Epäpuutarhurin puutarhaunelmia
Ihastuimme mieheni kanssa puutarhassamme kahteen seikkaan. Ensiksikin se oli sopivan pieni, toiseksi se oli hyvin tunnelmallinen. Voisi kai sanoa englantilaistyylinen romanttinen puutarha, mutta meillä päin on tapana sanoa helekkarin metittynyt. Kaksi kesää taisteltuani tappiollisesti rikkakasvistoa vastaan olin valmis myöntämään, ettei aikoinaan kaunista puutarhaa voinut pelastaa ja oli helpompi aloittaa alusta. Siksi en suuresti surrut, kun syksyllä alkoi pakollinen salaoja- ja sadevesiputkiremontti. Marraskuun alusta asti olen omistanut noin 900 neliötä multaa ja mursketta (paljonko tehnee kuutioissa?). Lumet satoivat maahan remontin viimeisenä päivänä, joten karu totuus paljastuu vasta keväällä.
Olen päättänyt aloittaa valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Kirja-alesta mukaan lähti Lena Månssonin Sipulit ja mukulat sekä Inger Palmstiernan Puutarhan puut ja pensaat. Molemmat kirjat on kuvannut Bertil K. Johansson. Koska minulla ei ole puutarhakirjoista mitään käsitystä toimi valintakriteereinäni halvan hinnan lisäksi runsas kuvitus ja kaltaiselleni keltanokalle tuikitarpeellinen kasviluettelo, jossa on kerrottu kunkin kasvin tarpeet ja menestyminen näillä leveysasteilla.
Olen kirjoihin melkein tyytyväinen.
1) Kirjat ovat tarpeeksi yksinkertaisia ja perusteista liikkeelle lähteviä.
2) Kuvitus on runsasta ja kaunista, inspiroivaakin.
3) Kasviluettelo on ainakin allekirjoittaneen tarpeisiin riittävän perusteellinen, istutus- ja hoito-ohjeet pätevät.
Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka takakansissa mainostetaankin kirjan tietojen soveltuvan Suomen olosuhteisiin, ovat tekijät kuitenkin ruotsalaisia. Niinpä kasviluettelossa väkisinkin korostuvat eteläisempiin olosuhteisiin soveltuvat kasvit ja mikä erityisen ärsyttävää, tietenkin ne kaikista kauneimpien ja upeimpien kuvien kasvit, jotka ehdottomasti haluaisin puutarhaani, menestyvät lähinnä Skånessa tai Ahvenanmaalla, eivät pohjois-savolaisella mäntykankaalla.
Tätä hienoista takaiskua lukuunottamatta kirjat palvelevat tarkoitustaan hyvin ja ovat ennen kaikkea hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia, varsinkin jos asuu Etelä-Suomessa. Jos kuitenkin haluaa panostaa ja pelata varman päälle, kannattanee turvautua suomalaisten tekijöiden puutarhakirjoihin, näin välttyy turhaan haaveilemasta vaikkapa bambusta takapihalla.
Tarkoitukseni on aloittaa tulevana kesänä puista ja pensaista ja edetä sitten pikkuhiljaa syksyllä sipuleihin ja seuraavana kesänä perennoihin. Perennakirjaa minulla ei muuten vielä olekaan, ehdotuksia?
Niinhän se menee, että romanttinen englantilaistyylinen puutarha on aeka helekkarin metittynyttä sorttia. ;) Haluaisin sellaisen meille. Meillä on ollut tämä nykyinen talo ja sen myötä pieni puutarha puolitoista vuotta. Talo on kymmenvuotias, mutta edelliset asukkaat eivät olleet istuttaneet pihalle mitään muuta kuin nurmikkoa. Siksipä 2010 oli kiivas istustusvuosi ja nyt jännätään, miten kaikki lajit selviävät tästä talvesta.
VastaaPoistaMeillä muuten parhaiten menestyviä kasveja täällä etelässäkin ovat savolaiset perinneperennat. :) Isoäitini kukkapenkistä aikoinaan napsaistut särkynytsydän ja syysleimu sekä isotätini ihanat dahliat viihtyvät onneksi meilläkin.
Puutarhakirjoista en osaa sanoa mitään. Selailen niitä ja haaveilen, mutta hoidan kukkia vähän oman pääni (ja anoppini neuvojen ;)) mukaan.
Samoissa puuhissa ollaan, suunnitelemassa uutta puutarhaa! Minun ei pidä kyllä aloittaa noin alkutekijöistä, mutta meidän piha on lähinnä nurmikenttää...
VastaaPoistaAsiaan. Olen käyttänyt itse apunani kotimaisia puutarhalehtiä sekä paria luottokirjaa, Saila Roution Oman pihan suunnittelua ja Riku Cajanderin Suomalaista luontopihaa. Muutamasta muusta kirjasta olen hakenut lähinnä inspiraatiota, mutta noista kahdesta mainitusta tietoa. Sailan kirjasta löytyy haulla esittely kotiblogini puolelta, Cajanderin kirjasta olen aikeissa kirjoittaa lähiaikoina kotiblogiin. Kummassakin on juttua myös perennoista!
Aika paljon olen myös suunnittelut ihan vain siemenluetteloita ja kasvipaikkavaatimuksia tutkimalla, myös sivusto yrttitarha.com on tullut tutuksi.
Suunnittelun iloa! :)
Amma, minä olen tehnyt useita puutarhakirjoja ja usein ne tulevat juuri Ruotsista ja vielä Tukholman seudulta, jossa on ihan eri olosuhteet kuin vaikkapa minulla täällä Keski-Suomessa. Tosin saarella asuminen tekee sen,että vyöhykkeemme onkin 3! Silti katson noita kirjoja ihaillen. Suosikkipuutarhakirjani on edelleen Ihanat kärhöt ja tiedustlein kustantajalta ja se on edelleen myynnissä. Sen myötä yritin vähän liian hinojakin istuttaa, mutta nyt on laettu oppia - toivottavasti;-)
VastaaPoistaMinäkin haluaisin pienen puutarhan...Iso vei viime vuonna täysin niin minun kuin mieheni voimat, kun olimme vielä tehneet extra paljon uusia pensas- ja puuistutuksia ja sitten tulikin niin kuuma ja kuiva kesä. Puolilta öin aloitimme joka ilta kastelut...
Oijoi, minäkin alan vähitellen fiilistellä kevättä ja puutarhan paljastumista lumen alta. Minullakin on nyt elämäni ensimmäinen oma puutarha. Tulee jos kolmas kesä täällä, mutta kuten Lumiomena, mekin laitettiin pihaa viime kesänä ja nyt jännittää, tuliko siitä mitään.
VastaaPoistaMinulla oli ensin hyvin suuret suunnitelmat ja täällä kävi pihasuunnittelija jne., mutta lopulta meillä ei ollutkaan varaa teettää pihaa ammattilaisilla, vaan tyydyttiin huomattavasti vaatimattomampaan muutokseen ja ajatukseen "tehdään vähitellen vuosi vuodelta", mikä on minunlaiselleni ihmiselle erittäin vaikeaa. Ja tuli muuten todella kalliiksi tuo ns. vähäinenkin muutos. Ihan kasveihin meni tosi paljon rahaa, ja silti tuntuu, että piha on vielä ihan tyhjä. Meillä on rivariasunnoksi suht iso piha, mutta se on sellainen brittityylinen, pitkä ja kapea. Vähän haasteellinen. Ja etupiha on taas pohjoisen puolella, mikä rajoittaa kasvivalintoja paljon.
Minulla oli sattumalta (työjääminä) pari hyvää puutarhakirjaa hyllyssä (Kotipuutarhan marjat ja hedelmät sekä Puutarhan vuodenajat), joita voin kyllä suositella, mutta perennoihin ne eivät keskity. Pentti Alanko on tehnyt Tammelle hulppean Perennat-teoksen, joka on kyllä aika arvokas. Mutta ehkä voisit tehdä siitä jutun ja pyytää arvostelukappaleen?
Suosittelen kevään hieman edetessä tutustumista puutarhablogeihin, ellet ole sitä jo tehnyt. :)
Karoliina
Voi, te käyttelette niin sujuvasti tuota puutarha-sanaa! Meillä on piha. Murheenkryyni ja vitsi. :)
VastaaPoistaMutta onnea matkaan vaan!
Pakko palata. :) Ilse sai pohtimaan puutarha- ja piha-sanojen eroa. Savossa ja Pohjois-Karjalassa puhuin aina vain pihasta, mutta täällä etelässä alle 900m2:n läntistä on tullut äkkiseltään puutarha.
VastaaPoistaIhanaa, kohtalotovereita! :D Meillä on tulossa viides kesä omakotitalossa, ja käytännössä kaikki mitä puutarhassa on tehty on muutaman ränsistyneen pensaan poistaminen ja nurmikon lannoitus.
VastaaPoistaEi tilanne tosin toivoton ole, vaan pidän kyllä puutarhastamme nykyiselläänkin. Aika isolla tontilla, jossa on vähän rinnettä, on nimittäin paljon puita joista pidän jopa enemmän kuin kukista. Monet ovat isoja ja vanhojakin, ja lajivalikoimakin on mukavan runsas.
Kukkimispuolen ovat toistaiseksi hoitaneet muodottamaksi levahtanut neljän ruusupensaan rykelmä ja muutamat syreenit. Loppu on sitten enemmän tai vähemmän epämääräisen kuntoista nurmikkoa.
Viime kesänä innostuin suunnittelemaan kaikenlaista, ongelmana vain on se että minä en todellakaan ole mikään puutarhuri. Mahtavia ideoita kyllä tulvii puutarhalehdistä ym. lähteistä, mutta kun se käytännön toteutus on vaan turhan suuritöistä näin saamattomalle ihmiselle. Ja jos en saa aikaiseksi kastella paria sisällä olevaa kasvia, niin miten muka saisin pidettyä penkkikaupalla kukkia hengissä hellekesänä???
Mutta ehkä tämä tästä vielä! :) Tämä postauksesi sekä kommenttien keskustelu onnistuivat elvyttämään vähän uuvahtanutta kiinnostustani asiaan. Pitäisiköhän hankkia se Cajanderin Luontopiha-kirja, koska ajatus luonnollisesta pihasta miellyttää...
Kävin viime kesänä tutustumassa erääseen moneen kertaan palkittuun omakotipuutarhaan. Olihan se todella mahtava, siellä oli paljon hienoja juttuja - mutta kun se oli liian hieno, ei yhtään kotoisa. Nurmikkokin oli niin tasainen että eihän siinä meinannut uskaltaa edes kävellä. Kyllä pitää vähän olla tuttavallista rehotusta! :)
P.S. Jos nyt kuitenkin haluaa sen hyperhyväkuntoisen nurmikon, niin sen salaisuus on kuulemma luujauho, jota levitetään 2,5 vuoden välein.
Lumiomena, minäkin olen suunnitellut tekeväni ryöstöretken jos toisenkin äidin ja anopin kukkapenkkeihin. Muutenkin ne omasta lapsuudesta tutut kasvit ovat niitä kaikkein mieluisimpia (ja todennäköisesti tosiaan kestävimpiä).
VastaaPoistaJenni, kiitos vinkistä! Tuo Cajander vaikuttaa erityisen kiinnostavalta, odotan postaustasi siitä innolla. Minäkin olen selaillut vähän nettiä ja siemenluetteloa odotan jo innolla!
Leena, kävinkin lukemassa blogistasi puutarhakirjoja kun tsekkasin, oletko tutustunut näihin. Nauratti, kun huomasin postauksesi siitä bambukirjasta:D Iso puutarha olisi ihana, mutta varmasti työläs! Uskon, että näissä neliöissä on minulle tarpeeksi...
Karoliina, meilläkin on vähän pitkulainen ja ongelmallinen piha. Minäkin haaveilin aluksi pihasuunnittelijasta, olin jo valinnutkin, kehen otan yhteyttä. Sitten satuin lukemaan hänestä haastattelun, jossa hän kertoi, että meidän kokoisen pihaan kasveihin, muureihin yms yms, täytyy varata 20000e... Päätin sitten itse suunnitella pihan "vähän" pienemmällä budjetilla. Kiitos vinkeistä! Puutarhamarjat kyllä kiinnostavat, meillä oli ihania puutarhavadelmia, mutta ne joutuivat väistymään salaojien tieltä. Puutarhablogeihin täytyykin perehtyä, tosin alemmuuskompleksi saattaa iskeä!
Ilse ja Lumiomena! Kylläpä nauratti, kun tajusin sujuvasti puhuvani puutarhasta: sehän tosiaan koostuu tällä hetkellä siitä mullasta ja murskeesta ja lumien sulettua todennäköisesti savivellistä... Noh, mieleni on jo uljaassa tulevaisuudessa:D
VastaaPoistaKaroliina, kiva että sait inspiraatiota! Psyykataan toisiamme, täällä on nimittäin ihan samat fiilikset: kodikas rehotus on in ja olisihan kaikkia hieno tosi hienoa, mutta kuka jaksaa? Senkin ajan voi lukea terassilla hyviä kirjoja ja siemailla jotain kylmää! Ps.meillä laitettiin rehahtanut ruusupuska matalaksi ja kesän aikana nousseet taimet kaivoin ruukkuihin varastoon. Meinaan tehdä saman käsittelyn aivan liian suureksi kasvaneelle sireenille, joka tällä hetkellä uhkaa taittua lumen alle.
Puutarha kuulostaa toki tästäkin juuriltaan itäsuomalaiselta kovin fiiniltä, mutta sehän on tarkoituskin. :) Ja juu, olin kuullut, että suunnittelumaksu on nyrkkisääntönä noin 10% muutostöiden kokonaisbudjetista, joten odoteltiin sellaista 10-15 tonnin arviota, mutta suunnitelman toteutus olisikin ollut lähempänä 40 000 euroa, mihin ei meidän rahoilla ihan taivuta, vaikka toki sillä rahalla puutarhasta olisi saanut totaalisen upean ja juuri toiveideni mukaisen.
VastaaPoistaMinua innostaa hyötypuutarhailu, ja meillä oli täällä jo muuttaessamme hyvinvoivat viinimarjapensaat, karviaista sekä suursuosikkini suuri raparperipuska. Viime kesänä istutettiin vielä vadelmaa, mansikkaa, pensasmustikkaa ja puina päärynää, omenaa, luumua ja makeaa kirsikkaa. Voi olla, että osa on kyllä nyt mennyt pupujen suihin, kun lunta on niin paljon, että suojatut osat ovat jääneet aikaa sitten kinosten alle.. Ja täällä saattavat vesimyyrätkin riehua. Niin, ja sitten kylvin viime kesänä perunaakin ihan isoihin astioihin terassille. Ajoitin vain vähän väärin, sillä olimme melkein koko kesän ulkomailla, ja perunoita ehti häthätää valmiiksi ennen lähtöämme. Mutta olivat pienestä koostaan kyllä maukkaita, ja muutenkin oli ihana syödä juhannuksena omaa perunaa. :)
Jaahas, jaksan näköjään avautua tästä puutarha-aiheesta ihan huolella. (Ja aina, jos puhun puutarhasta Facebookissa, niin joku muistuttaa Ilkka Kanervasta.. Yök!)
Karoliina
Meilläkin nautiskellaan omista omenoista toivottavasti tulevaisuudessa, marjapensaat tosiaan jäivät remontin alle:( Raparperia olen kuitenkin haaveillut johonkin nurkkaan ja niitä puutarhavadelmia. Ja pieni kasvimaakin on mielessä. No, jos nyt ensi kesän jälkeen olisi edes se nurmikko:)
VastaaPoistaYäks, kun nyt toit Kanervan keskusteluun, tämän postauksen otsikko muuttui juuri puistattavaksi...ngh!
Hei taas, epäpuutarhuri! :)
VastaaPoistaNyt vasta sain laitettua blogiin esittelyn Cajanderin kirjasta: http://kokolaillakodikkaasti.blogspot.com/2011/02/riku-cajander-luontopiha.html
Ei ole kovin analyyttinen esittely, koska olen kirjasta niin innoissani. ;) Samoin olen parista muustakin, yritän laittaa niistäkin esittelyt tuonne kotiblogin puolelle vielä ennen viikonloppua.