Milly Johnson: Yhdessä pitkästä aikaa

Jostakin syystä viime aikoina on taas puhuttu viihdekirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden eroista ja arvostuksista. Sanon jostakin syystä, sillä kun on kirjoittanut kirjablogia kohta 16 vuotta, jaksaa aina uudelleen hämmästyä siitä, miksi samat asiat nousevat keskusteluun muutaman vuoden välein.

Olen puhunut viihdekirjallisuuden puolesta niin pitkään, että monta keskustelukierrosta olen jättänyt myös väliin. Tuntuu, että kaikki sanottava on sanottu jo kauan aikaa sitten. Mutta ehkä tartun tällä kertaa aiheeseen, sillä Milly Johnsonin Yhdessä pitkästä aikaa tarjoaa siihen rouhean tarttumapinnan. 

Johnsonin tuotanto ylipäänsä ja tämä romaani vielä erikseen edustaa tyylipuhdasta, pääasiassa naisoletetuille suunnattua ihmissuhdeviihdettä. Joskin sen vakavampaa laitaa, sillä tässä romaanissa kuin ei keskitytä pelkästään parisuhteisiin. 

Keskiössä on ennen kaikkea vaikea äitisuhde: toisistaan vieraantuneet sisarukset: Jolene, Marsha ja Annis kokoontuvat lapsuudenkotiinsa äitinsä kuoleman jälkeen. Koti on yhtä kalsea kuin on ollut siskosten suhde äitiinsä, isäänsä ja toisiinsa. Äiti ei kyennyt koskaan tuntemaan tai osoittamaan rakkautta, isä jäi etäiseksi, pitkillä ikäeroilla syntyneet lapset eivät oikein koskaan tutustuneet toisiinsa ja katosivat yksi toisensa jälkeen kodin piiristä. Kun talo on tyhjentynyt ja äiti poissa, on keski-ikää lähestyvien naisten ensimmäistä kertaa mahdollisuus tutustua toisiinsa ja omaan menneisyyteensä.

Olen lukenut Milly Johnsonilta aiemmin joulukirjoja ja pidän kirjailijan kerronnasta, tavasta luoda ja kuvata henkilöhahmoja sekä heidän välisiään suhteita. Kevyen kuoren alla väreilee usein kipeitäkin aiheita. Niin tälläkin kertaa. Listaan siinä järjestyksessä mitä mieleeni Yhdessä pitkästä aikaa -romaanista nousee:

- vaikea äitisuhde

-vaikea isäsuhde

-vieraantuminen omasta perheestä/sisaruksista

-narsismi

-henkinen väkivalta

-seksuaalinen häirintä

-seksuaalinen väkivalta

-insesti

-prostituutio

-kodittomuus

-pettäminen

-syömishäiriöt

-avioero

-taloudellinen hyväksikäyttö

-omaishoitajuus

-muistisairaus 

-kieroutunut ystävyyssuhde

-kuolema 

Noin muutamia teemoja mainitakseni, monta varmaan tästä unohtuikin. Ei vaikuta enää niin heppoiselta höttöviihteeltä, vai kuinka?

Tämänkin olen kertonut jo aiemmin, mutta kerta vielä: vuosia sitten eräs kirjamyyjä sanoi osuvasti: viihde laskee suojukset alas, joskus raskaita aiheita voi ja uskaltaa käsitellä vain ja nimenomaan viihteen kautta. ''

Ylläolevan listan perusteella Yhdessä pitkästä aikaa kuulostaa aivan kauhealta teokselta, mutta voin luvata, ettei se sitä ole. Synkistä aiheista huolimatta tarinan yleisvire on lämmin ja toiveikas. Sisarukset pääsevät tutustumaan toisiinsa, käsittelemään lapsuutensa aiheuttamia traumoja ja ottamaan varovaisia askelia kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka sisaruussuhde on tämän kirjan tärkein juttu, myös ripaus romantiikkaa mahtuu mukaan.

Ei siis viitsitä enää arvottaa omia tai toisten lukemisia sen perusteella, mitä genreä kirjat edustavat. Jokainen etsii kirjallisuudesta eri asioita ja useimmat meistä hakevat vieläpä eri aikoina erilaisia asioita. Välillä sitä haluaa vain viihtyä, toisinaan tuntea syvästi, joskus altioitua taitavasta kielestä, välillä haastaa omaa ajatteluaan tai astua omalle epämukavuusalueelle. 

Mutta yksi on ja pysyy: lukeminen on hyvästä.

 

Milly Johnson: Yhdessä pitkästä aikaa (Together, again 2022)
Bazar 2025
Käännös Oona Nyström
384s.