Minna Silver: Sinuhe egyptiläisen maailma - Arkeologin silmin

Yksi suurimmista kansallisista kirjallisuusklassikoista - Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, on merkkiteos paitsi kirjallisesti, myös hätkähdyttävän taitava ja todenmukainen historiallinen kuvaus noin 1300-luvulta eaa.

Mikäpä minä olen historiallista todenmukaisuutta arvioimaan, muuten kuin sen pohjalta, kuinka olen muinaiseen Egyptiin Waltarin mukana uppoutunut. Huomattavasti ammattimaisemman arvion historiallisen kuvauksen todenmukaisuudesta voi antaa arkeologi ja juuri sen Minna Silver tekee paneutuneessa ja ansiokkaassa tietokirjassaan Sinuhe egyptiläisen maailma - Arkeologin silmin. 

Ennen kuin Silver aloittaa itse romaanin sisällön ruotimisen, hän luo katsauksen Walterin nuoruusvuosiin, aikakauden maailmanlaajuiseen Egypti-innostukseen ja Waltarin varhaistuotantoon, joka näyttelee merkittävää roolia myös Sinuhen taustamateriaalina ja jopa eräänlaisena synopsiksena tulevalle romaanille. Vaikka tiesin, että Tutankhamonin haudan löytäminen ja muut Kuninkaiden laakson löydökset synnyttivät suoranaisen egyptomanian länsimaissa, en ole aiemmin ymmärtänyt innostuksen laajuutta ja sitä, kuinka syvällisesti Waltarikin oli tutustunut muinaisen Lähi-idän historiaan jo poikavuosinaan. Jonkinlainen Egypti-tietous tai -innostus kuului 1920-30-luvuilla jo yleistietoon ja kirjailijan kaltaisten entusiastien tietomäärä ja paneutuminen oli tietysti vielä ihan omaa luokkaansa. 

Olen aina ihmetellyt sitä seikkaa, kuinka kummassa Waltari pystyi kirjoittamaan kaksiosaisen suurromaanin vain muutamassa kuukaudessa. Saavutus on ihmeellinen joka tapauksessa, mutta hieman paremmin ymmärrettäväksi sen tekee tieto, ettei Waltarin tarvinnut enää kirjoitusvaiheessa tutkia lähteitä tai miettiä juonenkäänteitä. Tarvittava tieto oli hänellä jo olemassa, muhineena vuosikymmenten ajan.

Silver käy romaanin kimppuun kronologisessa järjestyksessä, käyden 15-osaisen tarinan kirja kerrallaan läpi. Samalla hän luo katsauksen eri kaupunkien ja kansojen vaiheisiin, faaraoiden ja heidän lähipiiriensä valtataisteluihin, kansan tapoihin, kulttuuriin ja käsityöläisyyteen. Myönnän, että vuosiluvut, kansat, taistelut ja nimet vilisivät välillä silmissäni. Tietouteni muinaisesta Egyptistä on selvästi liian pintapuolinen. Kaikista eniten sainkin irti Waltarin kirjoittamien tarinoiden analyysista ja toisaalta kiehtovista lisätietolaatikoista, joissa paneudutaan syvällisemmin egyptiläiseen kulttuuriin.

Olen kirjoittanut blogiuran aikana melko monta kirja-arviota, mutta en muista aiemmin kehuneeni kirjan taittoa. Nytpä teen sen. Kyseessä on tyylikäs, näyttävä ja pieteetillä taitettu laitos. Minulla on sellainen kumma viehtymys, että toivoisin sivujen päättyvän pisteisiin ja aivan erityisesti minua harmittaa, jos lause tai teksti katkaistaan faktalaatikolla ja itse leipäteksti jatkuu vasta seuraavalla sivulla. Seurauksena on erinäistä sivujen kääntelyä ja poukkoilua tekstipätkien välillä. Tätä ei juuri tapahdu Sinuhe egyptiläisen maailmassa. Lukeminen on nautinnollista, kun voi rauhassa lukea lauseen loppuun, sitten lukea faktalaatikon ja jatkaa taas tekstin parissa seuraavalla sivulla. Erittäin käyttäjäystävällinen ratkaisu, josta näkee, että ulkoasu ei ole syntynyt sutaisemalla, vaan se on huolellisen työn tulosta. Yleisilme on siisti. Yhdessä näyttävän värikuvituksen ja vaikuttavan lähteistön ja hakemiston kera se tekee kirjasta arvokkaan näköisen.

Omasta Sinuhe egyptiläisen lukemisesta taitaa olla aikaa jo yli 13 vuotta. Muistan sen muuten erittäin hyvin. Olimme silloin nuoren pienen perheemme kanssa lomareissulla Ahvenanmaalla. Kun nukutin ja imetin vuokramökissä tuolloin alle kolmikuukautista kuopusta, minulla oli runsaasti aikaa lukea. Sinuhe teki minuun suuren vaikutuksen ja siitä kertoo myös tuolloinen postaukseni kirjasta: kirje Sinuhelle, villiaasin pojalle. Se lienee kirjoittamistani blogipostauksista ainoa, joka saa minut liikuttumaan joka kerta sen lukiessani.

Vaikka pääpiirteet ovat aika hyvin Sinuhen tarinasta muistissa, olisi Silverin kirjasta saanut taatusti irti vielä enemmän, jos romaanin olisi lukenut vähän aikaa sitten. Kaikista antoisinta varmasti olisi, jos pystyisi lukemaan molempia, romaania ja tietokirjaa rinnakkain. Pienet hauskat knoppitiedot ja toisaalta laaja pohjustus toisivat Waltarin tekstiin ja tulkintaan varmasti ihan uusia ulottuvuuksia.

Minna Silver: Sinuhe egyptiläisen maailma - Arkeologin silmin
SKS 2024
316s.