ilman Potteria. Rowling ja Potter olivat mielessäni niin yhtä, etten osannut kuvitella tilalle mitään muuta. Paras tapa ottaa asiasta selvää oli tietenkin lukea Paikka vapaana ja onneksi luin! Nyt nimittäin tiedän, että J.K. Rowling on loistava kirjailija, eikä Potter ollut vain satumainen onnenkantamoinen.

Ennen kuin avaa Paikka vapaana -kirjan, on syytä tyhjentää tietoisesti taikamaailma mielestään. Mitään sellaista ei nimittäin ole luvassa. Päin vastoin, Rowlingin tarkoin vedoin esiin piirtämä Pagfordin kylä on hyvinkin realistinen, paikoin jopa inhorealistinen. Kirjailija ei esittele henkilöitään ihailevassa valossa. Jokainen heistä, ehkä kirjan alussa kuolevaa keskushenkilöä lukuunottamatta, on nimittäin jollakin tapaa naurettava, vaillinainen ja huono. Mutta kiehtovaa on se, että jokainen heistä on oikeasti olemassa sekä yksilöinä että jokaisen ihmisen sisimmässä. Kuinka masentavaa, mutta yhtä aikaa riemastuttavaa onkaan, kun Rowling asettaa peilin lukijan eteen ja näyttää: tällainen sinäkin olet, tällaisia me ihmiset todella olemme.

Yllätyinkin melkoisesti, kun Suvi Ahola kirjoitti Hesarissa marraskuussa:
"Kirja tuntuu olevan täynnä sivuhenkilöitä, eikä yksikään heistä ole kovin kiinnostava."

Arvion otsikko kuului: J.K. Rowlingin uutuus on täynnä tylsähköjä sivuhenkilöitä.

Sen myönnän, että henkilöitä on paljon, eikä yksikään nouse toisen yli selkeäksi päähenkilöksi. Ensimmäisten kymmenien sivujen aikana mittavan henkilögallerian omaksuminen teetti kieltämättä työtä. Mutta kun heidän kanssaan pääsi tutuksi, eivät he suinkaan olleet tylsiä tai epäkiinnostavia vaan erittäin uskottavia ja kiehtovia! 

Ehdoton suosikkini oli avioliittoonsa kyllästynyt keski-ikäinen perheenäiti Samantha, huonosti menestyvän Pulleat Purjeet -alusvaateliikkeen omistaja, joka unelmoi nuoresta poikabändin laulajasta. Myös Samanthan appivanhemmat, raivostuttavat Shirley ja Howard hykerryttävät ja ärsyttävät yhtä aikaa. Entä Tessa, pullea ja harmaa opinto-ohjaaja, kaikkien curlingvanhempien kuningatar, joka kestää ja ymmärtää pakko-oireista miestään Colinia (hieno henkilöhahmo tämäkin)?

Kirjan koskettavimmat henkilöt ovat teini-ikäinen Kristen, hänen pikkuveljensä Robbie ja narkkariäitinsä Terri. Heidän kauttaan Pagfordin keskiluokkaiseen kuvaan tulee särö ja tarinaan varsinainen sanoma. Pagfordilaisia nimittäin ärsyttää suunnattomasti Fieldsin kaupunginosa, joka vilisee työttömiä sosiaalipummeja, pikkurikollisia ja narkkareita. Huumevieroitusklinikka on jotakin sellaista, johon kyläläisten tuntema vastenmielisyys tiivistyy. Jos huumeidenkäyttäjät ovat kunnon ihmisiä, miksi he eivät yksinkertaisesti lopeta piikittämistä ja mene töihin? Miksi heidän pitää saada valtion varoilla metadonia? Miksi heidän lapsensa, nuo rääväsuiset ja likaiset villi-ihmiset, ovat meidän lastemme kanssa meidän koulussamme?


Romaanin sanoma on voimakkaan yhteiskunnallinen, kyyninen ja kantaaottava. Kirjasta ei tule tosiaankaan hyvä mieli, mutta toisaalta Rowlingin tapa kertoa asioita on niin taidokas ja nautittava, että lukukokemuksesta seurannut maailmantuska on siedettävissä mittasuhteissa. Paitsi että edellinen lause kuulostaa inhottavan keskiluokkaiselta ja pagfordilaiselta. Miles Mollison, Samanthan mies, olisi voinut sanoa jotakin tuollaista!

Kaiken kaikkiaan Rowling osoittaa kirjallaan, että hän todellakin osaa kirjoittaa muistakin kuin noidista. Siitä huolimatta se tuttu Rowling on tallella, tällä kertaa vain erilaisessa ympäristössä ja erilaista kohderyhmää puhuttelemassa kuin ennen. Ja hän on kuin kala vedessä. En muistanut, enkä kaivannut Tylypahkaa kertaakaan. Harry Potter -sarjan päättymisen jälkeen odotin vähän pelonsekaisesti, mihin kirjailija seuraavaksi ryhtyy. Nyt en pelkää enää ollenkaan, odotan loistavaa tulevaisuutta.

Myös Norkku näki luontevan yhteyden Pottereista tähän päivään,
Maija piti kirjasta valtavasti
Varjelum piti kirjasta, mutta ei tunnistanut entistä Rowlingia,
Annika kiinnitti huomiota kirjan kanteen, jota ei pitänyt onnistuneena,
Lankakeiju taas olisi kaivannut suomennoksen tekemiseen enemmän aikaa,
Kirjaston kummitukselle kirja oli pettymys,
Valkoinen kirahvi taas pohtii, olisiko kirja otettu vastaan toisin, jos Pottereita ei olisi.

Samaa mietin minäkin. Paikka vapaana on saanut paljon kritiikkiä. Yhteistä sille tuntuu olevan joko suoraan lausuttu tai peitelty pöyristys, miksi Rowling kirjoittaa tällaista banaalia, ronskia ja inhorealistista Pottereiden jälkeen? Minä kysyn, miksi ei?

J.K. Rowling: Paikka vapaana (The Casual Vacancy)
Otava 2012
543s.

Kommentit

  1. Voi miten iloinen olen, että pidit tästä! :)
    Ja ihan totta, miksipä Rowling ei kirjoittaisi tästä aiheesta (näistä aiheista).

    VastaaPoista
  2. Minusta loppujen lopuksi Pottereissa on käsitelty paljon saman tyyppisiä rankkoja teemoja, toki lapsille sopivammassa formaatissa. Harryn kohtelu jästisukulaisten toimesta esimerkiksi kaipaisi jo lastensuojelun yhteydenottoa ja jutut kuraverisistä ovat rasismia, joten kannanottoja sieltäkin löytyy kun vain katsoo vauhdikkaan seikkailutarinan taaksen. Minusta kirja on linjassa Pottereidenkin kanssa ja vähän ihmettelen tätä kauhistelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Ymmärrän, ettei lapsilukijoille välttämättä ole kaikki kauheudet avautuneet, mutta miksi aikuiset napisevat asiasta? Ehkä monet ovat sitten lukeneet Pottereita satuina, eivätkä ole pysähtyneet pohtimaan syvempää sanomaa.

      Poista
  3. Aamen! :) Minä pidin myös kirjasta kovin ja luinkin sen hätäpäissäni jo ennen suomennoksen ilmestymistä. Henkilöhahmoissa Rowling oli minusta onnistunut ehkä jopa paremmin kuin Pottereissa, joita rakastan kovin mutta jonka hahmoissa voisi joskus olla vähän vielä enemmän sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin Pottereidenkin henkilöhahmoista, mutta tietysti loppua kohti kaikki keskittyy entistä enemmän Harryyn ja muut jäävät statistien rooliin, kuka enemmän, kuka vähemmän. Tässä kirjassa kaikki henkilöt ovat tasavertaisia ja heidän tyypittelyyn on voinut käyttää enemmän sivuja.

      Poista
  4. Minä en päässyt tähän käsiksi oikein millään. Jäi kesken 40 sivun paikkeilla ja jouduin palauttamaan sen jo kirjastoon, kun varauksia oli jonossa. Ajattelin kyllä, että aloitan uudelleen jossain vaiheessa. Kirja kärsi varmasti siitä, että yritin lukea sitä Stephen Hawkingin jälkeen. Olin vähän liikaa toisissa maailmoissa niin sanoakseni ja Paikka vapaana tuntui jotenkin aivan liian pikkumaiselta ja arkipäiväiseltä (tai siis ei kirja vaan hahamot) kaareutuvan avaruuden ja supernovien jälkeen :) Oli hauskaa lukea arviosi, koska se antoi kirjalle lisäätoivoa minun lukulistallani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Supernovista ja maailmankaikkeudesta on kyllä melko pitkä matka Pagfordin arkeen! Ymmärrän hyvin, ettei kirja lähtenyt vetämään :) Huomasin, että vaikka Paikka vapaana ei varmastikaan ole laskettavissa ns. korkeakirjallisuudeksi, on se oikeasti aika haastava luettava, koska henkilöitä ja yksityiskohtia on niin paljon. Ehkä moni on alkanut lukemaan tätä sillä ajatuksella, että lukee jotain kevyttä ja nopeaa, mutta joutunutkin tuskastumaan, kun lukemiseen on joutunut näkemään vaivaa ja käyttämään ajatusta. Mulle ainakin käy niin aina välillä :)

      Poista
  5. Hain tämän äsken kirjastosta, ja olen kyllä varautunut siihen, että ei tämä ole toinen Potter. Hyvä niin, sillä jos Rowling olisi yrittänyt tehdä toista Potteria, siitä olisi melkein väistämättä tullut huonompi. Haluaisin kyllä lukea vielä joskus Rowlingilta fantasiaa, mutta on ihan kiinnostavaa nähdä, miten Rowlingilta luonnistuu muun kuin fantasian kirjoittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tyytyväinen siihen, että Rowling on suunnannut uusille urille. Toivottavasti pidät!

      Poista
  6. Ihana kuulla, että tiedossa on jotain noinkin hyvää: minulla on Rowling seuraavana lukuvuorossa, kunhan vain saisin tämänhetkisen lukukirjan loppuun. En ole ollut lainkaan Pottereista kiinnostunut, joten The Casual Vacancy tulee olemaan minun ensikokemukseni Rowlingista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Onpa kiva kuulla, miltä Rowling vaikuttaa ilman Potter-kokemusta. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista!

      Poista
  7. Argh, reissuni aikana minulle tuli viesti että kirja olisi noudettavissa kirjastosta. En tietenkään päässyt sitä hakemaan, eikä sitä tietenkään pidetty minulle jemmassa ylimääräistä viikkoa koska varauksia on paljon. Ja nyt olen taas varausjonossa sijalla 48. :D Arviosi jälkeen haluaisin päästä heti kirjan kimppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Täällä "maalla" asiat ovat onneksi vähän toisin. Tämän bongasin lähiökirjastomme uutuudet -hyllystä, jossa nökötti ihan hylätyn näköisenä:) No, oli siihen sentään tullut varaus sillä aikaa kun kirja oli minulla lainassa!

      Poista
  8. Paikka vapaana odottelee lukuvuoroaan, ehkäpä keväämmällä, kunhan siskoni saa sen ensin luettua. Joululahjakirjoista on iloa pitkään! Potterit on minulle, aivan kuin niin monelle muullekin, kaikkien aikojen lempparikirjojani, ja odotan innolla tätä aikuisten kirjaa. Ja minä pidän sitä ehdottoman hyvänä asiana, ettei kirjalla ole mitään tekemistä Pottereiden kanssa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joululahjoista on iloa pitkään, minulla on vielä monen vuoden takaisiakin lahjoja lukematta! :D

      Toivottavasti pidät!

      Poista
  9. Olet ensimmäinen, joka sai minut oikeasti kiinnostumaan tästä kirjasta. Vaikka Potterit olen lukenut eestaas, sai tämä uutuus melko nihkeähköjä lehtiarvioita heti ilmestyessään eikä tämä ole paljon minua houkutellut. Mutta perustelit oivasti mikä tekee kirjasta hyvän, ja tiedän ettet kehu turhan päiten! Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mukava kuulla. Ehkäpä sitten saamme lukea sinunkin mielipiteesi joskus? :)

      Poista
  10. Tämä kirja on saanut niin ristiriitaisia arvioita, että täytyy kyllä ehdottomasti lukea jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  11. Tämä oli hyvä kirjoitus ja toit kirjan tunnelmaa hyvin esiin. Itse pidän Potter-kirjoista ja täytyy myöntää, että olin tämän kirjan alussa hieman pöyristynyt siitä millaisia kirjan henkilöt ovat, varsinkin kun heistä tuotiin koko ajan vain negatiivisia puolia esiin. Lukeminen alkoi kuitenkin pian sujua ja pidin tästä kirjasta paljon. Läheisimmiksi minulle tulivat teini-ikäiset henkilöt, mikä saattoi johtua siitäkin, että heistä kirjoitettiin paljon moni-ilmeisemmin kuin aikuisista, joista enemmän korostettiin vain ikäviä piirteitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit