Emmi Maaranen: Vedenmorsian

Kaksi nuorta naista, taustoiltaan samankaltaiset, aloittavat palvelijattarina helsinkiläisessä huvilassa. Eletään 1920-luvun loppupuolta. Ilmassa on uuden ajan tuntua, mutta toisaalta moni asia on kuten ennen. Palvelijattarien elämä on hyvin samankaltaista kuin vuosikymmeniä aikaisemminkin. Työtä aamusta iltaan, hyvin vähän vapaa-aikaa, status jossakin työväen ja paremman väen hämärässä välimaastossa, palveltiinhan sentään herraskaista taloutta.

Elsa ja Aada saavat työnjohtajakseen vanhemman palvelijattaren, Emännän, joka pitää kuria itsevaltiaan ottaen. Talon isäntä jää etäiseksi, ainoastaan tämän silloin tällöin huvilassa majaileva serkku, Valter-herra tuntuu helposti lähestyttävältä. Maaseudulta kaupunkiin tulleille naisille koko ajan kasvava, kiihkeä pääkaupunki on jännittävä ja tarjoaa väläyksiä toisenlaisesta elämästä: nilkat paljastavia hameita, lyhyeksi leikattuja hiuksia, automobiileja ja yöelämää. Mielessä välähtelevät myös haaveet paremmasta elämästä, konttorityöstä tai jopa Amerikkaan lähdöstä.

Heti kirjan alussa tapahtuu murha. Tuntematon uhri makaa meren pohjassa, ajattelee elämäänsä ja odottaa pimeydessä, että joku tulee hänet hakemaan. 

Emmi Maaranen kuvaa esikoisromaanissaan Vedenmorsian 1920-luvun Helsinkiä elävästi: huvila, kadut, kauppahalli ja muut tapahtumapaikat piirtyvät lukijan silmien eteen elävinä. Nopeasti nousevat kivitalot, kadunkulmissa sanomalehtiä myyvät pojat, hämärillä kujilla lymyävät viinatrokarit, kaikki on helppo kuvitella mielessään nuoren naisen silmin. Paitsi yhteiskunnan murrosta, ennen kaikkea Maaranen kuvaakin naisen elämää, yhteiskunnallista asemaa, vaihtoehtoja/ehdottomuutta, luokkanousuja ja -laskuja. Toiselle palvelijattarista käy hyvin, toiselle ei. Vaikka yksilöllä itselläänkin on kirjan nykyhetkessä aiempaa paremmat mahdollisuudet vapauteen ja oman elämän rakentamiseen, on siinä onnistuminen kuitenkin hyvin pitkälti tuurista kiinni.

Nainen voi menettää asemansa hyvin helposti. Langenneen naisen maine: susiparius, aviottoman lapsen synnyttäminen, avioero - kaikki nämä jättävät miehen maineeseen tuskin havaittavaa kolhua, mutta naiselle ne voivat muodostua kohtalokkaaksi. Paljon on kiinni lähtökohdistakin, onko ollut mahdollista käydä koulua, osaatko lukea tai kirjoittaa? Köyhistäkin oloista ponnistaneiden kesken on monia erilaisia lähtökohtia. Eikä maallinen omaisuus ja hyvä perhetausta takaa naisen onnea. Vaikka elämä on rasituksista ja itsensä elättämisen huolista vapaata, voi etäisesti onnekkaalta näyttävä perhe-elämä osoittautua todellisuudessa kultaiseksi häkiksi.

Maaranen kirjoittaa hyvin, ja on rakentanut tarinan taitavasti. Vaikka tietyt asiat ovat alusta asti lukijan tiedossa ja pääteltävissä, paljastuvat yksityiskohdat ajan saatossa sopivaan tahtiin. Taitaapa olla niinkin, että kaikkea ei edes ole suoraan kirjoitettu tekstiin, mutta silti ne paljastuvat lukijalle rivien väleistä erikseen sanomattakin. Minä-muotoinen kerronta tuntui paikoitellen hivenen raskaalta, mutta sen käytölle on perusteensa. 

Kaiken kaikkiaan Vedenmorsian on hienovarainen ja hienostunutkin, tyylikäs esikoisromaani. Siinä on sopivasti mysteeriä pitämään jännitettä yllä, mutta tarinan suurin voima kumpuaa kuitenkin muualta. Luulen, että kirjan maisemat, henkilöt ja erityisesti tunnelma jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ehdoton lukusuositus historiallisten romaanien sekä merellisen Helsingin ystäville!

 

Emmi Maaranen: Vedenmorsian
Avain 2025
336s.