Storybook of Helsinki and Beyond

Storybook of Helsinki and Beyond kertoo tarinaa suomalaisuudesta vuosisadan vaihteen arkkitehtuuria kuvaamalla. Tekstin on kirjoittanut Cody Douglas Oreck, USA:n suurlähettilään vaimo. Kirja on eräänlainen rakkauskirje Helsingille ja Suomelle. Octavian Balea taas on romanialainen valokuvaaja ja mies kirjan kuvien takana.

Storybook on upea ja massiivinen kahvipöytäkirja. Kuvat ovat pääosassa ja tekstiä on maltillisesti, mutta sekä englanniksi että suomeksi. Kirja alkaa Suomen siirtymisestä Venäjän vallan alle ja kuvaa lyhyesti Carl Ludvig Engelin luomaa empirekeskustaa, mutta siirtyy sitten kirjan varsinaiseen teemaan, suomalaisiin tarinoihin tai yhtä hyvin voisi sanoa, suomalaisuuden tarinoihin.

Balean kuvat ovat mahtavia. Valokuvaaja käyttää digitekniikan sijaan perinteistä filmiä, jossa valojen ja varjojen vaihtelut ovat upean hienovaraisia. Kuvissa on kaikesta hienostuneisuudestaan huolimatta mukavan rouhea retrotyyli: useaa katukuvaa luulin vuosikymmenten takaiseksi, ennen kuin autot tai ihmisten vaatteet paljastivat kuvien olevan 2000-luvulta!

Meitä suomalaisia tietenkin kiinnostaa aina tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat. Se on yksi näkökulma lähestyä tätäkin kirjaa, tosin se ei ole välttämättä kaikista hedelmällisin. Tekstin tasolla kirja ei tuo kovin paljon uutta suomen historiasta ja kansallisromanttisesta suuntauksesta jotakin tietävälle suomalaiselle, mutta ulkomaalaiselle tai muuten asiaan perehtymättömälle paljonkin. Lisäksi valitut kuvat täydentävät ja selventävät tekstiä oivallisesti. Helsinkiä fanittavana maalaisena rakennusten upeat yksityiskohdat ja erilaiset kuvakulmat olivat minulle mielenkiintoista ja opettavaista katseltavaa. Uskon, että kantahelsinkiläinenkin löytää kirjasta jotakin uutta, ei vähiten siksi, että pääkaupungin lisäksi kirjassa on todellakin myös Beyond-ulottuvuus: hienoa kansallisromanttista arkkitehtuuria löytyy ympäri Suomea. Näin savolaisena tervehdin ilolla esimerkiksi upeita Muuruveden kirkon kuvia.

Oreckin ja Balean aiheenvalinta nosti mieleeni lievää hämmennystä: keskiössä tosiaankin on kansallisromanttinen tyyli kalevalaisine vaikutteineen ja luontokuvineen. Ei sanaakaan Alvar Aallosta ja uskollisesti kreikkalaisia ihanteita toisintava keskustakin käsiteltiin lähinnä velvollisuudentuntoisesti. Ehkä meillä suomalaisilla on kova tarve arkkitehtuurissa ja taiteessa korostaa omaa eurooppalaisuuttamme ja länsimaalaisuuttamme? Tuntuu, ja kirjoitan nyt aivan omalla mututuntumallani, että kansallisromantiikka ja siihen liittyvät tyylisuuntaukset hyväksytään lähinnä historian ja aikakauden poliittisen ilmapiirin kautta. Sen merkitys suomalaisuuden synnylle tunnustetaan, mutta sen taiteellisesta vaikuttavuudesta vaietaan, ehkä jopa vähän hävetään liiallista kotikutoisuutta.

Kuitenkin juuri suomalaiskansallinen perinne: eläimet, kasvit ja metsän maahiset ovat niitä elementtejä, jotka ovat meidän omiamme ja joista ulkomailta käsin maatamme tarkasteleva kiinnostuu. Ehkä niistä olisi syytä olla myös pikkuisen enemmän ylpeä? Samaa lempeää moitetta voi lukea rivien välistä myös Oreckin tekstistä: hän ihmettelee, miksi Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn ihastusta herättäneestä Suomen paviljongista ei ole olemassa minkäänlaista konstruktiota muualla kuin virtuaalimaailmassa. En ole asiaa aiemmin ajatellut, mutta nyt ihmettelen samaa minäkin!

Storybook of Helsinki and Beyond -teoksella on omat kotisivut täällä. Kirjan voi hankkia myös sähköisessä muodossa, mikä sopii kaupunkikävelylle suurta kuvakirjaa paremmin!

Cody Douglas Oreck & Octavian Balea: Storybook of Helsinki and Beyond
WSOY 2012
Suom. Sisko Hallavainio
160s.