Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

 

Joël Dicker on kirjailija, jonka teokset on pakko ahmia. Esikoisteos Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli sellainen romaani ja Baltimoren sukuhaaran tragedia on sitä vieläkin enemmän. Dicker onnistuu synnyttämään jo alkusivuilla lukijassa sellaisen henkisen kutkan, joka helpottaa vasta satojen sivujen ja lukuisten tuntien jälkeen aamuyöllä kirjan kannet sulkiessaan. Romaanin maailmaan haluaa upota, sen henkilöhahmot ovat monitahoisia ja liikuttavia, tarina täynnä vastaansanomattamia koukkuja ja käänteitä.

Romaanin päähenkilö on sama kuin esikoisteoksessakin, mutta Baltimoren sukuhaaran tragedia ei kuitenkaan ole varsinainen jatko-osa, vaan seisoo vahvasti omilla jaloillaan. 

Marcus Goldman alkaa selvittää omaan sukuunsa liittyvää tragediaa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle hänen rakkaan setänsä Saul Goldmanin kuolemasta, joka kylläkin on tapahtunut jo ennen romaanin alkua. Goldman viettää aikaa Floridassa ja kohtaa samalla entisen tyttöystävänsä Alexandran. Alexandra liittyy vahvasti hänen sukunsa kohtaloon. Ennen kuin Marcus voi selvittää välit Alexandran kanssa, hänen täytyy tehdä tilit selviksi oman menneisyytensä kanssa.

Baltimoren sukuhaaran tragedia on sukukronikka, joka kertoo sukuyhteydestä, rakkaudesta ja veljeydestä, mutta myös kateudesta, katkeruudesta, syyllisyydestä ja ylpeydestä. Niissä piilevät siemenet sukutragediaan, jonka tapahtuminen on vääjäämättömässä tiedossa alusta lähtien. Mutta se, mitä tapahtuu, kenelle ja miksi, säilyy suurena, mielikuvitusta kutkuttavana salaisuutena pitkään. Dicker rakentaa juonta eri aikatasojen avulla taitavasti ja lisää vettä myllyyn saaden lukijan kihisemään uteliaisuudesta.

Ehkä kirjan keskivaiheilla cliffhangereita seurasi toinen toisensa perään vähän liikaakin. Dicker heittää hämäriä viittauksia tulevaan murhenäytelmään oikein olan takaa paljastamatta kuitenkaan kunnolla mitään. Pitkä pohjustus kuitenkin kannattaa ja pohjustaessaan hän luo vahvan sukutarinan, kuvaa amerikkalaista unelmaa puhtaimmillaan ja sitä, kuinka unelma hajoaa palasiksi. Tragediassa on shakespearelainen sointi.

Kirja kuvaa hienosti sitä, kuinka kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Marcus on saanut lapsena tietyn käsityksen omasta suvustaan, mutta osin se on suurta harhaa. Keskinäinen kilpailu, kateus ja toisaalta syvä veriveljeys hämää myös Marcuksen serkkuja Hilleliä ja Woodya. Mustasukkaisuudelta ei ole vapaa myöskään Marcuksen setä Saul, voittamaton Saul Goldman. Tahallista tai ei, Saul tuo mieleen kaimansa Raamatusta. Raamatun mukaanhan Israelin kansaa johtanut Saul rikkoi toistuvasti Jumalaa vastaan ja menetti lopulta tämän suosion. Saul hävisi taistelunsa, menetti poikansa ja Israel jakaantui kahtia. Jakaantunut on myös Goldmanin suku, jonka maineikas Baltimoren sukuhaara tuhoutuu Marcuksen silmien edessä. 

Marcuksen tehtäväksi jää koota palaset yhteen paperilla. Siinä samalla hän kokoaa myös itsensä.

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Le Livre des Baltimore 2015)

Tammi 2016

556 s.

Suom. Kira Poutanen