Anu Patrakka: Kiusaaja
Tykästyin viime vuonna kovasti Anu Patrakan uuteen Nelson Monteiro -sarjaan ja sen aloittaneeseen Arvoton-dekkariin. Portugalissa asuva ja Portugalista kirjoittava kirjailija tarjoaa pohjoismaiseen makuun sopivaa dekkariviihdettä, mutta totuttua aurinkoisempana versiona. Ei nordic noiria, eikä nordic blueta, joten ehkä nordic yellow?
Nyt Nelson Monteiro saa selvitettäväkseen opiskelijanuorukaisen murhan. Oikeustieteen opiskelija löytyy kuolleena, niskassaan jälki kuoleman aiheuttaneesta piikinpistosta. Onko murhassa kyse siltä miltä näyttää, eli kiusaamiseen ja alistamiseen kyllästyneen opiskelukaverin kostolta? Vai onko tapahtumien takana kenties jotakin muuta, jopa yliluonnollisia voimia?
Kirjassa käsitellään yliopisto-opiskelijoiden initiaatioriittejä, mopotusta. Samoin tarinaan kudotaan vaikutteita paikallisesta taikauskosta. Rituaalimurha, vai maallisemmin tavanomaisesta huumekauppaa?
Tarina etenee Patrakalle tyypilliseen tyyliin varmasti ja sulavasti. Hän annostelee kirjaan sopivassa suhteessa itse murhamysteeriä, yhteiskunnallista kuvausta sekä henkilöiden luonteiden ja henkilökohtaisen elämän kuvausta. Nelson Monteiro on uusi esihenkilö työpaikassaan, ja hänen asteittainen sopeutumisensa työyhteisöön on teema, johon aika moni voi samaistua, kun taas rituaalimurhat ja opiskelijoiden riitit tuovat tarinaan erikoisuutta ja eksotiikkaa. Samoin Monteiron elämäntilanne: iäkkäästä isästä huolehtiminen, aikuisen lapsen vanhemmuus ja toisaalta hiljaisella liekillä palava, mutta pikku hiljaa kasvava rakkauselämä, ovat niinikään helposti lähestyttäviä teemoja.
Ja kiusaamisen jättämistä tramoista, niistä olemme valitettavasti saaneet kaikki osamme joko henkilökohtaisesti tai surullisten, yleiseen tietoon tulleiden esimerkkien kautta.
Kuuntelin Kiusaajan äänikirjana ja Ilkka Villi hoiti luku-urakan tyylikkäästi. Nelson Monteiro -sarja onkin noussut niiden dekkarien seuraan, joidenka uusimman osan luettuani alan välittömästi odottaa tarinalle jatkoa.
Anu Patrakka: Kiusaaja
Otava 2024
7h59min
Tämä on kiinnostava sarja kuten Patrakan aiempi Rui Santos -sarjakin. Kirjoissa on Portugalin auringosta huolimatta aina sen verran (synkkää) yhteiskunnallisuutta, etten valitsisi keltaista, vaikkei sadakaan. PortNordic Blue?
VastaaPoistaEi huono!
PoistaPatrakan dekkareita voisi kyllä joskus kokeilla. Portugali ei ole niin kulunut ympäristö suomalaiselle dekkarille.
VastaaPoista