Käytännön blogifilosofiaa 5: Mikä tekee blogista suositun?
Käytännön blogifilosofiaa -"sarja" alkoi puolivahingossa. Kirjallisuuden opintoihin liittyen pähkäilin paljon nettikirjallisuuteen ja tarkemmin kirjablogeihin liittyviä juttuja ja halusin peilata niitä muiden bloggaajien kanssa. Suoraan sanottuna vähän jännitti! Ajattelin, että nyt muut kyllä pitävät ihan lopullisesti kajahtaneena, kun tuon tällaisia kyökkisyvällisiä keskustelunavauksia blogiini. Mutta toisin kävi! Olette suureksi ilokseni ottaneet keskustelut vastaan innolla. Kaikkien aikojen viidestä luetuimmasta jutustani perästi kaksi on blogifilosofioita, joten aiheet ovat todellakin herättäneet kiinnostusta.
Ohimennen minun on sanottava, että taannoinen kirjablogi-esseeni sai hyvän vastaanoton. Siitä kuulemma näkyi, että olin perehtynyt ja innostunut aiheestani, mikä oli kyllä aivan totta. Brassailen nyt sen verran, että sain esseestä viitosen (eli parhaan), iso kiitos kuuluu siitä myös teille!
Jenni pyysi minulta tätä keskustelua jo aikoja sitten, mutta jostakin syystä se unohtui joksikin aikaa. Nyt, kun uuden vuoden kunniaksi blogistit ovat innolla peilanneet mennyttä ja suunnitelleet tulevaa vuotta, tuntui aihe vielä normaaliakin ajankohtaisemmalta. Pieni ajoittainen identiteettikriisi tuntuu kuuluvan jokaisen bloggajan elämään.
"Mihin suuntaan haluan blogiani kehittää?"
"Mistä lukijat pitävät?"
"Voinko muuttaa blogini sisältöä oman kiinnostukseni mukaan, vai katoavatko lukijat?"
"Onko tässä mitään järkeä?"
"Muilla on paljon parempia juttuja ja hienompia kuvia..."
Ja niin edelleen ja niin edelleen...
Pähkäilyt eivät koske vain blogin sisältöä vaan myös ulkoasua. Itse kärsin kroonisesta blogisisustuksen tarpeesta. Juuri kun olen tottunut entiseen blogin ulkoasuun (kuten nyt), näenkin jossakin maailman hienoimman blogin ja oma blogi alkaa näyttää uskomattoman tunkkaiselta. Koska en halua kiusata lukijoitani vaihtelemalla ulkoasua kuukauden välin, pidättäydyn siitä, mutta vain hampaat irvessä.
Toisaalta välillä mietin, pitäisikö blogia laajentaa enemmän lifestyle-blogin, sisustusblogin tai muotiblogin suuntaan, sillä nämäkin aiheet kiinnostavat minua. Mutta ehkä meillä kirjabloggareilla paineet olla "uskottavia" kirjabloggareita ovat suuremmat kuin monilla muilla blogialoilla, eikä toisiin aiheisiin haluta hirveästi hyppiä.
Tai en minä tiedä. Menin ajatusteni kanssa solmuun.
Sanokaa te: MIKÄ TEKEE BLOGISTA SUOSITUN/ MIKÄ SAA TEIDÄT SEURAAMAAN TIETTYÄ BLOGIA?/MITKÄ OVAT HYVÄN BLOGIN TUNNUSMERKKEJÄ?
Vaikuttaako ulkonäkö, vai ratkaiseeko sisältö? Kuinka paljon ulkoasu tai sisältö saa muuttua, ennen kuin se häiritsee?
Kertokaa ja keksikää kysymyksiä lisää! Toivotan antoisaa ja aktiivista keskustelua!
Tämä oli hyvä keskustelunavaus, joka kolahti ainakin minuun. Kärsin tavattomasti siitä, ettei blogini ole tarpeeksi kirjablogi, vaikka hieman naiivisti ajattelen kirjoittavani ihan kohtalaisen luettavia kirja-arvosteluja. Miksi sitten en pidä pelkkää kirjablogia? Syynä on laiskuus. :) En jaksa pitää useampaa blogia. Moni asia kiinnostaa ja haluan päivittää aktiivisemmin kuin mitä ehdin lukea, kirjoittelen väliin niitänäitä. Tämä kuitenkin varmasti syö kirjabloggaajan uskottavuutta tai ehkä arvosteluja on vaikea löytää. Toisaalta toivon ja uskon saavani sellaisetkin blogini lukijat, jotka eivät hae kirjajuttuja, kiinnostumaan kirjoista. Sellaista palautetta olen ilokseni saanut, jotain hyvää siis sekavuudesta ;)
VastaaPoistaMikä sitten tekee blogista hyvän ja/tai kiinnostavan? Itse pidän yhden asian blogeista vain silloin kun kyse on kirjablogeista. Niitä jaksan lukea. Sen sijaan "pelkkä" puutarha-, muoti-, ruoka- tai vaikkapa sisustusblogi ei jaksa kiinnostaa. Toki ne kiinnostavat hetkellisesti, jos etsin vaikkapa tietoa luumupuun hoidosta, neuletakeista tai ohjetta hyytelökakun tekemiseen. Silloin en aktiivisesti etsi jotain blogia, vaan luotan Googleen. Säännöllisesti seuraan kirja- ja sekablogeja. Kaunis ulkoasu houkuttelee, mutta itselleni tärkeintä on hyvä sisältö. Haluan lukea hyvin kirjoitettuja blogeja. Minussa asuu pieni punakynänkäyttäjä. ;)
Osittain muuten lukijakunta määrää blogin suuntaa ainakin kaltaiseni epävarman ihmisen kohdalla. Onko kukaan muu huomannut tätä?
Mutta niin. Ainakin itseni on vaikea löytää omaa rooliaan bloggaajana, kun ei oikein kuulu "sinne" eikä "tänne".
Onnea erinomaisesta esseearvosanasta!
Seuraan blogeja, jotka sisältönsä vuoksi herättävät minussa joko tunteita tai mielipiteitä etc. Kaunis ja harmoninen ulkoasu on sitten pelkkää plussaa. Ulkoasun pitää mielestäni olla kuvitukseltaan ja väriltään sellainen, ettei vie liiaksi huomiota blogin pääasiasta eli sisällöstä. Elleivät ne ole itse sisältö :)
VastaaPoistaHyvän blogin tunnusmerkeistä.. Omasta mielestäni sivujen selkeys ja yksinkertaisuus ovat kiinnostavia tekijöitä. Nopealla vilkaisulla saa jo käsityksen, mistä blogissa oikein on kyse. Epäselvät linkitykset, häiritsevät värit ja liian hajanainen kokonaisuus eivät houkuttele. Hajanaisuus voi olla vaikka sitä, että blogisti on ladannut liikaa kuvia sivuilleen, jolloin sivut hidastuvat, jonka takia on täytynyt luoda uusi osoite pelkille kuville... Blaah!
Sinun blogiasi seuraan siksi, että sulla on sana hallussa, eikä tekstit ole koskaan kuivia ja lisäksi ulkomuoto on harmoninen. Tätä seuraa mielellään. :) Mielestäni blogia voi laajentaa vaikka mihin suuntaan, kunhan sen tekee tyylillä ja harkitusti. En usko, että se on sinulle ongelma.
En tiedä sainko nyt asiani ilmaistuksi kuten halusin, mutta tässäpä nyt jotain kuitenkin. Nuutti karjuu vieressä päiväuniaan, joten täytyy keskittyä nyt niihin. Ja onnea vitosesta! Hieno suoritus!
Koko yön pohdin näitä eilen vähän avaamiasi kysymyksiä ja nyt minulla on erittäin hyviä vastauksia. No eikä ole enkä pohtinut kun nukuin. :)
VastaaPoistaItsehän olen jatkuvassa BI-kriisissä kun roiskin vähän sinne ja tänne ja kuitenkin haluaisin olla juuri se vakavasti otettava kirjabloggaaja (joka en ole). Uskottavuutta minulla ei varmaan ole koskaan ollutkaan, koska olen pitänyt samaa fiilis, ei analyysi -linjaa alusta asti ja joistain kirjoista kirjannut ylös vain jonkin ajatuksenpätkän. Toisaalta ajattelen kyllä niinkin, että ehkä minun kirjajuttujani lukee sellainenkin lukija, joka ei lue kirjoja tai ole tästä maailmasta edes kovin innostunut. Ja jos hän sitten innostuu lukemaan jotain, sehän on hyvä.
Ahaa, en vastaa kysymyksiisi, huomaan. Yritän uudelleen. Ehkä voisi aika helpostikin listata, mikä tekee blogista kiinnostavan tai hyvän tai lukemisen arvoisen:
- aika tiivis päivitystahti (näin se vain taitaa tässä maailmassa olla, viikossa "unohtaa" jo palata)
- hyvä kieli
- persoonallinen tyyli / asiaan perehtyneet jutut / huumori / paneutuneisuus / ajan hermolla oleminen
- selkeä ulkoasu (ei liikaa sälää eikä välkkyviä elementtejä eikä ikinä valkoista tekstiä mustalla pohjalla (joo, näen että sinulla on harmaa, siksi pystynkin tätä lukemaan :))
Nämä näin aluksi. Omassa sivupalkissani ovat eniten seuraamani blogit, vaikka hyppelen välillä muuallakin. Niihin mahtuu sekä sisustusta, kirjoja, lifestylea että vähän vaatteitakin. Eikä minua haittaisi yhtään, vaikka sinä laajentaisit muillekin aloille. Olen ihan yhtä kiinnostunut niistäkin!
Yleensä lifestyleblogista saa käsittääkseni suositun sillä, että päivittää tiheästi, laittaa mukaan paljon kuvia eikä pidä pitkiä hiljaisia taukoja. Niin ja kommentoi muiden blogeihin ahkerasti. En sitten tiedä pätevätkö nämä ohjeet kirjablogeihinkin?
VastaaPoistaMinä puhun tässä nyt kuitenkin vain omista mieltymyksistäni:
Kun kirjablogeista puhutaan niin minua kiinnostavat eniten bloggaajat, jotka laittavat itseään peliin arvosteluja kirjoittaessaan. Pelkkä juonen kuvailu on tylsää ja yleensä hyppäänkin ne yli, koska en halua etukäteen tietää juonesta liikaa. Hauskinta on, jos bloggaaja on oikein innostunut tai tuohtunut ja kertoo vähän laajemmin mikä kirjassa ihastutti / inhotti. Siis ei pelkkää juonen referointia, sellaisia kirjablogeja en jaksa kauan seurata.
Blogin ulkoasu vaikuttaa toki myös. Kaunista ja selkeää sivua luen mielelläni. Omasta blogistani huomaa myös sen, että tykkään ihan vain katsella kirjojen kuviakin ;-) Eli tykkään myös kuvista kirjablogissa.
Tietenkin on kivaa, jos blogi päivittyy usein, mutta joskus nopeasti päivittyvät blogit jopa stressaavat, kun en millään ehdi lukea niitä samaa vauhtia kun ne päivittyvät ;-)
Arvostan myös kirjablogeja, joissa luetaan muitakin kuin tämän vuoden hittikirjoja. Tykkään siitä, että löydän toisten blogien kautta uusia kirjailijoita joista en olisi muuten koskaan kuullutkaan. Joskus onkin vähän tylsää, kun kaikki blogit kirjoittavat samaan aikaan samasta kirjasta. Blogien hienous on mielestäni juuri "unohdettujen" kirjojen löytäminen.
Joskus vaikuttaa sekin, että bloggaaja on suunnilleen samassa elämäntilanteessa kanssani. (Esim. "Oota, mä luen tän eka loppuun" blogin kirjoittaja on kolmekymppinen pienen lapsen äiti kuten minäkin. http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/)
Myös hyvin samanlainen kirjamaku koukuttaa. (Omalla kohdallani kirjamaku mätsää esim. "Koko lailla kirjallisesti" -blogin Jennin kanssa http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/ )
Eniten vaikuttaa kuitenkin se, että bloggaajalla on "oma ääni". Sitä samaa minä etsin kirjojakin lukiessani. On hienoa, kun oppii tuntemaan tietyn bloggaajan ja hänen kirjamakunsa ja tyylinsä kirjoittaa. Hieman poleemiset ja kärjistetyt mielipiteet saattavat myös koukuttaa, mutta jos teksti on ylimielistä tai jatkuvasti kiukkuista en jaksa sitä lukea. (Selkeä "oma ääni" on mielestäni esim. blogeissa "Nulla dies sine legendo" http://kirjanviemaa.blogspot.com/ ja "Inahdus" http://inahduskirjat.blogspot.com/ Toki monissa muissakin!)
Omat suosikkini jaan kahteen: Toisaalta tykkään blogeista joissa on lyhyitä innostuneita postauksia, joita ei välttämättä perustella sen kummemmin, mutta ollaan vaan vilpittömän innostuneita. Toisaalta tykkään blogeista, joissa on pitkiä rauhallisia perusteltuja postauksia, sellaisia erittäin asiantuntevia ja asiallisia kritiikkejä. Nuo ensimmäiset ovat ehkä persoonallisempia ja niitä yleensä päivitetään useammin. Nuo pitkät pohdiskelut päivittyvät usein hitaammin eikä niitä ole aina itsellänikään aikaa lukea, mutta toisinaan niistä saa aivan uuden näkökulman tai idean. (Tällaisia pohdiskelevampia on mielestäni esim. "Jäljen ääni" http://penjami.wordpress.com/ )
Kirjablogissa saa mielestäni mielellään kirjoittaa muutakin kuin vain kritiikkejä. Esim. tämä postauksesi oli kiinnostava ;-)
Mielenkiintoisia aiheita jälleen kerran! Mahtaisitko voida laittaa tuon tutkielmasi tänne nettiin luettavaksi? Olisi tosi kiva lukea se!
VastaaPoistaMä seuraan kirjablogien lisäksi eniten ruokablogeja ja sarjisblogeja. Kirjablogien kanssa samaan sarjaan voi laskea muutaman kirjailijablogin, joita myös kurkin. Mutta kuten olen omassa blogissani tilittänyt (ks Iltatähti, häälaulu) eivät läheskään kaikki kirjailijablogit ole kiinnostavia, jos niissä ei ole kunnon sisältöä.
Joten blogikiinnostavuuden ykkösasiaksi voisin määritellä aihealueen. Minua ei kiinnosta muoti tai sisustus niin paljoa, että jaksaisin seurata ns. lifestyle-blogeja. Ja olisipa kauheaa, jos joutuisin yhtäkkiä omasta tasaisesta arjestani loihtimaan houkuttelevia valokuvia ja kiinnostavia blogipostauksia. Kirjat ovat toistaiseksi olleet ainoa aihealue, joka kiinnostaa minua niin paljon, että haluan blogata aiheesta. Tykkään ruoanlaitosta ja olen joskus miettinyt ruokablogia, mutta siinä tulee heti sellainen "ääh en jaksa" olo.
Sen sijaan teille jotka pohditte blogi-identiteettiä, voisin sanoa että kannattaa tehdä sitä mikä itseä kiinnostaa. :) Minusta bloggauksessa vapauttavinta on ollut se ajatus, että minähän saan omalle nettisivulle kirjoittaa mitä huvittaa. Lifestyle + kirjat on sellainen yhdistelmä, että se varmasti tavoittaa paljon suuremman joukon kuin pelkät kirjat, koska on olemassa paljon ihmisiä joita lukeminen ei kiinnosta pätkääkään.
Jos tarkastelen pelkkiä kirjablogeja, niin eräs kiinnostavuuden kriteeri on tasalaatuisuus. Ei tarkoita tasapaksuutta, vaan sitä että linja on yhtenäinen. Jos kirjoittaa kerran viikossa pitkän jutun, se on parempi kuin että välillä kirjoittaisi joka päivä lyhyen jutun ja sitten tulisi 3 kk tauko ja sen jälkeen taas superpitkä juttu.
Lisäksi älykkyys kiinnostaa. Jokainen tietysti itse tulkitsee muiden älykkyyttä omalla laillaan, mutta minä en jaksa sitä, että kopsataan vaan takakansiteksti ja huitaistaan perään pari sanaa: ihan kiva tai aika huono. Luen mielelläni pitkiä juttuja, aivan kuin pidän pitkistä romaaneistakin: asiansa ehtii sanoa kunnolla ja pääaiheen alta nousee esiin monia kiinnostavia sivuaiheita. Mutta jos kirjoittaa hyvin ja osuvasti, niin hyvä lyhyt juttu on ilman muuta parempi kuin pitkä huono juttu!
Varmaan se lukumaun yhteneväisyyskin vaikuttaa jonkin verran - mutta ei sitäkään voi täysin ennakoida, koska kirjallisuus nyt vaan on niin valtavan laaja kenttä että jokainen kokoaa ne omat palasensa sieltä täältä. Sitä paitsi en haluaisi jumittua mihinkään omaan kirjapoteroon, vaan mukavat ja arvaamattomat yllätyksethän ovat parasta lukuharrastuksessa - että saa eteensä jotain sellaista, mistä pitää paljon, vaikka ei olisi etukäteen osannut kuvitellakaan pitävänsä.
Ulkoasusta: selkeys on valttia, mieluummin tummat kirjaimet vaalealla pohjalla kuin toisinpäin. Ei mielellään mitään kauheaa vilkkuvälkkyä. Mä tilitin omista blogiulkoasupohdinnoista keväällä (löytyy kategoriasta Öö aapisen laijalla) mutta kun aloitin blogin, niin ykköstavoitteena oli rakentaa blogi sellaiseksi, että kaikki vanhat jutut ovat helposti selattavissa ja löydettävissä. Siitä olen pitänyt kiinni. Kirjajutut eivät mielestäni vanhene, koska kirjablogista joku toinen lukija voi löytää kirjan lukeneen ihmisen mielipiteen siitä, kannattaako kirja lukea vai ei.
Kirjablogeista seuraan varmaan kaikkia, jotka olen löytänyt =) ihan sen takia, että kiinnostaaa lukea, mitä muut lukevat. Lähipiirissä ei kirjoja lueta, niin kirjablogit ovat kanava, jota kautta voi keskustella kirjoista. Lifestyle-, muoti- ja sisustusblogeja en seuraa kuin paria, niitäkin oikeastaan satunnaisesti. Välillä kaun kauhulla katsomassa, miten paljon jotkut satsaavat aikaa ja rahaa esim. olohuoneen pöydälleen...
VastaaPoistaKirjablogeista pidän niistä, joissa on yhteneväinen maku omani kanssa - ainakin osittain. Myöskin pidän sellaisista blogeista, joissa kirjat eivät huku muun kirjoituksen taakse, minusta on kivaa, että tekstin otsikossa näkyy luettu kirja. Erityisen paljon pidän niistä blogeista, joissa kuuluu lukijan/kirjoittajan oma ääni lukemastaan kirjasta; arvosteluja ilman subjektiivista ääntä kun voi lukea lehtien nettiartikkeleista. Joskus kirjoittaja voi ihan mieluusti kirjoittaa provosoivastikin: se on hyvä keskustelun alku... yleensä. En fanita pitkiä juonen kertoiluja, hyppään aina lukiessa ne kohdat yli... Blogin ulkonäkö vaikuttaa niin, että jos blogi pysyy samannäköisenä, niin osaan yhdistää blogin ja aiemmat jutut ;D
Itse luen niitä kirjoja, jotka minua kiinnostavat. Kaikkien muiden tykkäämät kirjat ovat jääneet usein valjuiksi... Tosin joskus myös on löytynyt ihan kivojakin kirjoja.
Kaiken kaikkiaan kirjablogeista en kaipaa muuta kuin että kirjat löytyvät helposti teksteissä, ja teksteissä kuuluisi lukijan oma ääni.
Mielenkiintoista keskustelua täällä käyty!
VastaaPoistaMillaisista blogeista minä viehätyn? Ensin olivat muotiblogit, nyt kirjablogit. Luen edelleen säännöllisesti muutamaa ns. muotiblogia (vaiko tyyliblogia?), mutta selkeästi niiden lukeminen on vähentynyt löytäessäni kirjablogien maailman. Voi se johtua siitäkin, kun asetan muotiblogille paljon korkeamman riman kuin kirjablogille.
Muotiblogissa arvostan erittäin hyvälaatuisia kuvia, kaunista ulkoasua, mielenkiintoisia juttuja ja vinkkejä, suht tiheää postaustahtia ja sitä, että kirjoittajan kasvot näkyvät kuvissa, ei pelkkä kroppa. Kirjablogeissa taas tärkeää on yhtälailla mielenkiintoiset jutut ja kirjavinkit sekä kiva, selkeä ulkoasu. Mutta en odota kuvia muista kuin mielellään kirjojen kansista (muut kuvat voivat olla plussaa, riippuu kuvista ja laadusta), tiheää postaustahtia (toki on mukavaa jos joku on niin ahkera lukja, että postaa päivittäin, mutta en sitä vaadi. kuukausien tauot taas voivat heikentää kiinnostustani) tai kirjoittajan kasvokuvaa, koska sillä ei ole kirjojen kanssa mitään tekemistä :--D
En oikein syty kirjablogista, joka vain kertoo kirjan takakannen tekstin. Löydänhän sen itsekin vaikka kirjakauppojen tai kirjaston sivuilta! Omia mielipiteitä täytyy olla mukana arvostelussa. Arvostelun pituus ei niinkään vaikuta tykkäämiseeni, mutta liian pitkä on usein liian pitkä. Todella hyvä arvostelu pitää sisällään pienen juoniselostuksen (ei mitään paljastavaa!), oman arvion (kehut ja haukut) ja jotain persoonallista (bloggaajan tietty tyyli, jotain yllättävää liittyen kirjaan jne.). On myös loistavaa, jos bloggaaja saa kirja-arviollaan minut aivopestyä suunnilleen rakastamaan tai inhoamaan kyseistä kirja, vaikken sitä ole vielä edes lukenut!
Minulle ei ole lainkaan tärkeää, että bloggaako kirjabloggaaja uusista vaiko vanhemmista kirjoista. Olen kiinnostunut molemmista!
Minä seuraan enimmäkseen muita kuin kirjablogeja. Niistä ja vaikeammin luokiteltavistakin blogeista on seurattavaksi päätyneet ne, joissa on "oma ääni", joka vaikuttaa tavalla tai toisella fiksulta. Lisäksi on kiva, jos tekstissä toisinaan vilahtaa aiheita, jotka minua kiinnostavat. Sisustus- ja muotiblogeja ei löydy tilauslistaltani.
VastaaPoistaBlogin ulkonäkö on aika sivuseikka, sillä luen tekstit Google readerillä, ja poikkean varsinaiselle blogisivulle vain jos sitä haluan linkittää tai kommentoida.
Mietinkin joskus, aloitatko vielä keskustelun tästä aiheesta ja jee, nyt se on täällä!
VastaaPoistaOlen pitkälti samaa mieltä kuin muut: ensinnä tulee sisältö, mutta ulkoasukin vaikuttaa. Seuraan monenlaisia blogeja, mutta niiden pitää olla hyvin kirjoitettuja ja persoonallisia, ei siis vain (kirjablogien kohdalla) niitä takakansijuttuja tai muita "nopeita heittoja". Saa niitäkin olla, mutta niissä pitää olla joku pointti niissäkin. Ja tietenkin on hyvä, jos bloggarilla on suurin piirtein samankaltainen kirjamaku kuin minulla: on kiva saada blogeista uusia ideoita, mutta en silti seuraisi esim. pelkkää dekkariblogia, koska en lue dekkareita oikeastaan ollenkaan.
Blogin ulkoasun ei pidä välttämättä olla erityisen hieno, vaikka visuaalisesti kiinnostava blogi toki houkutteleekin, vaan minäkin peräänkuulutan ensisijaisesti selkeyttä. Ei tuhansia "gadgetteja", liikaa värejä eikä mielellään tekstejä, joissa fonttikoko vaihtelee, välillä on kursiivia ja välillä lihavointia. Saa niitä toki olla, itsekin hyödynnän tekstin muotoilumahdollisuuksia, mutta rajansa kaikella. Tavallista leipätekstiä on helpompi lukea kuin moniväristä ja muutenkin vaihtelevaa.
Moni on maininnut blogikriteereissään bloggarin oman äänen. Minun mielestäni siihen kuuluu myös vuorovaikutus. Jos bloggaaja ei koskaan vastaa saamiinsa kommentteihin, se tyrehdyttää keskustelun helposti. Ei tarvitse vastata joka kommenttiin ja kytätä koko ajan koneen ääressä, mutta itseäni ei motivoi kommentoida sellaisille bloggareille, jotka eivät koskaan vastaa kommenttiini. Tiedän joitakin (ei kirjablogeja), joihin kommentoimisen olen lopettanut, kun minulle tai kenellekään muulle ei ole niissä vastattu. Jos haluaa pitää blogin vain omana päiväkirjanaan, sieltä voi ottaa sen kommentointimahdollisuuden pois.
Omaa ääntä on mielestäni sekin, ettei yritä kirjoittaa lukijoita miellyttääkseen tai hienon ja suositun blogin tehdäkseen, vaan kirjoittaa siitä, mistä itse haluaa, ja silloin kuin itsestä siltä tuntuu. Itse en ainakaan pidä liian tietoisen hienoista blogeista, niistä puuttuu usein se oma ääni. Täytyy myös muistaa, että olipa blogi kuinka hieno tahansa, siitä ei tule suosittua, jos blogin pitäjä ei kommentoi (alussa) muihin blogeihin. Kommentointi on tapa tehdä bloginsa tunnetuksi ja saada blogiystäviä!
P.S. Sallan tavoin minuakin kiinnostaisi, millainen blogiesseesi oli!
P.S. Vielä, lisään tämän tänne loppuhuomautukseksi, ettei kommentistani tulee kilometrin mittaista (tuli jo). Minä seuraan mieluiten vain yhden asian blogeja tai sitten sellaisia, että eri aiheissakin on jotain yhteistä, esim. kaikki ovat harrastuksia. Koira-kissa-vaate-mielipide-ruokien e-koodit -akselilla pomppiva blogi tuntuu usein hajanaiselta. Itse aloitin aikoinani moniteemablogin, mutta sen sisältö alkoi tuntua liian sekavalta, joten hajautin blogit omiksi alueikseen. Lisäksi huomasin, etten oikeastaan haluakaan pitää kotiblogia ihan täyspainoisesti, joten olen antanut sen jäädä tahallisesti vähemmälle huomiolle kuin muiden blogien, se toimii lähinnä itselleni päiväkirjana ja tutuille kurkistelukanavana, vaikka toki lukijoissa on minulle vieraitakin ihmisiä.
Kiitos Amma näistä mielenkiintoisista keskustelunavauksista. On tosi hauskaa lueskella muiden mielipiteitä ja näkemyksiä.
VastaaPoistaSeuraan pelkästään kirjablogeja, koska muoti- sisustus- ja ruokajutut eivät sytytä enkä voisi kuvitella kiinnostuvani lukemaan kenenkään tuntemattoman tilitystä arkipäivästä tyyliin "tänään kävin salilla ja sitten Tiinan kanssa kahvilla".
Mikä sitten tekee blogista kiinnostavan? Tärkein edellytys on samanlainen kirjamaku. Netissä on monia hyvin kirjoitettuja kirjablogeja, joita en kumminkaan lue, koska kirjamakumme eivät kohtaa. Nopea päivitystahti on aina plussaa ja tykkään enemmän lyhyehköistä arvosteluista kuin pitkistä, silloin jaksan syventyä arvioon vaikka kirjailija olisi outo. Hyvässä postauksessa on lyhyt esittely juonesta ettei sitä tarvitsee erikseen googlettaa sekä arvio perusteluineen. Omista kokemuksista luen mielelläni, koska kuten jo joku mainitsi, persoonattomia arvioita voi lukea lehdistä.
Pakko tunnustaa, mutta en kiinnitä blogin ulkoasuun juurikaan huomiota. Välkkyvät bannerit ja isot mainokset häiritsevät, mutta fonttiin tai väreihin en kiinnitä mitään huomiota. Koska luen vain kirjablogeja, ei niissä ole yleensä kuvia kuin kirjankansista ja se on ihan riittävää kuvitusta. Parasta kirjablogeissa on minusta se, että niistä löytyy arvioita sekä uusista että vanhoista kirjoista ja usein vielä sellaisista kirjoista (puhdas viihde, nuortenkirjat), joille ei löydy tilaa lehdistä.
Mahtavia kommentteja täällä ja mielenkiintoista keskustelua! Niinpä lisää omia mielipiteitä matkaan, vaikka suurin osa onkin varmaan noiden aikaisempien ajatusten toistamista ;)
VastaaPoistaKuten täällä on todettu, minäkin tykkään lukea sellaisia krijablogeja, joissa on "oma ääni" eli ommia mielipiteitä ja sellainen esittely kirjasta, jossa tulee muutakin kuin takakansiteksti ja juonikuvausta. Juonikuvausta kaipaa vain sen verran, että pääsee kärryille mistä on kyse. Tässä onkin oikeastaan omassa kirjoittamisessa se vaikein kohta, koska joskus tekisi kauheasti mieli kommentoida ja arvioida loppuratkaisua, mutta ei halua spoilata liian pahasti ;)
Minun tulee luettua pääasiassa kirjablogeja, mutta säännöllisin väliajoin teen blogisurffauksia, eli lähden jonkun blogin linkeistä kohti seuraavan blogin linkkejä jne jne. Ja sitä kautta löydän yleensä kaikenlaista mielenkiintoista. Ja se on sitä paitsi kovin hauskaa.
Blogin ulkoasussa on mielestäni tärkeää selkeys ja luettavuus. Tällä en tarkoita arvostella blogiasi, mutta minun on kovin vaikea lukea mustalla pohjalla olevaa valkoista tekstiä kovin pitkään. Alkaa silmiä särkeä. Muuten taas mustapohjaiset blogitaustat ovat parhaita. Selkeys on juuri niinkuin täällä on aikaisemmin sanottu eli ei liikaa kaiken maailman mainoksia ja vempaimia yms. Luen jonkin verran blogeja kännykälläni, jossa halvin ja hitain nettiyhteys mitä markkinoilla tarjotaan, joten arvostan sellaisia blogeja, jotka aukeavat nopeasti eli eivät sisällä liian isoja kuvia etusivuilla.
Loppujen lopuksi kyse on yleisvaikutelmasta ja kokonaisuudesta. Mutta suurin asia on kuitenkin juttujen sisältö. Eikä sen väliä pitkiä vai lyhyitä, useasti päivittyviä tai harvasti uusiutuvia. Ja mukavaa on saada joku kontakti kirjoittajaa, mikäli kommentointi on mahdollista.
Itse tulee pitdettyä aika tiukasti kiinni siitä, että oma blogi on lähinnä vain lukupäiväkirja eli ei paljon muuta kirjoihin liittyvää tule kovin useasti kommentoitua. En ensin tarkoittanut blogia edes julkiseksi, mutta kun kirjoista on kivaa keskustella, niin pakkohan se sitten oli ;)
Kirjablogeissa on ehdottomasti parasta se, että löytää sellaisia kirjoja, jotka herättävät kiinnostuksen ja vastaavasti tulee jätettyä vähemmän kiinnostavat lukematta. (koska on niin paljon kirjoja ja niin vähän aikaa)... Eikä tämä tarkoita sitä, että pelkät kehut tai haukut muuttavat mieltä, vaan joskus eivät nekään kiinnosta, joita paljon kehutaan..
Mitähän vielä. No, siinä taisi ollakin jo ;)
Tosi hyviä kommentteja tullut ihmisiltä. :) Tässä muutamia mun ajatuksia. Näitä riittäisi, mutta yritän pysyä kohtuudessa. ;)
VastaaPoistaMinulle on tärkeää, että blogi on kirjoittajansa näköinen ja oloinen - tai ainakin sen käsityksen mukainen, joka minulla hänestä on. Mieluiten luen blogeja, joiden kirjoittajista minulle on syntynyt sympaattinen kuva. Tähän vaikuttaa juuri kirjoittajan ääni, Jennin mainitsema kommentteihin vastaaminen ja se, että kirjoittaja antaa jotain itsestäänkin lukijalle.
Sisältö on tärkeä, mutta jos tekstiä on vaikea lukea, jätän väliin. En esimerkiksi yleensä tykkää lukea mustalla pohjalla valkoista tekstiä, mutta tässä sun blogissa tuo boldaus auttaa niin paljon, että lukeminen onnistuu. Myös koukeroisella fontilla kirjoitetut blogit ohitan. En pidä myöskään liian kirjavista teksteistä, eli sellaisista, joissa tyyli ja värit vaihtelevat. Muulla blogin visuaalisuudella ei oikeastaan ole merkitystä. Toki kuvat aina piristävät, olivat ne sitten kirjojen kansia tai omia otoksia.
Ehdoton vaatimukseni on, että tekstissä käytetään yleisestikin hyvän kirjoittamisen sääntöjä, esimerkiksi merkitään selvästi, milloin teksti on lainattu jostain muualta. Tämäkään ei tunnu olevan aina selvää. Luen mieluiten tekstejä, joihin kirjoittaja on oikeasti paneutunut: teksti on omaperäistä ja selkeää. Kirjoitusvirheet eivät minua haittaa, kunhan niitä ei ole ihan kauheasti ja teksti muuten on sujuvaa.
Minusta on myös kiva lukea kirjablogeista muutakin kuin kirja-arvosteluja, kunhan asia liittyy jotenkin kirjoihin. Usein näistä jutuista saa tietoa blogin kirjoittajasta, mikä on kiinnostavaa. Ei-kirjallisuusasiat eivät minua yleensä kiinnosta ja hyppään "sekablogeissakin" niiden yli.
Pähkäilen aina välillä oman blogini kanssa ja mietin, että voinko kirjoittaa sinne jostain kirjoista. Esimerkiksi tuo Harlequin Nocturne -sarja on yksi sellainen, jota olen miettinyt aika tavalla. Kirjoihin ei tule juurikaan kommentteja, mutta ne hyppäävät aina luetuimpien kirjojen joukkoon tilastoissa. Myös tietokirjojen lisääminen blogiin mietitytti. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun blogissani saa olla sellaisia kirjoja, joita luen ja joista pidän. Ja jos niistä joku muukin tykkää, niin se on vain plussaa. :D Onneksi minulla on myös pari kirjabloggaavaa ystävää, joiden mielipidettä voin kysyä, kun tuntuu että itse on liian lähellä omaa blogiaan eikä näe enää kokonaisuutta.
Minä en tiedä, mikä tekee blogista suositun, sillä en ole ehtinyt seurata. Kaikki aika menee blogia kirjoittaessa, kirjoja lukiessa, kommentteihin vastatessa sekä muiden blogeissa visiteeratessa. Arvelen kuitenkin, että bloggaajassa se jokin, se,e ttä hän laittaa itsensä likoon sataa ja on ihan oma itsensä, se on se, mikä luo vuorovaikutusta ja pitää blogin vireessä. Monista blogini lukijoista on tullut jo meilikavereita ja osan olen jo tavannutkin ja se vain jatkuu.
VastaaPoistaItse käyn kirjablogieissa ja sitten blogeissa jotka ovat Kirjoja ja elämää. Omat kiinnostuksen kohteeni vaikuttavat myös, mihin suuntaan painotun ja kirjojen jälkeen ne ovat puutarha, ruoka, eläimet, sisustus, remontointi ja taide. Myös valokuvaus ja elokuvat. Kaiken kruunaa runous, jonka takia tein itselleni runoblogin Lumikarpalo, mistä en ota mitään paineita.
Myös vastapuolen persoona vaikuttaa. Miten toinen vastaa. Kemia toimii myös netissä. Ja tietty avomielinen, kiinnostava bloggaaja on sopivin minunlaiselleni, joka nimenomaan etsin sitä vastavuoroisuutta, josta sitten itsekin voin ammentaa uutta intoa.
Erittäin hyvä ja uusi aihe tässä otettu esiin!
PS. Pari asiaa tuli vielä mieleeni.
VastaaPoistaMinuun ei kovasti vaikuta blogipohja ainakaan torjuvasti, paitis jos se on niin tumma, että silmiä särkee lukea. Siis ihan musta ja niitäkin on koettu.
Toinen on se asia, että kyllä blogikin hymyilee tai on torjuva. Sen huomaa heti! Se on ihan sama juttu kuin kaupassa. Töykeä myyjä karkottaa asiakkaan ja hymy tuo asiakkaan uudelleen liikkeeseen. Minulle asiakas on blogini lukija ja minä olen asiakas, kun olen vastavierailulla. Tyköottavuus ja hymy kannattavat aina!
Täältä tulee näin vähän myöhemmin kommentteja, mutta kuitenkin. Seurasin pitkään vain muoti-, lifestyle- jne blogeja, mutta niiden lukemnen on vähentynyt huomattavasti kirjablogien myötä.
VastaaPoistaKirjablogeissa minua kiinnostaa kirjoitukset, jotka ovat joko erityisen taitavasti kirjoitettuja, analysointi on monipuolista ja syvällistä tai kirjoittaja on selvästi bloggauksissaan persoonallaan mukana. Tykkään siitä, että bloggaaja kertoo vähän jotain itsestäänkin, se tuo blogiin syvyyttä.
Luen paljon myös kirjoista, joita en välttämättä itse lukisi. Koen, että näin löydän kirjoja, joihin en muuten ymmärtäisi itse tarttua. Tietysti on kuitenkin kiva lukea myös samoista kirjoista, joista itse lukee.
Koen helpoimmaksi seurata blogeja, joihin pystyy kirjautumaan lukijaksi googlen kautta eli päivitykset tulevat suoraan bloggerin etusivulle. Näin seuraaminen ei ainakaan unohdu. Muussa tapauksessa tasainen päivitystahti on tärkeää ja blogin pitää jollain tapaa olla erottuva että siellä muistaa käydä.
Ulkonäössä arvosta selkeyttä. Pidän kuvista, mutta ne eivät ole välttämättömiä.
Lisäisin vielä, että toisaalta se bloggaajan persoonallisuuden näkyminen on vähän riskialtis juttu: Tulkitsen Leenankin yllä tarkoittaneen, että persoonan/blogin pitää olla jollain tapaa positiivinen. Jos blogin yleisilme tai kirjoitustapa on positiivinen tai vaikka välillä sarkastinenkin, sitä jaksaa lukea, vaikka välillä olisi valitusta, mutta semmoisesta yleisestä elämään ja maailmaan kohdistuvasta valituksesta ja surkeudesta en jaksa lukea. En siis todellakaan tarkoita että bloggauksista pitäisi säteillä jotain elämän superenergiaa, vaan juuri sitä, että semmoinen yleinen positiivisuus on mielestäni tärkeää ja ehdottomasti suurimmassa osassa blogeista tätä positiivisuutta onkin.
Tessa, minua on kiitetty juuri siitä, että olen mukana omalla persoonallani eli kyllä monet haluavat tietää vähän myös bloggaajasta.
VastaaPoistaJa olen täysin samaa mieltä siinä, että ei tarvitse olla mikään maailman päivänsäde, mutta jos on koko ajan valitusta, sitä ei jaksa kukaan. Olen tuonut mukaan myös elämän surua, mutta enempi iloa ja miksikään yrmyksi en aio ryhtyä, vaikka 'syrän märkänis'. Pääasia, että intohimo ja ilo kirjoihin ja elämään säilyy. Haluan edes yrittää olla hiukan myös Valonkantaja♥
Kyllä positiivisuus ja sympaattisuus on minustakin tärkeää. Kaikista mieluiten vierailen blogeissa, joista tulee hyvälle tuulelle. Eikä se tosiaan tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla aina ihan hopsulaheisulahopsansaa, vaan että kirjoittaja on peruspositiivinen, sympaattinen ja empaattinen ihminen (tai ainakin hänen blogiminänsä vaikuttaa siltä:))
VastaaPoistaMinäkin tajusin osallistua keskusteluun vasta nyt, eli muutamia huomioita:
VastaaPoista- selkeys on tärkeää, samoin luettavuus. Ja kaunis ulkonäkö!
- en jaksa puhekielisiä tekstejä, en myöskään ylimielisiä ja joka asiasta valittavia. Ei tietenkään täydellistä kirjakieltä tarvitse käyttää, mutta voimakas puhekieli tekstissä saa kirjoittajan vaikuttamaan ärsyttävältä teiniltä.
- omien ajatusten esille tuonti. Ei kukaan jaksa lukea pelkkiä takakansitekstejä ja kriitikoiden kommentteja, joiden jälkeen blogisti kirjoittaa pari lausetta. Tai ainkaan minä en jaksa.
- blogin aihealueen ei tarvitse olla tiukasti rajattu eikä haittaa, vaikka blogin ulkonäkö vaihtuisi tiuhaankin. Itse kyllästyn nopeasti, ja muuttelenkin blogini ulkoasua suht. nopeaan tahtiin. :D
Siinäpä noita.
Minusta tuo positiivisuus on sillä lailla tärkeä aihe, että olen joskus miettinyt myös sellaisen "kolumniblogin" aloittamista. Mutta se aina kaatuu siihen, että tuntuu että kaikki kirjoitukset menisivät sellaiseksi yleiseksi valittamiseksi. Niin kuin usein menevät. Että VR sössii junaliikenteen, ihmiset ovat tyhmiä ja pahoja eivätkä osaa kasvattaa lapsiaan, että romanikerjäläiset pilaavat Helsingin kaupunkikuvan, että koirankakkoja ei korjata kaduilta jne jne. Väsyttää jo ajatuskin, tällaista yleisvalitusta tulee joka tuutista jo niin paljon.
VastaaPoistaLukemista harrastan siksi että se on mukavaa ja siksi kirjablogin sävy lienee yleensä peruspositiivinen. Siinä kirjoitetaan sellaisista asioista, jotka ovat kiinnostavia ja lähestymistapa voi olla siksi mukava. Toki aiheet menevät välillä vaikka minkälaisten kauheuksien puolelle, kirjathan käsittelevät kaikkia maailman aiheita, joten rikoksilta, sodilta ja muulta ei voi välttyä. Mutta ainakaan peruslähtökohta kirjabloggauksessa ei ole se, että kaikki on kauhean kurjaa ja muuttuu vielä kurjemmaksi.
Oman persoonan jakaminen on kiinnostava aihe. Kun aloitin bloggauksen, halusin sellaisen aiheen, josta voi kirjoittaa omalla nimellä. Siksi(kään) blogiaiheitani eivät ole omat ihmissuhteeni, työelämäni tai kotini. Nämä asiat tulevat kirjablogissakin aina välillä sivulauseessa käsiteltyä, mutta pääasiana ei ole se, että itkeskelin tiskivuororiidoista miehen kanssa (no sellaisia ei ole kyllä kauheasti edes ollut) vaan kirjat. Aihe on universaali aihe ja sitä voi siksi käsitellä syvällisesti, ilman että blogi muuttuisi minun henkilökohtaisen elämäni ruotimiseksi.
Täydentäisin oikeastaan jotain vielä tuohon positiivisuusaiheeseen noiden muiden erinoimaisten kommenttien jälkeen. Joillain ihmisillä on loistava taito käsitellä negatiivisia asioita hauskasti, mikä kyllä pelastaa yleensä aiheen kuin aiheen. Mielestäni erinomainen esimerkki tästä on Hesarin kolumnisti Annamari Sipilä, joka tuntuu pystyvän kirjoittamaan miten kurjasta, kuivasta tai ikävästä asiasta todella mielenkiintoisesti. Eli jos valitus on tavallaan perusteltua, siitä ei välttämättä tule lainkaan negatiivista sävyä blogiin.
VastaaPoistaMahtava viestiketju ja postaus ylipäätään! Kun on itse vasta-alkaja, on mielenkiintoista pohtia myös omaa blogitteluaan tästä näkökulmasta...
VastaaPoistaSeuraan mieleelläni blogeja, joissa on omaleimaisuutta ja kirjoittajan oma ääni kuuluu -kiinnostavaa on se tapa, jolla kirjoittaja käy keskustelua muiden kanssa.
Pidän analyyttisyydestä ja siitä, että luettua pohditaan. Siksi luen mielelläni lukijan ajatuksia luetusta, pitkäkin teksti mieluummin kuin lyhyt juonitiivistys luetusta puhuttelee minua. Myös näkökulmaisuus ja tyylien vaihtelu miellyttävät minua - eri kirjoista voi kirjoittaa eri tavoilla. Vaihtelevuus ja elävyys kiehtovat minua lukijana enemmän kuin samalla kaavalla kirjoitetut arviot.
Päivitystiheydellä on merkitystä ja sillä, mitä päivitykset ovat. Elämää sivuavat, kirjoittajasta kertovat kirjoitukset luen mielelläni kirjakirjoitusten kanssa. Toisaalta liian tiheästi päivittyvistä blogeista jää helposti paljon lukematta. Siksi on tärkeää, että sivulta löytyvät helposti viime aikoina ilmestyneet postaukset.
Ehkä parasta antia hyvässä kirjablogissa ovat kirjavinkit. Uutuuskirjojen esille tuominen on tärkeää - arvioita kun kirjoista ei usein vielä ole tullut. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin unohtuneiden, kiinnostavien kirjojen esiin nostaminen.
Ja kyllä vain, blogikriiseily kuuluu ja näkyy taisisin väliajoin täälläkin :)
Salla on tehnyt oivalisen havainnon: Lukeminen on niin nautinollista, että harvoin kirjablogit, jos koskaan ovat negatiivisia. Aiheet voivat olla rankkojankin, mutta niitä käsitellään yleisesti ja blogin peruslinja pysyy positiivisena ja eteenpäin katsovana.
VastaaPoistaJa minäkin haluan kirjoittaa omalla nimellä. Puolet siitä on virallisesti jo omaa ja loput myös kohta. Jopa posti on tuonut minulle kirjeitä, jotka joku blogiystävä on lähettänyt Leena Lumi nimellä. Tämä on nyt sitten taitielijanimi, kunnes saan muutosrumban vietyä läpi.