Aura Kanerva Nurmi: Karkuteillä

Kirjan nimihenkilö Kauri matkustaa Japaniin. Tarina alkaa ikään kuin keskeltä, joten motiivit Tokioon matkustamiseen ovat lukijalle vielä tässä vaiheessa hämärät. Hän asustelee queer-ihmisille suunnatussa majatalossa ja kohtaa Juri-nimisen naisen. Kaksikon välille syntyy suhde, mikä kirjan toisessa osassa kehittyy kolmiodraamaksi Kaurin muuttaessa rahapulassaan asumaan Jurin ja tämän aviomiehen, Takeon kotiin. Talossa vallitsee jonkinlainen kauhun tasapaino, ja jännitteinen on koko Jurin hahmo, tämä elää kaksoiselämää virkanaisena ja aviovaimona julkisesti, mutta illalla homobaareissa Kaurin kanssa juhlien.

Kirjan toisen osan lopulla viimein räjähtää, ja kolmannessa osassa koetaan villi roadtrip-osio rakastavaisten suunnatessa moottoripyörällä Okinawalle. Kirjan viimeisessä osassa haudataan parisuhdetta. Suhteen aikana Juri on saanut käsiteltyä sisäiset demoninsa, mutta Kauri on paennut suhteeseen omiaan. Näistä lukija pääsee perille pikku hiljaa tarinan edetessä takaumien muodossa. Rikkinäisen lapsuuden eläneen Kaurin elämän tärkeimmät aikuiset isä ja karatevalmentaja Mestari ovat kumpikin omalla tavallaan pettäneet hänet.

Kirja lähti vetävästi liikkeelle, mutta varsinkin pitkän toisen osion aikana olin hyytyä matkalle. Aika Jurin ja Takeon talossa on jähmettynyttä, mitääntapahtumattomuus toki enteilee rysähdystä, mutta ei se silti houkutellut jatkamaan. Rämmittyäni tämän osan läpi, oli kirjan loppupuoli taas vetävämpi. Kautta linjan Aura Kanerva Nurmen Karkuteillä -esikoista vaivaa (minulle) liiallinen outous, en osaa samaistua henkilöiden elämään. Eikä tällä ole mitään tekemistä naisten välisen rakkauden kuvaamisen kanssa. Outous liittyy enemmänkin henkilöiden sisäiseen maailmaan, puhumattomuuteen ja toisaalta etäisyyteen joka salamana muuttuu suunnattomaksi läheisyydeksi. En osannut lukea henkilöiden motiiveja, sitä, milloin he olivat iloisia ja milloin surullisia. Takakannessa kirjaa kutsutaan eroottiseksi, mutta en löytänyt siitä erotiikkaa, enemmänkin epätoivoista lihan ikävää ja sisäisten haavojen paikkausta. Kaurin kiinnostuksenkohteet, karate ja moottoripyörät, eivät kiinnosta ollenkaan, joten apuja ei tule sieltäkään. Outous liittynee osittain myös kulttuuriin: syystä tahi toisesta samanlainen vierauden tunne vaivaa minua usein nimenomaan Aasiaan sijoittuvien romaanien kanssa. Poikkeuksiakin toki on.

Omasta henkilökohtaisesta vierauden tunteesta huolimatta on helppoa huomata, että Karkuteillä on erittäin tasokas esikoisromaani. Nurmen tausta on lyriikassa ja sen huomaa. Kirjassa on useita lyhyehköjä lauseita, jotka ovat niin täydellisiä, että niihin tekisi mieli paitsi pysähtyä myös lopettaa koko lukeminen. Näissä lauseissa Nurmi tavoittaa jotakin niin olennaista, että ne ovat runoja jo itsessään.

Katsomme seesteistä maailmaa, ja tunnelmamme eivät kohtaa.

- - -

Välillä toimiva oveni kolisee kaipaavasti. Ei suudelmaa tänä iltana.

- - -

Aamuyön sammal kiinnittyy sängystä haaroihimme

Sanankäyttäjänä Nurmi on taidokas. Tämän perusteella minun kannattanee tutustua hänen runokokoelmiina. Yksittäiset täydelliset lauseet eivät kuitenkaan riitä kannattelemaan kokonaista romaania. Odotin suurta tarinaa rakkaudesta, mutta tämä jätti minut aika alakuloiseksi.

Aura Kanerva Nurmi: Karkuteillä
Otava 2025
331s.