Leena Lehtolainen: Lähtölaukaus

Kuten moni teistä varmasti muistaa, minulla on tapana joko ostaa tai pyytää lahjaksi Leena Lehtolaisen uusin romaani syntymäpäiväkseni. Lehtolaisella kun on tapana julkaista uusi kirja aina elokuun alkupuolella. Tänä vuonna kirjailija viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaa, sillä hänen ensimmäinen romaaninsa Ja äkkiä onkin toukokuu ilmestyi vuonna 1976, taitelijan ollessa vasta 12-vuotias! 

Tapauksen kunniaksi uusimmasta Maria Kallio -dekkarista julkaistiin juhlapainos upealla kannella ja sivuvärityksellä.  Varsinaisen dekkarin lisäksi kirjan lopussa on viisi lyhyttä Lehtolaisen luomien hahmojen insipiroimaa novellia, kirjoittajina Arttu Tuominen, Patricia G. Bertényi, Jari Järvelä, Marko Hautala ja Viggo Wallensköld.

Kallio-fanit ovat odotelleet Lähtölaukausta kuumeisesti, sellaiseen cliffhangeriin Lehtolainen jätti tarinan edellisessä osassa, Pimeän risteyksessä.

Kirjan alussa on hieman epäselvää, mitä kaikkea onkaan tapahtunut, mutta se on selvää, että Maria on elämässään käännöskohdassa ja tiukassa paikassa. Murheita riittää niin yksityiselämässä kuin töissä. Alati säästöpaineiden keskellä oleva Espoon poliisi on taas myllerrysten kohteena. Kallion, Koivun ja Puupposen unelmatiimi on hajotettu, ja Maria huomaa olevansa tilanteessa, mihin valitettavan moni kuuttakymmentä käyvä, kaikinpuolin pätevä ja kokenut, hyväpalkkainen nainen joutuu: hänet halutaan ulos. Maria ei kuitenkaan ole vielä valmis eläkkeelle, joten hän saa epäkiitollisen komennuksen käydä läpi ja tilastoida menneiden vuosien väkivaltatapauksia, joissa on syystä tai toisesta tehty syyttämättäjättämispäätös.

Tehtävä tuntuu enemmänkin rangaistukselta, eikä yksityiselämässä mene sen paremmin. Lohtua tuovat kuitenkin aikuiset lapset, sekä vanha ystävä Jyrki Taskinen, joka hänkin on keskellä elämänkriisiä.

Kirjan alku on hyvin surumielinen. Tokikaan Lehtolaisen kirjat eivät ole koskaan olleet mitään huumoripläjäyksiä, mutta nyt tunnelma on erityisen raskas. Lukijana ja Maria Kallion pitkäaikaisena ystävänä vähän ahdistaa, miten lamaantunut tavallisesti niin pippurinen poliisi on.

Mutta Maria ei olisi Maria, ellei hänen huomionsa pian kiinnittyisi erääseen epäselvään tapaukseen. Pian hän huomaakin olevansa jälleen rikostutkinnan keskiössä, tosin uudenlaisessa positiossa kuin aiemmin.

Lehtolainen on aina punonut erinomaisesti ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja kirjoihinsa. Nyt sivutaan muun muassa ihmiskauppaa, maahanmuuttajien hyväksikäyttöä, peukun myötä käsiin räjähtänyttä huumeongelmaa, pienituloisten ahdinkoa ja nuorten pahoinvointia. 

Vaikka Lähtölaukauksen sävy on mollivoittoinen, ei kaikki sentään ihan pelkkää kamaluutta ole. Nuori vävyehdokas tulee näytille, Maria pääsee punk-keikalle, eräät tietyt silmät vilkkuvat mielessä…

Kuten edellisessäkin osassa, nytkin Lehtolainen jättää lukijansa piinallisen epätietoisuuden valtaan. Lohduttaudun sillä, että roikkumaan jäävä loppu merkitsee useimmiten sitä, että jatko on jo mielessä.

Kuten aiemmin mainittua, juhlapainoksen lopusta löytyy myös viisi Lehtolaisen hahmojen inspiroimaa novellia. Mietin, lieneekö kirjailijoilla iskenyt ramppikuume tehtävänannon saadessaan - odotin kokonaisuudelta ehkä himpun verran enemmän. Toisaalta novellit ovat myös hyvin lyhyitä, mikä asettaa omat rajoituksensa tarinankerronnalle. Olisin suonut kirjailijoille mahdollisuuden irrotella enemmän isomman merkkimäärän puitteissa. 

Novelleista Tuomisen oli ehkä eniten sellainen, jonka kaltaisia odotin tekstien olevan - Lehtolaisen hahmo tuotiin uuteen ympäristöön ja sulautettiin osaksi Tuomisen kirjoista tuttuja maisemia. Bertényin tekstissä yhteys Lehtolaiseen jäi melkein huomaamattomaksi. Sama ilmiö oli Hautalan tekstissä, joka sinänsä muuten oli oma suosikkini. Jari Järvelälle kunnia ei-niin itsestäänselvän hahmon valitsemisesta ja selvästä näkemyksestä sen suhteen. Sama pätee myös Wallensköldiin, olkoonkin, että hänen tekstinsä oli niin kreisi, että pitää ehkä lukea se vielä kerran tai pari, että voin sanoa kaiken ymmärtäneeni. 

Kokonaisuudessan juhlapainos on hieno ja jo esineenä upea. Jos punnitsisin kirjahankintaa muutaman euron huokeamman perusdekkarin tai sitten tämän painoksen välillä, valinta olisi helppo. 

Maria Kallio: Lähtölaukaus, juhlapainos

Tammi 2026

453s.