tiistai 19. helmikuuta 2013

Mitä muistat Metsoloista?


Luin juuri Metsolat tv-sarjaan pohjautuvan kirjasarjan viimeisen Uusi tie -osan. Olen tämän syksyn ja talven aikana katsonut sarjaa DVD:ltä ja kun pääsin pari viikkoa sitten loppuun, oli pakko vielä hakea tämä kirja kirjastosta lukuun, se kun jatkaa Metsolan suvun tarinaa vielä tv-sarjaa pitemmälle. Jos minun pitäisi valita yksi televisio-ohjelma, joka kuvaa lapsuuden mielenmaisemaani, olisi potentiaalisia vaihtoehtoja useitakin. Todennäköisesti päätyisin kuitenkin Metsoloihin.

Metsolat on yksi 1990-luvun suursarjoista, vaikka sitä kuvattiin kaikkiaan nykymittapuulla mitattuna "vain" nelisenkymmentä jaksoa. Sarja käsittää vuodet 1987-1993, myöhemmin kuvattiin vielä vuoteen 1996 sijoittuva joulujakso. Sarja pohjalta tehtiin uskollisesti sarjaa mukaileva kirjasarja, jonka viimeinen osa ulottuu aina vuoteen 1997 saakka.

Vaikka oma lapsuuteni kului Kainuun sijasta Ylä-Savossa, on maantieteellinen yhteys riittävä siihen, että tunnen olevani Metsoloiden maisemissa kotonani. Tietysti on sanottava, että myös sarja on hyvin tehty. Sarja kuvaakin hienosti yhteiskunnan muutosta tuona varsin merkittävänä ajanjaksona Suomen historiassa. Esille tuodaan niin merkittävät poliittiset kuin taloudellisetkin tapahtumat, mutta myös kunkin vuoden muotivillitykset/hirvitykset ja tekniset vempaimet saavat osakseen lempeää huumoria. Näyttelijät onnistuvat niin hyvin roolisuorituksissaan, että monet ovat leimaantuneet loppuiäkseen roolihahmonsa perusteella. Pikkutyttönä Anu Hälvän Helena ja Katriina Honkasen Eeva olivat idoleitani, aikuisena sydämeni sykkii erityisesti Antti Haljalan Metsolan Antille, äkkipikaiselle, itsepäiselle, mutta sydämeltään sivistyneelle vanhalle isännälle. Ja jos taas kaipaan vertauskuvaa ultimate evil -tyypille, pääsee Juha Hyppösen esittämä Kari Kaukovaara varsin lähelle sitä. Olkoonkin, että näin aikuisena hänenkin hahmostaan pystyy tavoittamaan erilaisia tasoja.
Sarja onkin tunneskaalaltaan hyvin monipuolinen. Jaksoissa löytyy lempeyttä ja huumoria, mutta myös elämän synkkiä sävyjä ja suoranaisen traagisia tapahtumia. En ole varma, olenko toipunut muutamasta vieläkään, niin kovasti ne pienen tytön herkkään mieleen sattuivat. Vielä on mainittava kiitoksin runsas ulkona kuvaaminen, joka 2000-luvun tv-produktioissa on hyvin harvinaista herkkua.


Kirjasarjasta vastaavat tv-sarjan käsikirjoittajat: ohjaaja Carl Mesterton, Miisa Lindén ja Anna-Lisa Mesterton, joista Lindén on toimittanut romaanit. Olen muistaakseni lukenut joskus vuosia sitten  kaikki sarjan kirjat, mutta nyt siis vain tämän viimeisen. On sanottava, että Uuden tien ansiot ovat ennen kaikkea muut kuin kirjalliset. Sinänsä kieli ei ole tavattoman tönkköä, mutta siitä huolimatta lukiessa on kiusallisen selvää, että lukee hieman laajennettua ja toimitettua versiota tv-käsikirjoituksesta. Ja vaikka roolihenkilöt kaikkine tuttujen piirteineen ja maneereineen näkee sielunsa silmin kirjaa lukiessaan, mieluummin katsoisin tapahtumia ihan oikeasti loistavin näyttelijöiden esittäminä.

Jos siis Metsolat on sinulle entuudestaan tuntematon tai haluat palata laillani nostalgisoimaan, suosittelen kyllä alkuperäiseen tv-sarjaan tutustumista. Tämä viimeinen pätkä Metsola-saagaa onkin sitten luettava kirjana, halusi tai ei, ja kokemus on kuitenkin kaikin puolin miellyttävä ainakin kaltaiselleni hc-fanille. Uusi tie ei pyrikään keräämään taiteellisuuspisteitä vaan tarjoamaan lukijalle vielä yhden antoisan rupeaman rakkaiksi käyneiden henkilöiden ja vaaramaisemien kanssa hellät hyvästit -tyyliin. Tapahtumista mainittakoon sen verran, että Annikki ja Antti muuttavat osittain Hoikan kylälle rivitalonpätkään, Erkki suuntaa uusille urille niin yksityiselämässä kuin bisneksissäänkin, Risto löytää itsestään opettajan ja niin Eevan ja Stigun kuin Liisan ja Osmonkin elämät kokevat miellyttäviä muutoksia. Kirjan loppuvaiheissa palataan vielä sotavuosiinkin muisteloissa.

Tällainen nostalgiapläjäys tällä kertaa! Nyt minua kiinnostaisi tietää, onko Metsolat jättänyt yhtä painavaa jälkeä kenenkään muun mieleen. Kerro siis muistosi Metsoloista! Ja kerro ihmeessä sekin, jos sarja on ihan outo tai muuten vain oman mukavuusalueen ulkopuolella!

21 kommenttia:

  1. Voi rähmä! En edes tiennyt, että tuollainen "Uusi tie" on olemassa. Mulla on kaksi Metsolat-kirjaa kirjahyllyssä, toinen (se ensimmäinen) on luettu puoleen väliin saakka. Sain kirjat mummolta, ja luin kirjaa kun olin n. 10-vuotias. Ehkä siksi jäi kesken... Katsoin sarjaa kakarana, kun se telkkarista tuli - lähinnä koska muut katsoivat sitä ja istuin sohvannurkassa mukana. En siitä tosin mitään tajunnut.

    Hauskaa, että juuri eilen tartuin Metsolat-kirjoihini ja fiilistelin lapsuusmuistoja, ja nyt kirjoitit tämän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma tosiaan! En varmaan minäkään olisi vielä kymmenen vanhana jaksanut näitä kirjoja lukea, vaikka fani olinkin, eikä kirjat varsinaisesti kovin raskaita luettavia ole. Mutta tosiaan, jos haluat fiilistellä enemmän, suosittelen dvd-sessiota, itsekin olen aikuisena ymmärtänyt paljon sellaisia asioita, jotka silloin lapsena menivät kokonaan ohi :)

      Poista
  2. Kyllä, vaikka olinkin jo aikuinen tätä sarjaa seuratessani. Katsoimme kaikki jaksot, osan vielä uusintoinakin myöhemmin. Tämä kuului vielä niihin vanhoihin hyvän ajan sarjoihin, joka yhdisti katsojasukupolvia. Keskusteltavaa aidoista henkilöistä riitti kahvipöydissä. Jotkut tapahtumat todellakin ovat syöpyneet tajuntaan lähtemättömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Metsoloiden tapahtumista puhuivat kaikki! Ja Metsolan Erkkiä esittänyt Kari Hakala on muistaakseni jossakin haastattelussa sanonut, että oli ahdistavaa, kun ihmiset sekoittivat hänet roolihenkilöön. Toisaalta olen jostakin lukenut sellaisen jutun, että nimenomaan Erkin hahmo antoi paljon uskoa ja toivoa lama-Suomen uhreille: työttömille, konkurssin tehneille ynnä muille. Sarjassahan on myös Erkin veli Risto, joka joutuu velkoihin konkurssisaatavien vuoksi, todellinen aikansa kuva siis hänkin.

      Poista
  3. Minusta sarja oli ajan kuva, ja teki henkilöistä uskottavia: Erkki, Heikki, Kari, ja hieno kunnanjohtaja (Esko Roine) .. ja muutkin näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, myös Jari Salmi ja Anna-Leena Härkönen vaihtoehtoihmisinä. Itse asiassa sarjassa oli minusta kaksi tukijalkaa dramaattiset juonenkäänteet: Stigin ja Eevan suhde, Stigin auto-onnettomuus, Erkin ryyppykaudet, ja Karin ketkuilut. Jälkeenpäin ajattelen, että oliko se Kari lopulta niin ilkeä, toimintahan on katsottu vain Erkin silmin, toki Kari heittää koko ajan hiekkaa Erkin rattaisiin, mutta silti, onko toisella oikeus valjastaa luonnonkaunis rinne omaan käyttöön, tosin Karin taka-ajatus oli ajaa Erkki konkurssiin ja jatkaa itse samaa toimintaa.

    Osmo (Jari Salmi), Eeva (Katriina Honkanen) on jäänyt mieleen, samoin äiti ja isä, aviopari itsekin ja rakkaus lehmiin.

    Sarjassa oli myös koko 1990-luvun kuva, nousu ja uho, pankkikriisi ja unelmien tuho. Jaana ja Jaanan mies oli hyvin esitetty. Jaanan ja hänen julkisivunsa, joka romahtaa, kun pankit menivät nurin.

    Katsoin kaikki jaksot tv:stä ja uusinnatkin, mutta en ole lämmennyt kirjoille, enkä pitänyt erityisemmin Hovimäestä, joka oli saman tiimin käsikirjoittajaa.
    Stigin Paraisten kuviot tietokoneineen oli minusta myös vähemmän kiinnostavaa, Stogin vammautuminen sen sijaan oli hienosti esitetty ja fyysinen ja psyykkinen kuntoutuminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä! Eihän Kari kovin mukava hahmo ole, perimmäinen motiivi taitaa olla kateus. Mutta näin aikuisena, kun asiat eivät enää ole pelkästään mustia tai valkoisia, ymmärtää tällaisiakin motiiveja jotenkin paremmin.

      Harmi, kun en muistanut tuohon kirjoitukseeni kommentoida ollenkaan Jaanaa! Hänhän on vähän kanamainen ja turhamainen hahmo, jolle naureskellaan pitkin sarjaa. Mutta nyt tällä katselukerralla tajusin, että tosiasiassahan hän on todellinen taistelijaluonne ja luja bisnesnainen. Vähän huvittava ehkä, mutta todella sitkeä kun sille päälle sattuu :)

      Pidin myös Hovimäestä. Sitähän kritisoitiin paljon historiapiireissä epäuskottavuudesta, mutta mielestäni siinä onnistuttiin hyvin viihteistämään historiaa ja toisaalta esitettiin pitkä pätkä Suomen historiaa helposti lähestyttävässä muodossa.

      Poista
    2. Muistaakseni Jaanalla oli rintasyöpä, ja sitten oli niitä kaikenlaisia huijauskuvioita. Jaana oli kateellinen kuten Karikin, mutta kumpikaan ei antanut periksi.
      Lisäksi Kari hommasi Eevan töihin, mutta oli Erkille kyllä aika kateellinen.

      Poista
  4. Minäkin olin jo aikuinen, kun sarjaa katsoin eikä Kainuun maisemat ole millään lailla tuttuja, mutta kyllä sarja silti kolahti kovaa. Se oli hyvin tehty ja kaikin puolin uskottava ilman älyttömiä juonenkäänteitä ja kuvaa tosiaan hienosti aikaansa. Katsoisin ilman muuta uudestaan, jos tulisi TV.stä, mutta kirjat jätän suosiolla lukematta. Ja samaa mieltä Deekoon kanssa Hovimäestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvin tehdystä kertoo sekin, että monet ja eri-ikäiset ovat sarjaan samaistuneet, vaikka maisemat tai maalaiselämä ei itselle tuttua olisi ollutkaan.

      Poista
  5. Metsoloita tuli katsottua lapsena, olin kyllä tosi nuori. Parhaiten ja pahiten on mieleen jääneet hautajaiset sarjassa. Katsoin tätä joskus myös uusintana telkkarista. Hieno sarja ja hieno ajankuva, vaikka kirjoihin asti ei ehkä oma kiinnostus riittäisi. Tai ehkä se on se, että aina kun kuulen sanan Metsolat, siihen yhdistyy mielessäni jotain surullistakin, niin ei tee niin kovadti mieli palata siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hautajaiskohtaus sarjassa on kyllä rankka. Muistan tarkasti, että olin viikon verran ihan tolaltani. Muitakin synkkiä ja raskaita asioita sarjaan kuuluu, mutta nyt aikuisena on huomannut, ettei suruilla kuitenkaan mässäillä (kuten nykytuotannoissa on tapana): joka tapauksessa toiveikas ja positiivinen henki on päällimmäisenä.

      Poista
    2. Totta, pidän vanhojen kotimaisten sarjojen... vähäeleisyydestä? Siitä ettei mässäillä traagisilla tapahtumilla kuten monissa nykysarjoissa. Toinen lapsuusajoilta mieleenjäänyt sarja on Puhtaat valkeat lakanat, se kiinnostaisi nähdä joskus uusintana.

      Poista
  6. Olen muistaakseni kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja olin Metsoloiden aikaan nuori aikuinen, aloittelin opintoja yliopistossa. Olin ihan koukussa sarjaan, muita kotimaisia sarjoja en siihen aikaan katsonut. Vaikka sarjan kiemuroissa oli paljon saippuamaisuutta, oli kaikessa sellaista hyvää juurevuutta, sellaista maalaisuutta josta pohjoissavolaisen mansikkakaupungin tyttö sai hyvin kiinni.

    Ja hauskaa oli se, että Metsolan emäntä (siis se Antin vaimo, en nyt muista nimeä) oli tismalleen isotätini näköinen. Isotäti olikin pankkireissullaan kuullut, että "katsokaa, Metsolan emäntä!"

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, Annikin näköinen isotäti :)

      Minä palasin tähän sarjaan opiskellessani yliopistossa ja asuessani Jyväskylässä. Ja täytyy sanoa, että kyllä siinä oli paljon koti-ikävän lääkintää ja jonkinlaista lapsuudenmuistojen etsimistä takana.

      Poista
  7. Metsolat, jee ihanaa! :D Muistan katsoneeni sarjaa tv:stä (kenties uusintana) ihan pikkulikkana, mutta uudelleen sarjan löysin yläasteikäisenä, jolloin "se oli menoa sitten". DVD:t löytyy omasta hyllystä ja juuri tuossa ennen joulua ne taas katsoin. :) Kirjat olivat ihan ok, mutta eivät ilmennä kirjallisuutta sellaisena kuin se parhaimmillaan on. Itse sarja on paljon parempi näyteltynä ja se on hyvin kouriintuntuva: ihan menee oikeasti kylmät väreet, kun Eeva ja Stigu joutuvat kolariin ja itkettää Helenan ja vauvan hautajaiset. Siis aito, tunteita nostattava ja kunnollinen suomalainen sarja.

    Suosikkihahmoni sarjassa on Antti, kukapas muu. Hauska ja sydämellinen heppu tosiaan. :) Ja Helena oli silloin pikkulikkanan niin cool, suosikkini varmaan tuohon aikaan. :)

    Katriina Honkanen oli muuten pari viikkoa sitten mukana Neljän tähden illallisessa, sattumalta avasin tv:n juuri silloin. Hän kertoo siinä, että edelleen tulee kyselyjä siitä, olisiko sarjalle tulossa jatkoa. Honkanen sanoo, että "ei ikinä" ja että on parempi pitää hyvät muistot siitä mitä on ollut. Eikä sarja olisi entisensä, jos sitä nyt jatkettaisiin, ei todellakaan. Mielestäni sarja jäi hyvään kohtaan eikä olisi tarvinnut keksiä edes kirjaan mitään lisää.

    Itse olen ollut aina enemmän sellainen "true-Hovimäki -fani" ja edelleen kyseinen sarja on minulle rakkaampi, mutta Metsolat on heti hyvänä kakkosena perässä. Olen samaa mieltä kanssasi: "Pidin myös Hovimäestä. Sitähän kritisoitiin paljon historiapiireissä epäuskottavuudesta, mutta mielestäni siinä onnistuttiin hyvin viihteistämään historiaa ja toisaalta esitettiin pitkä pätkä Suomen historiaa helposti lähestyttävässä muodossa." Oikein hyvin sanottu, enpä olisi itse paremmin saanut sitä muotoiltua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HC-fani sielläkin, jee! :)

      Minäkin satuin näkemään Katriina Honkasen Neljän tähden illallisessa. Ja joo, kyllähän siitä enempi ankea olo tulisi, jos sarjaa jatkettaisiin: Antti olisi jo kuollut ja varmaan moni näyttelijä muuten vain poissa. Parempi ehdottomasti näin. Pidin sarjan lopetuksesta, mutta on sanottava, että kirja toi siihen jotakin lisää, ehkä sellaisen kunnollisen jäähyväisfiiliksen.

      Minulla on Hovimäki-boksi hyllyssä, katsoin ne läpi toista lasta imettäessäni ;)

      Poista
  8. Minä en ole koskaan oikein sarjoja jaksanut seurailla kovin pitkään, mutta MEtsolat muistan - vanhempani sitä seurasivat oikein aktiivisesti ja minäkin sitten tietysti siinä sivussa, silloin kun satuin kotona olemaan.
    Hienot maisemat ja maalaistunnelman muistan oikein hyvin. Itse tarinasta ja henkilöistä en sitten oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljelläni on samantyyppinen kokemus, hän opiskeli tuolloin muualla, eikä sarjaa seurannut. Mutta siitä huolimatta Metsolat oli sellainen ilmiö, ettei hänkään siltä ole voinut välttyä!

      Poista
  9. Kiitos nostalgiapläjäyksestä :) Metsoloita tuli katsottua hyvin tiiviisti. Erityisesti mieleen jäi suosikikseni noussut Stig, mutta myös Eeva, Kari ja Helena. Olen tainnut jonkun kirjoistakin lukea, mutta ihan varma en ole. Tv-sarja oli mahtava :)

    VastaaPoista
  10. Moro!
    Kylllä tämä TV sarja taitaa olla niitä ainoita joka todella on tehty ajanmukaisesti juuri 90-luvun laman alkumetreistä Suomessa. Moni sen ajan yrittäjäperhe samaistuu Metsoloihin.
    On ylä- ja alamäkiä, mutta emme luovuta.
    Nyt reilu parikymmentä vuotta myöhemmin katselemme kesäisin lastenlasten kanssa mökillä dvd versiona sarjaa, jo kolmatta vuotta ja kun sataa kuuuluu, pappa mennäänkö sisään katsomaan Metsoloita!
    Kultti sarja. Kiitos tekijöille!
    ps. Eevaa näkee usein Tikkurilassa Ylivedossa ( K- kauppa ). Tekis joskus mieli kysyä mitä Stigulle kuuluu, mutta enpä taida.
    Pappa

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...