Kirjasyksy 2026 - suositukset lukulistalle




On taas aika kääntää katse syksyn kirjasatoon. 

Vuosi vuodelta uutuuskirjalistan tekeminen tuntuu vaikeammalta. En oikein osaa päättää, teenkö listaa enemmän itselleni vai toisille. Jotakin on ehkä pääteltävissä siitä, tasaisen varmasti alisuoritan lukemalla itse tärppilistaltani alle puolet suosittelemistani kirjoista. Viime kevään osalta tämän hetken lukema on 19 luettua kirjaa 45 suosituksesta.

Toisaalta - vaikka minä en ehdikään kaikkia haluamiani kirjoja lukemaan, joku toinen ehkä ehtii. Kannaattaako jättää kirja listalta pois, vai mieluummin antaa sille mahdollisuus tulla löydetyksi jonkun muun lukijan toimesta?

Muun muassa näitä mietin syksyn kirjakatalogeja kahlatessani. Ränttäsin myös aiemmin Instagramissa turhautumistani kirjojen sarjoittumiseen sekä tunteesta, että julkaistujen kirjojen määrä vain kasvaa vuosi vuodelta. Onko näillä kaikilla kirjoilla aito mahdollisuus löytää lukijansa, vai hautautuvatko ne jo pian ilmestyttyään seuraavan sesongin alle? Kun kustantamo tekee julkaisupäätöksen, onko sillä millainen vastuu huolehtia, että kirja myös saa näkyvyyttä? Sitten vielä ovat vielä erilaiset palvelukustanteet, jotka lisäävät julkaistujen kirjojen määrää entisestään.

Kaiken tämän ränttäyksen jälkeen voin kuitenkin todeta, että tärppilistani on pulskempi kuin aikoihin, sisältäen 50 kirjasuositusta. Pääsääntöisesti olen poiminut nämä kirjat minulle lähetetyistä fyysisistä kirjakatalogeista, koska Issuun kautta yhtään minkään lukeminen ei ole kivaa. Listalta löytyy kuitenkin myös joitakin muitakin kirjoja, jotka ovat päätyneet omalle lukulistalleni katalogikatsannon ohi.

Tänä syksynä monelta lempikirjailijaltani ilmestyykin uusi teos, joten luettavaa riittää. Palataanpa puolen vuoden päästä asiaan ja katsotaan, montako kirjaa ehdin tällä kertaa lukemaan ja lukematta jättämään. Poimikaa te itsellenne lukuvinkkejä senkin edestä - olkaa hyvät!



Kotimainen kaunokirjallisuus


Laura Arikka: Petollinen joulu (Otava, syyskuu)

Arikan leppoisista leppoisin juhannusdekkari koetteli vähän kärsivällisyyttäni, mutta varaan itselleni mahdollisuuden upota lempeään saaristoidylliin myös jouluna.

Elina Hirvonen: Kauneuksien lokikirja (WSOY, elokuu)
Hirvosella on kyky yhdistää kauheus ja kauneus. 

Maija Kajanto: Lasipallotalvi (WSOY, lokakuu)
Itsestään selvää joululukemistoa. Spin off Kahvila Koivu -sarjasta.

Tommi Kinnunen: Pitkä aukea (WSOY, syyskuu)
Arastelen lukea Kinnusen kirjoja tuoreeltaan, koska niitä kehutaan aina niin paljon. Nyt olen tehnyt periaatepäätöksen lukea kaikki mahdollisimman pikaisesti, ennen kuin ramppikuume iskee.

Tatu Kokko: Minä, Ajuma (Icasos, syyskuu)
Miltä Pohjola näyttää seuraavien kansainvaellusten jälkeen? Dystopiat eivät ole minulle luontevinta genreä, mutta Kokon tyylin tuntien, tätä uskaltanen koettaa.

Sirpa Kähkönen: Marius (Siltala, elokuu)
Kävin ostamassa tämän heti kirjan ilmestyttyä. Luotan Kähköseen kuin vuoreen.



Leena Lehtolainen: Lähtölaukaus (Tammi, elokuu)
Lehtolaisen juhlavuoden kunniaksi uusimmasta Maria Kallio -dekkarista on ilmestynyt myös upea juhlapainos.

Minna Lindgren: Seniorikapina (Teos, syyskuu)
Lindgren kuului kymmenisen vuotta sitten lempikirjailijoihini, sitten vähän väsyin saman teeman ympärillä kiertelyyn. Nyt alkaisin olla valmis palaamaan barrikadeille ikääntyvien puolesta. Tärkeä aihe.

Maritta Lintunen: Halla (WSOY, elokuu)
Odotukseni tämän suhteen ovat korkealla. Näin jo kirjasomessa jonkun ylistävän Hallaa vuoden parhaaksi kirjaksi.

Max Manner: Viiltävä kuin paperi (Bazar, elokuu)
Tykästyin kovasti sarjan ensimmäiseen osaan keväällä. Noin ylipäänsä en jaksa innostua kirjailijoista kertovista kirjoista, mutta tässä dekkarissa oli itseironia kohdallaan. 

Minna Mikkanen: Kullannuput (WSOY, heinäkuu)
Olen nyt niin kantriromanssi-huumassa, että suunnittelen jatkavani tämän maalaisromanttisen feelgood-sarjan parissa. Tosin edellinenkin osa on vielä lukematta.

Mirella Mäkilä: Täydellinen talvi Tampereella (Otava, lokakuu)
Hihkuin ilosta kun huomasin, että sarja jatkuu! Luvassa hurttia huumoria tamperelaisittain.

Tuomas Niskakangas: Unohdettu nimi (WSOY, lokakuu)
Globaalilla tasolla operoivan trillerisarjan avaus oli sen verran vahva, että myös jatko kiinnostaa.

Mari Renko: Pariton tanssikenkä (Bazar, elokuu)
Ikoset-sarjan jatkoa on jo odoteltu. Oletettavasti tässäkin romaanissa ollaan Nurmeksessa kahdella eri aikatasolla.

Veli-Matti Oinas: Varjoon jäänyt maa (Tammi, elokuu)
Voiko sotaa enää käsitellä uudella tavalla? Voi! Lapin sotiin sijoittuva kirja ei ole kuitenkaan pelkkä sotaromaani. Pohjoisen luonto ja pieni mystisyys yhdistettynä upeaan kieleen. Ah, karkkia.

Satu Rämö: Disa (WSOY, lokakuu)
No tietenkin.

Pirkko Saisio: Ilmestyskirja (Siltala, syyskuu)
Olen lukenut Saisiota aivan liian vähän, vaikka kaikki lukemani on ollut upeaa. 

Asko Sahlberg: Antonius (Otava, syyskuu)
Sahlberg on lempikirjailijoitani. Edellinen historiallinen romaani - Pompeius - on hiirenkorvilla, alleviivauksilla ja sivumerkinnöillä koristeltu. Neroutta.

Miina Supinen: Hopeapeili (Otava, syyskuu)
Pidin valtavasti Kultaisesta peurasta, joten odotukset ovat korkealla. Haastattelen muuten Miina Supista yhdessä Laura Finskan kanssa Turun kirjamessuilla 4.10. Tule kuuntelemaan!

Joonatan Tola: Roikkuva sotilas (Otava, syyskuu)
Olenkin jo odetellut Tolan seuraavaa romaania. Hänen tapansa kääntää rankat, sydäntä kasaan puristavat henkilökohtaiset kokemukset lempeäksi ja jopa hauskaksi kerronnaksi, on valloittavaa.

Dess Terentjeva: Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää (WSOY, elokuu)
Terentjevan nuortenkirjat ovat tuttuja. Kiinnostavaa lukea aikuisille suunnattu romaani. Kirjailjan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva aihekin on todella kiinnostava.

Arttu Tuominen: Hydra (Otava, elokuu)
Kide-sarjan avaus oli tosi vahva. Innolla odotan.

Virpi Vainio: Ristitunturi (WSOY, joulukuu)
Minulle on tänä vuonna tuntunut muodostuvan jonkinlainen pohjoisen teema lukemistoon. Vainion Petsamon enkeli avasi ihan uutta ulottuvuutta Suomen historiaan.

Kjell Westö: Coda (Otava, syyskuu)
Ja taas yksi ikiaikaisista lempikirjailijoistani, jolta ilmestyy uusi kirja. Helsinki, 1980-luku, taide ja kulttuuri, nuoruus. Westömäiset elementit kasassa.




Käännetty kaunokirjallisuus:

Caro Claire Burke: Eilisvuosi (Gummerus, elokuu)

Lienee yksi syksyn odotetuimmista ja puhutuimmista käännöskirjoista. Todella herkullinen trad wife -lähtöasetelma, ja tarinaa jää mieleen pyörimään myös lukemisen jälkeen.

Emma Cowell: Sitruunapuun alla (Docendo, lokakuu)
Jos iskee kaipuu aurinkoon ja lämpöön, voisin tarttua tähän.

Colleen Hoover: Polvillaan (WSOY, marraskuu)
Piruvie, Hoover kirjoittaa niin koukuttavasti, että pidän hänen kirjoistaan enemmän kuin haluaisinkaan. Tätä kutsutaan esittelytekstissä romanttiseksi trilleriksi.
 
Milly Johnson: Joulu kinosten keskellä (Bazar, lokakuu)
Johnsonin lempeitä joulukirjoja olen lukenut usein joulunpyhinä. Takuuvarmaa tuotantoa, ei mitään liian dramaattista, vaan lempää kerrontaa. 

Florence Knapp: Nimet (WSOY, elokuu)
Se toinen syksyn kohukirja. Tätä on kehuttu valtavasti.

Barbara Pym: Oivallisia naisia (Teos, elokuu)
1950-luvulla ilmestynyt klassikkoromaani suomeksi käännettynä. Kiinnostaa!

Ingvild Rishøi: Tähdistä kirkkain (Tammi, lokakuu)
Vakavampaa joululukemistoa. Keltaisen kirjaston laatua, oletan. Herätti välittömästi Clare Keegan -mielleyhtymän.

Elsie Silver: Kuin unta (Tammi, elokuu)
Olen innostanut kantriromansseista, mutta Elsie Silveriä en ole vielä lukenut. Uuden sarjan aloitus olisi hyvä hetki tutustua.




Tietokirjallisuus:

Maaria Alén, Sanna Pelliccioni: Löylyn lumous. Saunaperinteitä ja vihtakylpyjä (Kirjapaja, syyskuu)
Sauna kiinnostaa aina, samoin perinteet. Pelliccionin kuvitus on aina laadun tae. Joululahja-ainesta?

Johanna Annola: Raitahameessa. Naisvangin arki 1800-luvun Suomessa (Siltala, elokuu)
Annolan kirjat kiinnostava aina, vaikka liian harvoin tulen kuitenkaan lukeneeksi. Tämä historiallinen tietokirja kuitenkin kiinnostaa todella paljon. Menee lukuun.

Susanna Erätuli: Munkkimoodi (LIKE, syyskuu)
Heh. En tiedä, onko ikäkriisi, mutta askeettisuus kiinnostaa (vaikka se aika kaukana minusta onkin). Tätä voisi kopaista.

Anna-Liisa Haavikko: Hilja Valtonen - suffragetti ja painosten herratar (Siltala, elokuu)
Hilja Valtonen on vanhoja suosikkejani. Lapsuuteni kirjahyllyistä löytyivät Valtosen kirjat. Menee ehdottomasti lukuun.

Antti Heikkinen: Pääroolissa Esko Roine (Otava, syyskuu)
Syksyn näyttelijäelämäkerroista tämä kiinnostaa eniten. Kun luin Eila Roineen, miksen Eskoakin. Ilokseni olen nähnyt hänet lavallakin.

Janne Lahti, Elina Arminen, Peter Stadius, Sonja Tanhua: Petsamo - Suomen siirtomaa (Tammi, syyskuu)
Petsamon historia alkoi kiinnostaa Virpi Vainion romaanin myötä. Tämä tuli kuin tilauksesta.

Anni Saastamoinen: Muuttumisleikki (Kosmos, syyskuu)
Saastamoinen tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen: miksi perheitä perustetaan tai sitten ei perusteta.

Mikko Valkeinen: Töissä m*lkkujen kanssa (Atena, elokuu)

Pitäisiköhän ehdottaa tätä työkavereiden lukupiirikirjaksi?!

Mikael Vehkaoja & Karin Creutz: Maan vaiva  - Miten MV-lehti repi Suomen kahtia (Johnny Kniga, lokakuu)
Uhka vai mahdollisuus? Toisaalta aihe aiheuttaa yökkäysrefleksin, mutta eihän lehden vaikutusta nykyiseen asennilmastoon voi kiistääkään.



Lapset ja nuoret

Kari Hotakainen: Naurulokki ja pastori huvipuistossa. Satuja aikuisille ja lapsille (Orava-kirjat, syyskuu)
Lapsille pääsee nykyisin valitettavan harvoin lukemaan satuja. Ehkä voin lukea niitä itselleni?

Mikko Kalajoki, Sini Nihtilä: Siljan liikuntakirja (WSOY, lokakuu)
Onnellinen ajoitus! Tänä syksynä moni pikkutyttö- ja poika saattaa suunnata Silja Kososen, Alisa Vainion ja Wilma Heltelän vanavedessä yleisurheilukentille.

Maria Kangaskortet: Unitalon joulu. Nukutussatuja pienille (Otava, lokakuu)
Joulusadut kuulostavat herttaisilta. Toimivatko myös aikuisiin?


Elina Kilkku: Karkkipäiväuni. Uudet alakoulunäytelmät (Otava, syyskuu)
Rakastin näytelmiä alakoulussa. Paitsi että esiinnyin niissä, kirjoitin muutaman itsekin. Kylläpä kiinnostaisi nähdä, millaisia ovat nykypäivän näytelmät.

Erkka Mykkänen: ChronoPhone (WSOY, lokakuu)
Puhelimesta pukkaa historiallisia henkilöitä. Kiinnostava lähtökohta.

Timo Parvela, Pasi Pitkänen: Ystäväni Vakko (Tammi, syyskuu)
Sotakirja ja varhaisnuortenkirja? Evakkous aiheena? Kuulostaa erikoiselta, mutta olemmeko muuten tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon nykypäivän evakkoja on lapsissa ja nuorissa?

Matti Rönkä: Pentukuumetta Käpälämäessä (Orava-kirjat, lokakuu)
Käpälämäen kaverukset oli sen verran veikeä tuttavuus, että myös jatko-osa kiinnostaa. 

Elina Warsta: Kirjeitä tonttuoven takaa (Otava, lokakuu)
Joulu, tontut, ystävyys, joulun taikaa... kukapa ei siitä pitäisi?

Runot:

Miki Liukkonen: Runot (WSOY, syyskuu)
Paljastus: en ole vielä saanut luettua yhtään Liukkosen kirjaa loppuun, vaikka hänen kielellisen taidokkuutensa näenkin. Ehkä runot olisivat helpompi tapa lähestyä tuotantoa.

Kommentit