KBF: Mitä kirjablogit ovat sinulle antaneet?

Uusille lukijoille (tervetuloa!) kerrottakoon, että KBF(Käytännön blogifilosofiaa)-keskusteluissa kaikki ovat tervetulleita keskustelemaan mukasyvällisiä kieli poskessa tai sitten esittämään ihan aidosti hienoja ajatuksia otsa kurtussa kulloisenkin aiheen mukaan. Parhaan kommentin kirjoittajalle, jonka siis päätän ylhäisessä diktatuurisuudessani minä, on luvassa palkinto, joka on yleensä kova ja kantikas.

Yksi kirjabloggaaja täällä hei. Kirjablogien ympärillä on nyt mukavaa pöhinää. Blogeja luetaan, niistä puhutaan, niitä arvostetaan ja niitä myös arvostellaan. Hyvä niin. Ajattelin, että tähän muurahaispesään en korttani sohaise ja samalla jo suunnittelin, mitä kirjoitan. Viime aikoina on niin paljon puhuttu kirjablogien syvimmästä olemuksesta, että aihe suorastaan huutaa pääsyä Käytännön blogifilosofisen kollegion käsittelyyn.

Me kirjabloggaajat olemme aika omanarvontuntoisia. Me tiedämme mitä teemme ja meillä on hyvä yhteishenki. Ehkä siinä sivussa usein unohtuu, että valtaosa väestöstä ja suuri osa kirjanystävistäkään ei ole samalla tavalla sisällä blogimaailmassa kuin bloggaaja. Joku ei ymmärrä ollenkaan, mitä järkeä kirjablogin pitämisessä on. Joku toinen taas ajattelee, että kirjabloggaaja taitaa olla vähän olevinaan, yrittää esittää fiksumpaa kuin onkaan. Kirjabloggaajan vertaaminen ammattikriitikkoon on tullut viime aikoina masentavan tutuksi. Mutta keskustelu on hyvästä ja kyllä meidän bloggaajienkin on hyväksyttävä, että jos arvostusken ja huomion lisääntyessä kasvavat myös ympäristön vaatimukset.

Asiasta tekee vaikean se, että useimmille meistä bloggaaminen on hyvin henkilökohtainen harrastus. Se voi tulla yllätyksenä monelle, sillä julkisestihan tässä kirjoitetaan. Todellisuudessa kuitenkin moni meistä on aloittanut bloggaamisen silkasta halusta kirjata lukukokemuksia ylös ja käydä kirjallisuuskeskustelua toisten lukutoukkien kanssa. Allekirjoittanut halusi lisäksi pitää yllä kirjoittamisrutiinia ja tutustua sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan sisältä päin. Myös itse blogiarvion kirjoittaminen on monelle henkilökohtaista: ammattikriitikko arvostelee kirjan tieteelliseen termistöön ja kontekstiin nojautuen (moni bloggaajakin toki tekee tätä), mutta bloggaaja kertoo lukijalle henkilökohtaisen lukukokemuksensa. Ei ole aina ihan helppoa kirjoittaa, että taidanpa olla vähän tyhmä, kun en tästä ymmärtänyt yhtään mitään. Silti monet meistä tekevät näin usein. Bloggaajan kritiikki ei aina kohdistukaan pelkästään kirjaan vaan myös bloggaajaan itseensä.

Vaikka kirjoitan meistä bloggaajista, ovat nämä tietenkin vain yhden ihmisen ajatuksia. Kirjoitan tätä kotona flanellipöksyt jalassa, toisen lapseni katsoessa Tuomas Veturia ja toisen tehdessä ties mitä, äänistä päätellen tyhjentäessä lusikkalaatikkoa. Lukemattomien kirjojen pinot huojuvat, mutta aikaa lukemiselle on perin vähän. Koska kyseessä on harrastus, haluan lukea vain niitä kirjoja, jotka minua kiinnostava ja siinä tahdissa kuin ehdin. Haluan myös kirjoittaa kirjasta ylös niitä ajatuksia, mitä mieleeni nousee, vaikka ne eivät niin älykkäitä aina olisikaan. Vakituiset lukijat tuntevat kirjamakuni ja kirjoitustyylini, satunnaisia vierailijoita blogini tarkoitus saattaa hämmentää. Jos sitä alkaa oikein ajatella, saattaa pikkuisen ahdistaa. Mutta kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää, joten toisten mahdollisilla mietteillä on turha rasittaa itseään. Terve itsekritiikki on toki aina silloin tällöin tervetullutta.

En halua ilkeillä kenellekään. Yritän aina löytää kirjasta jotain positiivista, vaikken siitä olisi pitänytkään. Tunnen huonoa omaatuntoa huonosta lukukokemuksesta, jos arvelen, että kirjailija tulee lukemaan arvioni. Siitä huolimatta kirjoitan sen minkä kirjoitan, koska uskon asiallisen kritiikin olevan tervetullutta, vaikka se kirpaisisikin. Pyrin myös tuomaan esille sen, että vaikka minä pidin tai en pitänyt kirjasta, toiselle lukijalle lukukokemus voi olla aivan erilainen. Sen voi selvittää vain kirjan lukemalla.


Ja siitä kai tässä on kysymys. Lukijoista ja kirjoittajista, joita yhdistää rakkaus kirjoihin. Viime aikaisissa kirjablogikeskusteluissa olemme ehkä liikaa jämähtäneet määrittelemään, mitä kirjablogit ovat tai eivät ole. Se on nurinkurista, sillä jokainen kirjablogi on erilainen! Sen sijaan voisi positiivisemmassa hengessä miettiä, mitä kirjablogit ovat antaneet. Minulle ne ovat antaneet harrastuksen, ehkä jopa elämäntavan, ystäviä ja yhteisön, lukemattomia mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluja ja kirjavinkkejä. Toisin sanoen, uskomattoman paljon kaikkea hyvää.

Mitä kirjablogit ovat sinulle antaneet? Sana on vapaa!

Ps. Ehkä huomasittekin, että tämän postauksen kuvituksen myötä blogikaapista astuivat ulos kissat kirjojen takana: herrat Arvi ja Piiparinen! Ehkä tapaatte heidät jatkossa aina silloin tällöin :)