Sirkus Suosalo: Starman

Starman (Martti Suosalo) välipalalla. Kuva Sirkus Suosalo, Juho Liukkonen.

Lempi komediatyyppini on sellainen, että naurun lomassa vähän itkettää. Pieni maailmantuska siinä kyljessä ei ole ollenkaan pahitteeksi: sillä mitäpä tämä elämä muuta on kuin itkun ja naurun, toivon ja epätoivon ikuista vaihtelua.

Tällaista komediaa tarjoilee mitä suurimmassa määrin Martti Suosalon Starman. Mestarinäyttelijä loistaa Juha Kauppisen hänelle käsikirjoittamassa roolissa. Esityksen on ohjannut Raila Leppäkoski. Olen himoinnut tämän monologin näkemistä aina ensiesityksestä asti, mutta en ole koskaan osunut sirkuksen kanssa samalle paikkakunnalle, tai jos olenkin, liput on jo myyty loppuun. Onneksi nyt Suosalon karavaani kurvasi Kuopioon ja kaupunginteatteriin.

Avaruudesta maapallolle tullut Starman on tullut kertomaan ihmiskunnalle, että jo riittää ilmastovouhotus ja luontohömpötys. Onneksi kuulijakunta on otollista. Hän tunketuu "ikääntyvän näyttelijän" esitykseen muokkaamaan yleisön mielialoja mieleisekseen. Siitä varsinainen hauskuus ja toisaalta surullisuus alkaakin. Monologin aikana Suosalo näyttelee useita eri hahmoja: jo mainitun Starmanin lisäksi muun muassa putkasta ääniviestiä latelevaa nuorta luonnonsuojelijaa sekä kantahelsinkiläistä varpusta. Ensimmäiset kymmenen kaksikymmentä minuuttia virkamiestä esittävä Suosalo juttelee puussa istua nakottavalle kuukkelille, joka on tehnyt korvausanomuksen kotimetsänsä hävittämisestä.

Lavastus on yksinkertaistakin yksinkertaisempi, yksinäinen puu ja yhtä yksinäinen kuukkeli sen ylimmällä oksalla. Rooleihinsa Suosalo mukautuu kolmen esineen; tekohampaiden, pitkän ulsterin ja pikkutakin turvin. On hämmästyttävää seurata, miten takkeja eri päin pukemalla ja pikkuisen tukkaa pörröttämällä Suosalo tuntuu kykenevän muuntautumaan ihan miksi vain.

Jos lavastus ja puvustus on minimaalinen, on käsikirjoituksessa tekstiä sitäkin enemmän. Olen tottunut huomattavasti lyhyempiin monologeihin, mutta Suosalo lateli tekstiä tulemaan ja teki muuntautumistemppujaan täyspitkän näytelmän verran. Monologi on teatterin kuningaslaji, ja näyttelijä on lavalla aika lailla oman onnensa nojassa. Starmanissa katsoja ei kuitenkaan tuntenut tahatonta vaaran tunnetta, sillä kaikki oli hallussa esityksen alusta loppuun.

Kauppisen käsikirjoitus on nerokas. Eri hahmojen kautta se tuo aihetta, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä ihmisen aiheuttamaa luontotuhoa, esille monesta näkökulmasta. Käsikirjoitus on salaviisas: se ei alle- tai yliviivaa, vaan jättää katselijalle oivaltamisen iloa. Näytelmä ei myöskään saarnaa, mikä onkin melkoinen ihme ottaen huomioon viestin vahvuuden. Se, että oikean voi helposti erottaa väärästä, ei tarkoita sitä, että asiat olisivat mustavalkoisia. Luulen, että tämän esityksen voi katsoa niin luonnonsuojelija kuin ilmastodenialisti ja poistua teatterista tyytyväisenä, ja kuka ties piirun verran uudenlaisia ajatuksiakin mukanaan.

Jos teillä on mahdollisuus nähdä Starman, menkää ihmeessä katsomaan. Niin sisältönsä kuin toteutuksensa puolesta kyseessä on uniikki esitys, jota ei kannata jättää väliin.

Sirkus Suosalo: Starman
Käsikirjoitus: Juha Kauppinen
Ohjaus: Raila Leppäkoski
Esitys: Martti Suosalo
Katso kaikki tekijätiedot täältä
Kesto 2h 5min, sis. väliajan