keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Satuhetki: Eläköön Pekka Töpöhäntä


Meillä ollaan viimein päästy siihen pisteeseen, että esikoinen 3v4kk, jaksaa oikeasti jo kuunnella lyhyitä tarinoita. Uskotte varmaan, että kirjaäiti on onnellinen :) Viime viikkoina mummolta lahjaksi saatu Eläköön Pekka Töpöhäntä (tai Söpöhäntä kuten pienimmäinen kirjaa kutsuu) on ollut aivan erityisen suosittu.

Kyseessä on Gösta Knutssonin iki-ihanan Pekka Töpöhännän muutama vuosi sitten ilmestynyt 70-vuotisjuhlakirja. 125-sivuinen teos sisältää viisi Töpöhäntä -tarinaa: Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus, Pekka Töpöhäntä urheilukilpailuissa, Pekka Töpöhännän silakkaretki, Pekka Töpöhäntä tivolissa sekä Pekka Töpöhäntä ja lumiukko.

Muistan oman ensikosketukseni Pekka Töpöhäntään hyvin, sillä se tapahtui varsin myöhään: joko kouluun tutustumispäivänä 6-vuotiaana tai sitten aivan ekaluokan ensimmäisinä päivinä 7-vuotiaana. Syystä tai toisesta meillä kotona ei Töpöhäntä -kirjoja luettu. Omat lapseni ovat siis päässeet nauttimaan tarinoista huomattavasti itseäni aikaisemmin ja oikeastaan yllätyinkin, kuinka kiinnostuneita lapset ovat.

Ilmiselviä syitä on muutamia: Ensinnäkin henkilöinä ovat kissat. Meiltä löytyy kaksi karvatassua omasta takaa, joten aihepiiri on heti tuttu ja samastuminen helppoa. Erityisesti pienimmäinen on hyvin kissarakas ja häntä kiinnostavat kaikki kissajutut keskimääräistä enemmän. Toiseksi värikäs, hauska, yksityiskohtainen ja upea kuvitus. Tässä vaiheessa pitempiä tarinoita lukiessa on aivan olennaisen tärkeää, että kuvissa riittää katseltavaa, muuten muut leikit ehtivät tulla mieleen kesken lukuhetken. Kolmanneksi: tarinoissa toistuu selkeä juoni. Ilkeä Monni hölmöine apulaisineen yrittää juksata kilttiä Töpöhäntää. Mutta kuinka ollakaan, paha saa palkkansa ja kukin aina ansionsa mukaan. Tällainen moraalinen aspekti kiinnostaa poikaani tällä hetkellä hyvin paljon.

Olen joskus aiemminkin tainnut mainita, että lastenkirjoja ääneen lukiessa arvostan sitä, että teksti on rytmikästä. Tasapaksua tekstiä lukee helposti apaattisesti, mutta rytmienvaihteluilla ja sanojen soinnilla saa ihmeitä aikaan. Terttu Lukko suomentajana on tehnyt Töpöhännän seikkailujen kanssa hyvää työtä. Nautin Pekka Töpöhännän lukemisesta, sillä sitä ei kertakaikkiaan voi lukea tylsämielisenä, vaikka lukukerta olisi sadas. Sen sijaan lukiessa tulee aina reviteltyä kunnolla! Ja siksi varmasti lapsetkin kirjasta tykkäävät. Turha luulla, etteivät he huomaisi, minkä kirjan lukeminen on äidille pakkopullaa ja minkä ei :)

Ei ole siis ihme, että Pekka Töpöhäntä on klassikko ja viihdyttänyt lapsia ja aikuisia jo, ajatelkaas, yli 70 vuotta! Ajankulusta huolimatta nämä ajattomat kissatarinat eivät ole menettäneen hohtoaan viiksikarvankaan vertaa vaan taitavat jatkaa ihastuttamistaan sukupolvesta toiseen tästä eteenkin päin.

8 kommenttia:

  1. Pekka Töpöhännät ovat suosikkejani ja jaksan lukea niitä lapsille aina vaan uudestaan, vaikka olen niitä lukenut jo itsekin lapsuudessa. Siiri 4v. osaa Pekka Töpöhännän kaksi ensimmäistä sivua ulkoa, koska ne ovat joka kirjassa samanlaiset. Siiri lukee ne aina ääneen ja minä sitten jatkan loput kirjasta. Pekka on symppis :)

    VastaaPoista
  2. Amma, nämä eivät vanhene ikinä!

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on tämä kirja, ja meidänkin tyttö tykkää hurjasti!

    VastaaPoista
  4. Voi ihana Pekka Töpöhäntä! Muistan omasta lapsuudestani, kuinka rakas Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira oli. Minun mielestäni Mauri onkin täydellinen mäyräkoiran nimi ja aina kun ajattelen yhtä Mauri-nimistä ihmistuttuani, ajattelen samalla mäyräkoiria. :)

    Meillä lapsilla on omana vain Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa. Se ei ole paras Töpöhäntä-kirja, mutta niin rakas.

    VastaaPoista
  5. Söpöhäntä. :D

    Minäkin odotan malttamattomana, että pääsen lukemaan lapselleni Pekka Töpöhäntiä (muun muassa...). Itse rakastin lapsena juuri sitä ensimmäistä sivua, jossa oli kuvattuna kaikki kaupungin kadut ja korttelit kissoineen.

    VastaaPoista
  6. Minulla olisi sinulle haaste blogissani :) http://veravala.blogspot.it/2013/02/yksitoista-asiaa.html

    VastaaPoista
  7. Haasatetta pukkaisi täältäkin :-) Vastaa, jos ehdit...

    VastaaPoista
  8. Minä rakastin Töpöhäntä-kirjoja, mutta olen vähän arastellut lukea niitä omalle neljävuotiaalleni, sillä muistoissani kirjat olivat niin täynnä Pekka-raukan kiusaamista. Tyttäreni on vähän herkkis ja jotenkin epäilen, että hän hämmentyisi siitä, miten paljon Pekkaa kiusataan. Vai muistankohan kirjat jotenkin väärin? Kai niissä oli myös ystävyyttä ja kaikkea kivaa?

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...