Seitsemän iloista veljestä eli kuinka mörkö paljastuu kunnon mieheksi

Lapset kuvittelevat sänkynsä alle mörköjä. Kun olin lapsena kuumeessa näin aina samaa painajaista: hammaslääkärin odotushuoneen penkillä istui naurava meikattu harlekiini sininen tähtihattu päässä. Yhtä äkkiä pää putosi ja kun kurkistin penkin alle, nauroi karmiva harlekiinin pää lattialla edelleen. Pystyn vieläkin tavoittamaan mielessäni sen saman ahdistavan tunteen, jota tunsin painajaisessa. Joskus unissa se saattaa yllättää vieläkin. 

(Huomaatte, että lähestyn Seitsemää veljestä aika kaukaa. Ehkä se johtuu siitä, että olen aika väsynyt, tai sitten siitä, että koen olevani jonkin tärkeän äärellä. Päättäkää itse, kumpi on parempi vaihtoehto.)

Loppujen lopuksi ihmiselämässä saa aika harvoin kurkattua sängyn alle ja huomata, että aiempi kamala mörkö (tai tässä tapauksessa päätön harlekiini) on oikeastaan aika vekkuli otus. Vähän sellaisen tunteen koin sulkiessani Seitsemän veljeksen kannet eilen iltapäivällä. Että se, mikä aiemmin oli näyttäytynyt ja kummitellut mielessäni mörkönä, osoittautuikin, ei pelkästään odotettua paremmaksi, vaan oikeastaan mainioksi teokseksi! Jopa niin hyväksi, että harkitsen vakavasti sen nostamista topkymppiini, kunhan olen sulatellut kirjaa riittävästi.

Seitsemän veljeksen juonen tuntenevat kaikki. Seitsemän Jukolan poikaa pakoilevat yhteiskunnan tarjoilemia kahleita (kuten työntekoa ja lukemaan opettelua), lähtevät Impivaaran korpiin asumaan ja metsästämään, mutta monen mutkan ja koettelemuksen jälkeen miehistyvät kukin tavallaan, palaten kymmenen vuoden jälkeen Jukolaan vöyreinä isontalon isäntinä. Kiven luomissa henkilöhahmoissa on nähty Suomen kansa pienoiskoossa: on miehekäs ja kiivas Jussi, viisas Aapo, hurskas Simeoni ja niin edelleen.

Suomen kansasta en tiedä, mutta ainakin ihmismielen sisuksiin Kivi osaa johdattaa lukijansa taitavasti. Jokainen meistä tietää, kuinka vaikealta ja mahdottomalta ulkoapäin asetetut vaatimukset ja pakotteet tuntuvat täyttää. Kuinka kahlehtivalta nuoressa mielessä tuntuu aikuisuudessa siintävä oravanpyörä: "hyvän ihmisen elämä". Jokainen meistä on joskus kuvitellut oman Impivaaransa, jossa saisi olla rakkaittensa kanssa, ilman, että arjen vastuu ja työt häiritsisivät auvoista eloa. Ja jokainen on nähnyt ja omakohtaisesti kokenut, miten jossakin vaiheessa ihmisen on omakohtaisesti koettava, miksi jotkut asiat maailmassa ovat niin kuin ne ovat. Karkuun voi juosta, mutta lopulta on pakko katsella totuutta silmästä silmään, mikäli ei halua juosta loputtomiin (kuten veljekset tekevät tiellä kohdatessaan nimismiehen ennen kuin armeijamatka ehtii kunnolla alkaakaan).

Siksi ymmärrän nyt hyvin, että opettajasukupolvet läpi vuosikymmenten ovat niin mielellään luettaneet Seitsemää veljestä oppilailleen, sisältäähän se varsin voimakkaan yhteiskuntaan sopeutumisen piilosanoman: Tee työsi, kanna vastuusi, elä hyvä elämä. Kuitenkin minun on sanottava, että vasta nyt aikuisena olen riittävän kypsä ja älykäs (?) ymmärtämään sekä tämän sanoman että Kiven hurtin huumorin ja tilannekomiikan, mikä itselleni olikin kirjan parasta antia. Nyt pystyin myös nauttimaan kielestä. Nuorena se tuntui vaikealta ja käsittämättömältä. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut puhuvani "kiveä". Sellaiset sanat kuin 'kuransseerata', 'kamoittava', 'kääpä' ja 'rohtiminen' ovat hiipineet huomaamattani sanavarastooni. En kuitenkaan kiellä, ettenkö hetkittäin olisi myös pitkästynyt. Kivi satuilee makuuni vähän liikaa, mutta tämä johtunee tosiaan omista mieltymyksistäni, sillä tarinat olivat mielenkiintoisia ja mainioita. Paikoitellen oma mielikuvitukseni ei vain jaksanut seurata sinne asti, minne Kiven mieli lensi. Parhaimmillaan kerronta oli poikien keskinäisissä sananvaihdoissa ja toisaalta "toimintakohtauksissa", joista ei elävää kieltä puuttunut.

Nummisuutarit-postauksen yhteydessä virittelittekin jo keskustelua omista Seitsemän veljestä -kokemuksistanne. KERTOKAA NIITÄ LISÄÄ! Ja jos muistot sattuisivat olemaan negatiivisia (ja erityisesti, mikäli ne ajoittuvat kouluaikaan) suosittelen kyllä ihan vilpittömästi tarttumaan härkää sarvista ja käymään mörönpaljastustalkoisiin. Voitte yllättyä iloisesti. Jos kuitenkin kaipaat hienovaraisempaa lähestymistä tähän klassikkoon (tai pelkkää muistinvirkistystä), vieraile osoitteessa www.seitsemanveljesta.net . Sivusto on tarkoitettu koululaisille, mutta siitä löytyy tiivistettynä paljon mielenkiintoista tietoa itse kullekin.

Nautinnollista ja mörkövapaata viikonloppua itse kullekin!