Kuopion kaupunginteatteri: Sukuvika

Antti Heikkisen esittämä Lauri etsii isäänsä. Jortikan (Mikko Paananen) ja Martikaisen (Mikko Rantaniva) ystävyys on koetuksella. Kuva Saml Tirkkonen.
Lähtökohtaisesti en pidä farsseista. Tätä taustaa vasten löydän itseni hämmästyttävän usein farssikatsomosta. Ilmiselvästi minulla on kova sisäinen hinku löytää itsestäni entistä iloisempi ihminen,

Olen enemmän tai vähemmän tylyttänyt useita hupinäytelmiä vuosien varrella. Onneksi tällä kertaa ei tarvitse. Kuopion kaupunginteatterin Sukuvika on tyylipuhdas kohellus, pikkutuhmaa huumoria pikkujouluiltaan. Sinänsä tyhjänpäiväinen juoni toimii yllättävän hyvin kun tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Ja kas, silloin voi käydä, niin kuin parhaimmillaan joskus käy: tyhjänpäiväinen muuttuu omalla tavallaan merkitykselliseksi.

Sukuviassa, kuten lujatempoisissa farsseissa yleensäkin, ajoitus on kaikki kaikessa. Tapahtumat lähtevät vyörymään, kun Taneli Martikainen (Mikko Rantaniva) valmistelee puhettaan kansainväliseen lääkärikonferenssiin.  Panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin ylilääkärin virka. Juuri ennen h-hetkeä paikalle saapuu kuitenkin nainen menneisyydestä, Jaana Mäki (Virpi Rautsiala), shokkiuutisen kera. Martikainen on hänen lapsensa isä. Uutinen olisi naimisissa olevalle miehelle (vaimoa esittää Riina Björkbacka) shokeeraava jo sinällään, mutta juuri ilmestynyt lapsi ei ole mikään suloinen vauveli, vaan sekava ongelmanuori Lauri (Antti Heikkinen). 

Samaan aikaan maailman lääkärien kerma mukaan luettuna nykyinen ylilääkäri (Jarmo Perälä) odottaa upeaa puhetta, vaimo pyörii hermostuneena ympärillä ja osaston monenkirjava henkilökunta valmistelee pikkujouluja. Mitä tekee Martikainen. Valehtelee, peittelee ja lakaisee maton alle, kuinkas muutenkaan!

Näytelmässä on monia herkullisia hahmoja, mutta tosiasiassa jännite lepää Mikko Rantanivan harteilla. Ja hän selvisi epäilemättä hikisestä urakastaan erinomaisesti. Rantaniva tuntuu olevan kuin kotonaan kaikenlaisissa rooleissa ja myös komediassa uskottavuus säilyy. Hänen Martikaisensa säätää, sählää, puhuu yhtä ja tekee toista ja hallitsee lavaa suvereenisti. Mainiot sivuhenkilöt kuten Mikko Paanasen tohtori Jortikka, Antti Launosen Koponen ja Ritva Grönbergin mahtava Yökkö tukevat Rantanivaa hyvin.

Jotakin ohilyöntejäkin tuli. Naiseksi pukeutuva mies tai tässä tapauksessa miehet ovat toki lajityypin klassikkoja, mutta vähempikin olisi piisannut. Ihan en ymmärtänyt sitäkään, miksi Kysillä työskentelee (katolinen?) nunna. Kun Ray Cooneyn näytelmää kerran oli lähdetty sovittamaan Kuopioon, sen olisi voinut tehdä loppuun asti. Aivan yhtä hyvin tarina olisi tosin toiminut universaalissakin sairaalaympäristössä.

Kaiken kaikkiaan vieraileva ohjaaja Mika Nuojua siivitti joukkonsa menevään menoon. Voin sanoa viihtyneeni hyvin ja silloinhan näytelmä on täyttänyt tarkoituksensa.

Kommentit

Suositut tekstit