Joonas Konstig: Rooma
Keskellä viikkokausien helleputkea on ollut helppo eläytyä Rooman kuumiin ja kesäisiin päiviin ihan kotimaan kamaralta käsin. Raskaana ja raukeana roikkuva kuuma ilma, paahde, pulahtaminen viilentävään veteen, kylmät juomat... ja äänikirjana Joonas Konstigin uutuusromaani.
Oikeastaan Rooma edustaa kaikkea sitä, mistä en ole aiemmin kokenut pitäväni. Kolmekymppisenä huomasin oman ikäluokkani kirjailijoiden kirjoittavan paljon "kuka pani ja ketä" -parisuhde- ja ystävyysdraamoja, enkä kiinnostunut niistä ollenkaan. En myöskään ole minkään sortin rakkausrealityn ystävä. Olipa kyse sitten romanttisesta Maajussille morsiamesta ja raskaamman sarjan Paratiisihotellista, tai mistään siltä väliltä, en kykene katselemaan kymmentä minuuttia pidempään.
Siksi on suorastaan erikoista, että koukutuin heti Roomaan, sillä oikeastaanhan kirja on ihan silkkaa Temppareita. Toki tyylikkäästi kirjoitettuna ja jännitettä hiljalleen kasvattaen ja ylläpitäen.
Juoni on lyhykäisyydessään tämä: kaksi ystäväpariskuntaa lähtee unelmalomalle Roomaan. Henkilöt ovat omaa ikäluokkaani, nelikymppisiä, hyvin toimeentulevia ihmisiä, joiden lapset ovat jo sen verran isoja, että vanhemmat pääsevät viikoksi aikuisten lomalle. Unelmaloma alkaa kuitenkin mennä jo heti alkumetreillä pieleen, kun cocktailien siivittämässä illanvietossa paljastuu, että toisen pariskunnan mies ja toisen nainen ovat olleet intiimisti yhdessä. Tämä on tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten opiskeluaikoina, joten mitään varsinaista pettämistä ei ole tapahtunut, mutta uutinen heittää kuitenkin ystävysten keskinäisen dynamiikan aivan uuteen asentoon. Tämän korjaamiseksi keksitään ratkaisu: jos myös toiset mies ja nainen harrastavat seksiä, kaikki olisivat tasoissa.
Tässä vaiheessa tekisi mieli lyödä kädellä otsaan moisen typeryyden edessä, muttei millään ehdi, kun on kiire kuunnella tarinaa eteenpäin. Uskoisin, että samanlainen tunnetila on usein myös rakkausrealityn kuluttajilla.
Varsinaiset makuuhuonepuuhastelut eivät kuitenkaan ole tämän romaanin pääasia, vaan kyse on monimutkaisista suhteista ja tunteista. Henkinen jännite on vahva, ja kukin ryhmän jäsenistä linkittyy toisiinsa eri tavoin, näkee ja kokee tapahtumat ja asemansa omalla tavallaan. Kaikki me olemme lopulta tunteidemme kanssa yksin, niin myös kirjan henkilöt, vaikkakin hapuilevaa kädenojennusta ja tukeutumista toiseen harrastetaankin. Konstig kasvattaa ja ylläpitää jännitettä taitavasti, ja luo henkilöhahmoista niin vahvat kuvaukset, että varmaan jokainen kykenee kuvittelemaan jonkin tuntemansa ihmisen tapahtumien keskiöön.
Kukaan henkilöistä ei oikeastaan ole mitenkään mukava. Tätä kokemusta tuki myös äänikirjan lukija Paavo Kääriäinen, jonka tulkinta sai minut paikoitellen inhoamaan kutakin henkilöä vuorotellen. Toisaalta kukaan heistä ei tietenkään ole myöskään läpeensä paha, ja tätä kompleksisuutta Konstig ansiokkaasti kuvaa.
Olen lukenut Konstigilta 12 vuotta sitten Totuus naisista -romaanin, josta pidin. Sen jälkeen muistan aloittaneeni joko seuraavan romaanin, Perkeleen, tai sitten tapakulttuurin keskittyneen Vuosi herrasmiehenä -teoksen, ja jättäneeni sen kesken, kun teksti ei lähtenyt vetämään minua ollenkaan mukaansa. Siksi olenkin iloinen, että Konstig palasi nyt tutkalleni ja vieläpä näin erinomaisen romaanin kera.
Jos jotakin kirjasta muuttaisin, niin lopun, joka oli turha ja antikliimaksi. Tapahtumia jälkikäteen selittelevä päätöskappale parantaa harvoin kokonaisuutta, se joko lässäyttää hyvän tarinan tai jää irralliseksi, niin tässäkin tapauksessa.
Se, mikä tapahtuu Roomassa, kannattaa jättää Roomaan.
Joonas Konstig: Rooma
WSOY 2025
Äänikirjan kesto 7h 42min
Lukija Paavo Kääriäinen
Kommentit
Lähetä kommentti