Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus

 

Olen pitänyt Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja Baltimoren sukuhaaran -tragediasta paljon. Siksi minun oli ehdottomasti otettava lukuun näiden kahden romaanin väliin sijoittuva Alaska Sandersin tapaus, joka näin ollen tekee kirjoista trilogian, tai kenties sarjan, saattahan kirjailija Marcus Goldmanin tarina vielä jatkuakin.

Dicker on tarinankertoja vailla vertaa. Vaikka hänen teoksensa ovat tiiliskiviä, joista ei selvittelyjä ja käänteitä puutu, kaiken tämän lukee mielellään, sillä hänen luomansa tunnelma ja miljöö ovat lukijan mielessä yhtä kirkkaana, jos kaikki tapahtuisi todellisuudessa omien silmien edessä. Näin tälläkin kertaa, vaikka toden sanoakseni olisin saattanut romaanin loppuvaiheista muutaman kymmenen sivun verran tiivistääkin.

Kuten jo aiemmin totesin, Alaska Sandersin tapaus sijoittuu kahden edellisen Marcus Goldmanista kertovan kirjan väliin. Fiktiivinen kirjailijahahmo on noussut maailmanmaineeseen ystävästään Harry Quebertista kertovalla teoksella, mutta samalla hän on kadottanut ystävänsä ja on luvalla sanoen vähän hukassa elämänsä kanssa. Onneksi tukea tarjoaa toinen ystävä, poliisi Perry Gahalawood, kunnes häntä kohtaa henkilökohtainen tragedia. Goldman haluaa olla ystävänsä tukena ja tulee samalla saaneeksi selville, että Gahalawoodin kymmenisen vuotta aiemmin tutkimassa murhatapauksessa poliiseilta on jäänyt jotakin olennaista huomaamatta. Kaksikko yhdistää voimansa ja suuntaa Mount Pleasantin pikkukaupunkiin, jossa yksitoista vuotta aiemmin surmattiin nuori, kaunis Alaska Sanders.

Aluksi minua häiritsi tarinan twinpeaksmäinen ote, joka on Dickerille varsin tyypillinen kerronnan tapa. Nuori, kaunis ja yleisesti amerikkalaisena ihannetyttönä pidetty nainen surmataan brutaalisti, kenelläkään ei voisi olla mitään häntä vastaan, poikaystävää epäillään, lopulta surman kohteesta alkaa paljastua yllättäviä asioita, ehkä hän ei niin puhdas ja viaton ollutkaan...jne.

Toisaalta tämä kliseisyys häiritsee, mutta toisaalta se on varmasti myös yksi kirjan vahvuuksista ja koukuttavimmista elementeistä. Dicker kuvaa amerikkalaista pikkukaupunkielämää tavalla, jota me eurooppalaiset ihastellen (ja joskus kauhistellen) populaarikulttuurista imemme. Onko tällaista elämänmuotoa enää olemassa tai koskaan ollutkaan, sitä en osaa sanoa, mutta jotakin nostalgian kaipuutakin olen tavoittavinani omissa tuntemuksissani.

Oli niin tai näin, Dicker on taitava pyörittämään juonenkäänteitä aina uuteen suuntaan, ja ainakin minulle loppuratkaisu (se viimeinen) oli aidosti yllätys. Kirja myös piti otteessaan kaikkien kuuden ja puolensadan sivun läpi, vaikka on aina hieman huolestuttava merkki, jos dekkarijuonen loppukuvioita pitää lopussa selittämällä selittää lukijalle. 

Näistä muutamista kriittisistä huomioista huolimatta - nautin Alaska Sandersin tapauksen lukemisesta valtavasti. Marcus Goldmanin ja kumppaneiden tapaaminen on sarjan edellisten osien faneille nannaa. Jos taas aiemmat kirjat eivät ole luettuina, suosittelen ehdottomasti aloittamaan niistä, sillä nämä kannattaa todellakin lukea järjestyksessä.

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus (Láffaire Alaska Sanders 2022)
Tammi 2023
655s.