My life (tunnustuksia)
Sain Ilseltä ja Valkoiselta kirahvilta tällaisen tunnustuksen, kiitos!
Tunnustukseen kuuluu tunnustaa itsestään seitsemän asiaa. En nyt tarkkaan muista, mitä olen paljastellut aiemmin, mutta täältä pesee:
1) Olen syntyjäni maatalon tyttöjä. En kylläkään ole yhtään emäntätyyppiä. Bloggaava omakotitalolähiövaimo on paljon sopivampi rooli. Toisaalta pääsen yllättämään joskus, sillä en tarvittaessa pelkää tarttua likaisiin tai raskaisiin hommiin.
2) Olen tavannut mieheni seiskaluokalla. Aloimme seurustella 17-vuotiaina ja naimisiin menimme 22-vuotiaina. Ei ole kaduttanut.
3) Ammatillisesti olen iloinen ajautua. Historiaa lähdin opiskelemaan siksi, että se oli kivaa, enkä tiennyt miksi halusin isona. Yllätyksekseni hissanope on kiva ammatti. Nyt opiskelen kirjallisuutta samalla periaatteella: se on kivaa. Pätkätyöläisenä minulla ei ole tulevaisuudesta mitään hajua, mutta oikeastaan sekin on aika kivaa. Luotan siihen, että työtä löytyy tekevälle.
4) Nyt olen kuitenkin ajatellut ottaa kaiken irti kotiäitiydestä. Hektiseen työhön tottuneena nautin kiireettömästä arjesta. Opiskelu ja bloggaus ovat niitä henkireikiä, jotka pitävät minut kiinni aikuisten maailmassa.
5) Viime aikoina tosin olen tehnyt opiskelusta itselleni vähän liian raskaan harrastuksen.
6) Ja olen nyt neljä kiloa painavampi kuin syksyllä.
7) Kohdat 5 ja 6 liittyvät yhteen. Keväällä perheeseemme odotetaan syntyväksi uutta jäsentä. Toivon ehtiväni viimeistellä opintoni ja toivon, että sitä myötä ehdin keskittyä entistä paremmin bloggaukseen myös kahden lapsen äitinä:)
Lähetän tunnustuksen eteenpäin
Annille Oota mä luen tän eka loppuun -blogista,
Satulle Satun luetut-blogista
Susalle Susan kirjasto-blogista sekä
Reeta Karoliinalle Kertomus jatkuu-blogista!
Tunnustukseen kuuluu tunnustaa itsestään seitsemän asiaa. En nyt tarkkaan muista, mitä olen paljastellut aiemmin, mutta täältä pesee:
1) Olen syntyjäni maatalon tyttöjä. En kylläkään ole yhtään emäntätyyppiä. Bloggaava omakotitalolähiövaimo on paljon sopivampi rooli. Toisaalta pääsen yllättämään joskus, sillä en tarvittaessa pelkää tarttua likaisiin tai raskaisiin hommiin.
2) Olen tavannut mieheni seiskaluokalla. Aloimme seurustella 17-vuotiaina ja naimisiin menimme 22-vuotiaina. Ei ole kaduttanut.
3) Ammatillisesti olen iloinen ajautua. Historiaa lähdin opiskelemaan siksi, että se oli kivaa, enkä tiennyt miksi halusin isona. Yllätyksekseni hissanope on kiva ammatti. Nyt opiskelen kirjallisuutta samalla periaatteella: se on kivaa. Pätkätyöläisenä minulla ei ole tulevaisuudesta mitään hajua, mutta oikeastaan sekin on aika kivaa. Luotan siihen, että työtä löytyy tekevälle.
4) Nyt olen kuitenkin ajatellut ottaa kaiken irti kotiäitiydestä. Hektiseen työhön tottuneena nautin kiireettömästä arjesta. Opiskelu ja bloggaus ovat niitä henkireikiä, jotka pitävät minut kiinni aikuisten maailmassa.
5) Viime aikoina tosin olen tehnyt opiskelusta itselleni vähän liian raskaan harrastuksen.
6) Ja olen nyt neljä kiloa painavampi kuin syksyllä.
7) Kohdat 5 ja 6 liittyvät yhteen. Keväällä perheeseemme odotetaan syntyväksi uutta jäsentä. Toivon ehtiväni viimeistellä opintoni ja toivon, että sitä myötä ehdin keskittyä entistä paremmin bloggaukseen myös kahden lapsen äitinä:)
Lähetän tunnustuksen eteenpäin
Annille Oota mä luen tän eka loppuun -blogista,
Satulle Satun luetut-blogista
Susalle Susan kirjasto-blogista sekä
Reeta Karoliinalle Kertomus jatkuu-blogista!
Näitä on aina mukava lukea. Muistan aina, miten taannoin kommentoit sata asiaa-listaani ja löysit paljon yhtäläisyyksiä välillemme aina savolaisuudesta humanistiseen tutkintoon. Nyt minä löysin melkein samaa: Olen myös omakotitalolöhiövaimo. Mieheni tapasin kunnolla kahdeksannella luokalla (saksan tunnilla), aloimme seurustella 19-vuotiaina ja naimisiin menimme muutaman vuoden vanhempina kuin te. Eikä ole kaduttanut täälläkään, mitä sitä hyvää vaihtamaan?! Minäkin olen iloinen akateeminen pätkätyöläinen, on mukava sovittaa yhteen opiskelua, työntekoa ja hieman kirjoittamistakin.
VastaaPoistaOnnittelut kohdasta 7 ♥ Kevätvauva, oi ihanaa. Kahden lapsen äitinäkin ehtii pitää blogia, joskin toisinaan se voi olla hieman haastavaa. ;)
Mykistävää:)
VastaaPoistaJa kiitos! Täällä odotetaan jo kevättä innolla, vaikka toisaalta mukava nautiskella tästä vaiheesta vielä muutama kuukausi...:)
Amma, kiitos kaunis tunnustuksesta! Voi miten kadehdinkaan rentoa asennettasi kyllä työtä tekevälle löytyy. Itse tuskailen jo nyt, saanko mistään töitä, mikä olisi hyvä aineyhdistelmä, pitäisikö sitten opiskella myös luokanopettajan pätevyys vaikkei millään jaksaisi jne.
VastaaPoistaTsemppiä kirjallisuudenopintoihisi ja paljon onnea kevätvauvasta<3<3
Suurkiitos tunnustuksesta - ja tietysti vielä suuremmat onnittelut seiskakohdasta! :)
VastaaPoistaOlen myös maatalosta kotoisin. Mitähän paljastettavaa omalle listalleni keksisin, täytyy vetäytyä miettimään... :)
No voi höh, juuri laitoin sinulle tunnustuksen, kun en ollut huomannut tekstiäsi!
VastaaPoistaItsesi lisäksi olen liityn tunnustuksen antajiin blogisi osalta :)
Iso kiitos tunnustuksesta! Paljastelen itseäni pian blogissani.
VastaaPoistaKävin kyllä lukemassa näitä jo aiemmin, mutta sillä ei hetkellä ei ollut kommentointirauhaa. :)
VastaaPoistaKiva kun tartuit tähän, oli mukava tutustella paremmin. Ykköskohdassa olen ihan kaksosesi. Ja tykkään tuosta ajautumisasenteesta! Onnea tätäkin kautta sen tulevan johdosta, ihanaa!
Kiitokset onnentoivotuksista ja kommenteista - ja Valkoiselle kirahville tunnustuksesta! Liitän sinutkin postaukseen, en taida tehdä uusia postauksia nyt (enkä kyllä keksisikään);)
VastaaPoistaHauskaa, että täällä on muitakin maatalontyttöjä ja bloggaavia lähiövaimoja!!!
Tuosta letkeästä työelämäasenteesta on kerrottava vielä sen verran, etten suinkaan aina ole yhtä chillaava. Välillä tunnen pientä paniikkia, niin kuin varmaan kaikki. Mutta suurta idoliani Sulo Vileniä lainatakseni: "On me aina ennenkin pärjätty tulevaisuudessa, ja jos tämä nykyinen muistuttaa yhtään niitä edellisiä, niin kyllä me pärjätään nytkin!"
Ihanaa oli lukea näistä vauvauutisista. :) Onneksi olkoon!!
VastaaPoistaIlman muuta sopii näin - tämä tunnustus on ollutkin varsin liikkuvaa sorttia!
VastaaPoistaOnnea odotukseen!