Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella

Oikeastaan tarkoitukseni oli jouduttaa tämä postaus kesäkuun kauniiksi päätökseksi, mutta kuukausi mokoma loppui kesken. Onneksi, tai epäonneksi, lokkiperhe herätti minut heinäkuun ensimmäisenä aamuna viideltä, joten minulla oli sopivasti aikaa viimeistellä Kirsi Pehkosen Kesävieraita Jylhäsalmella -romaani loppuun. Kovin monella tunnilla en siis myöhästynyt.

Lokeista puheen ollen, Jylhäsalmi-sarjan uusimmassa osassakin tutustutaan lokkipariskuntaan, Leevin ja Leenaan. Linnut ovat kylälle saapuneen Krissen naapureita, tämä kun majoittuu aiemmistakin osista tutulla mökillä lähellä Lossarin kahvilaa. 

Tuntui, että juuri oma mökki on ainoa ja oikea paikka matkailla Jylhäsalmelle, sen verran helppo kesäkuvaukseen ja mökkielämään oli eläytyä ilman lokkejakin. Se, mikä oli eksoottisempaa, oli Krissen ammatti: nuohooja. Olen aiemmin somessa ihmetellyt, miksi feelgood-kirjojen päähenkilöttärien pitää aina vain perustaa kahviloita, kirjakauppoja tai kukkamyymälöitä. Nuohous todellakin toi genreen aivan uutta, hiilenmustaa, väriä. Jään vielä odottelemaan lähihoitajan ja S-kaupan kassan romantillisia kohtaamisia, mutta kieltämättä tulisijojen ja savupiippujen nuohous nosti Jylhäsalmi-sarjan uudelle tasolle, harjakaton korkeudelle ainakin. 

Krisse on vastikään perinyt isänsä nuohousfirman. Tavattuaan lapsuudenkaverinsa Lauran, joka saatiin naitettua Jylhäsalmelle Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella -osassa, hän päättää lähteä kesänuohoojaksi maalaismaisemiin. Kesän ajaksi, syksyllä voisi sitten miettiä jatkoa elämälle. Ekstrakierrettä bisneksille tuo, kun kylillä alkaa kiertää huhu, että Krisse olisi innokkaasti, lähes epätoivoisesti, treffiseuraa vailla.

Julkkareissa Kirsi Pehkonen kertoi tehneensä taustatutkimusta nuohoojan työn kuvausta varten. Taisipa yleisössä olla itse nuohoojakin.

Nuohous on erinomainen valinta kirjan teemaksi siinäkin mielessä, että Krissen ammatti antaa oivan tekosyyn vierailla useassakin Jylhäsalmen talossa, ja samalla katsastaa vanhojen tuttujen henkilöhahmojen kuulumiset. Välillä tuntui, että tämä meni jopa prioriteeteissa Krissen ja potentiaalisen sulhon suhteenlämmittelyn edelle, sen verran haalealla tulella Pehkonen kiehuttelee romantiikkaa kokoon. Mutta ei se toki haitannutkaan, sillä sen verran herkullisia tilannekomiikan hetkiä Pehkonen puolestaan lukijalle tarjoilee. Lähes ensi töikseen Krisse tapaa Lossarin kahvilalla kalsaripukuisen Mustanaamion, ja alta aikayksikön tulee ylipuhutuksi kylän omaan Napakymppiin. Kylällä kuohuu ja Lossarin rauha järkkyy kahden kanta-asiakkaan riidan vuoksi, mutta kaikista makeimmin nauroin, kun Krisse joutui eräällä katolla pahemman kerran kiipeliin. Hersyviä tapauksia siis riittää.

Olen huomannut, että minulla kestää usein kotvasen, että siirryn henkisesti Jylhäsalmelle ja olen valmis uppoutumaan sen heinäntuoksuiseen ja haikeahaitariseen maailmaan. Mutta sitten kun sinne olen päässyt, en pois tahtoisikaan.

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella
Karisto 2025
303s.