Elokuussa luin kirjoja, joita ei ollut tarkoitus analysoida puhki - seitsemän kirjavinkkiä

Tahtoo sanoa, että aika kepeällä tai ainakin viihteellisellä linjalla mentiin: dekkareita, ihmissuhteita, lukuromaaneja, mutta oli joukossa joku vakavampi pysähdyskin.

Mutta ennen kaikkea luin kirjoja sillä mielellä, että halusin lähinnä tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Ja eikös se olekin aika ihanaa välillä?

Yllättävän pitkiä pohdintoja ja arvioita kirjoista silläkin metodilla sai aikaiseksi.

Kun halusin uppoutua tarinaan -  Shelby van Pelt: Merkillisen fiksuja olentoja

Elokuun the lukuromaani oli tämä. Tarina herttaisen vanhemman rouvan, akvaariossa asuvan jättiläismustekalan sekä elämässään jatkuvasti alisuorittavan nuoren miehen ystävyydestä. Ei ihan tavallisin kolmikko, eikä kyllä tavallinen ollut tarinakaan. On tosin sanottava, että olisin halunnut pitää tästä pikkuisen enemmän. Luvut, joissa Marcellus-mustekala pääsi ääneen, olivat kirjan kohokohtia. Ihmisten tarinaan en uponnut niinkään.

Kun kaipasin jotakin kevyempää - Hanna Velling: Kesälaineita

Tämän kirjan luin ollessani vielä kesälomalla elokuun alussa . Hakaniemen torin laidalla sijaitseva Cherry on Top -kampaamo ja sen omistaja, viisikymppinen Kirsikka, olivat tämän kirjan keskiössä. Feelgood-romaani kertoo elämänsä kohtuullisen mukaville urille saaneesta naisesta, jolle irtiotot ja rutiinien rikkominen ei ole mitenkään toivottava asia. Vähän säpinää kampaamon kesään kuitenkin järjestyy vuokratuolilaisen myötä. Olin tuskastua arkiseen menoon, mutta kirjalla oli myös hetkensä.

Kun jatkoin tuttua sarjaa - Ilona Tuominen: Ajatusremontti

Kortteli-sarja on kuulunut elokuihini jo muutaman vuoden ajan. Turkulaiseen puutalokortteliin sijoittuva sarja saa jokaisessa kirjassa uuden päähenkilön taloyhtiön asukkaista. Tällä kertaa vuorossa on Miisa, nuori taloyhtiön puheenjohtaja. Poppelissa tehdään mittavia remontteja, mitkä ymmärrettävästi koettelevat asukkaiden kärsivällisyyttä ja puheenjohtajan paineensietokykyä. Kun vielä kesän alkajaisiksi Miisalle tulee bänät ja ikävä onnettomuus pistää suunnitelmat uusiksi, näyttävät lähiviikot ankeilta. Onneksi remonttia johtaa hiljaista charmia uhkuva Leevi, joka harmillisesti taitaa olla varattu. Entä millaiset tunteet Miisalla on lapsuudenihastustaan Santeria kohtaan, jolle Miisa lupaa antaa poikaystäväkoulutusta?

Kun halusin pysähtyä ajattelemaan - Janelle Brown: Minne paratiisi päättyy

Kuukauden vakavinta antia edusti romaani, joka sijoittuu 1990-luvulle. Eletään nousevan teknologiahuuman aikaa, jolloin entisistä hyljeksityistä nörteistä tuli miljardöörejä ja uuden uljaan digimaailmaan kuninkaita. 17-vuotias Jane asuu kuitenkin kahden isänsä kanssa Montanan syrjäseuduilla. Ja isä käy yhden miehen sotaa digitalisaatiota vastaan. Kun Jane saa tietää, että hänen menneisyytensä ei olekaan sellainen kuin hän on luullut joutuu hän laittamaan uudelleen arviointiin kaikki arvonsa, lojaaliutensa sekä suhteensa maailmaan ja kehitykseen. Brown yhdistää tarinassa kiinnostavasti ysärin internet-huuman ja tämän päivän tekoälykeskustelun. Kuukauden kohokohtia!

Kun kaipasin jännitystä - Leena Lehtolainen: Lähtölaukaus

Kuten Kortteli-sarja, myös Leena Lehtolaisen uusin romaani kuuluu elokuuhuni. Tämä perinne on pitänyt jo parikymmentä vuotta! Dekkarikuningatar viettää tänä vuonna 50-vuotistaiteilijajuhlaa. Maria Kallio -sarja ei ole ilmestynyt aivan yhtä kauan, mutta yli 30 vuotta sekin. Lähtölaukauksessa Kallio on aivan uudenlaisessa tilanteessa, sekä perhe, että tuttu tiimi on hajaantunut. Kuuttakymppiä käyvälle poliisille vihjaillaan jo kultaisesta kädenpuristuksesta, mutta kun tämä haluaa itsepintaisesti jatkaa töissä, hänelle lykätään turhauttava tilastointitehtävä. Mutta eihän Kallio olisi Kallio, ellei hän murhatutkintaa saisi aikaiseksi, vaikka sitten tilastoista. Dekkari päättyy cliffhangereiden cliffhangeriin!

Kun halusin vielä fiilistellä kesää - Petri Saari: On hiekka polttavaa

Jos Lehtolainen on julkaissut kirjoja puoli vuosisataa, Petri Saari on ensimmäistä kertaa asialla. On hiekka polttavaa sijoittuu Kalajoelle ja juhannusviikolle, joten paljon kesäisemmiksi eivät olosuhteet voisi mennä. Vaikka kyseessä on dekkari, jossa ruumiita tulee ja ikäviä asioita tapahtuu, jäi kirjasta ennen kaikkea mieleen kevyt kesämeininki, aurinko, suolainen vesi ja hiekkadyynit. Sekä tietenkin korvamatona Tapani Kansa soimassa päässä jatkuvasti - tämän tarinan "Pete, Frits ja Luis" ovat tosin hieman eri puusta kuin Kansan biisissä aikoinaan.

Kun teki mieli lukea spicya - Annukka Salama - Villinä viety

Elokuisen keveyden viimeisteli somessa supersuosittu kantriromanssi Villinä viety. Minulla oli kirjan alkupuolella omat epäilykseni, mutta ne osoittautuivat turhiksi. Kuvitteelliseen Vehnälaaksoon sijoittuvassa tarinassa uraohjukseksi Eurooppaan tähtäävä Viola saapuu kummitätinsä kartanoon nuolemaan haavojaan ja viimeistelemään graduaan. Mielen täyttää kuitenkin kokonaan naapuritalon komistus Luka, johon "kaikki tytöt aina ihastuvat". Viola ei ole poikkeus. Nuoret tuntevat toisiaan kohtaan liki eläimellistä vetovoimaa, mutta aika pitkään Salama onnistuu jännitettä kasvattamaan ja heruttelemaan, ennen kuin vääjäämätön lankeemus tapahtuu. Sen sijaan dialogi on silkkaa ilottelua alusta loppuun; nokkelaa ja hauskaa. Tyrskin ääneen useampaan otteeseen äänikirjaa kuunnellessani!

Siinä oli sen seitsemän elokuussa lukemaani kirjaa. Mikä näistä kiinnostaa sinua eniten? Vai joko olet lukenut yhden tai useamman?