Matt Haig: Poika nimeltä joulu

Rauhallista neljättä adventtia! Kuuntelen jouluradiota ja katselen ikkunasta lumista sunnuntaiaamua. Suurin on osa perheestämme on jo joululomalla ja meillä on edessä luksukselta tuntuva yhteiset puolitoistaviikkoa vapaata. Jouluvalmistelut ovat tosin vielä aivan vaiheessa, sillä työ- ja järjestörintama on pitänyt minut kiireisenä aivan viime hetkiin asti. Kieltäydyn kuitenkin stressaantumasta joulusta, viime vuosina olen pikku hiljaa vähentänyt jouluun liittyvät "pakot" minimiin. Joulu tulee kyllä, vaikkei joka kohtaa olisi nuohottu kiiltävän puhtaaksi, tai vaikka jääkaappi ei pullistelisi itsetehdyistä joululaatikoista!

Mutta asiaan.

Koska jouluun valmistautuminen on jäänyt vielä muuten vähälle, on ollut mukava valmistella mieltä jouluisella kirjalla. Matt Haigin Poika nimeltä joulu on lapsille ja nuorille suunnattu jouluromaani, joka on yhdistelmä joulusatua, seikkailukertomusta ja kasvutarinaa. Pikanttina lisämausteena toimii kuiva ja musta brittihuumori.

Tarina sijoittuu Suomeen joskus 1700-luvulla. Nikolas on köyhän puunhakkaajan poika ja hänen äitinsä on kuollut traagisella tavalla. Nikolas elelee isänsä kanssa kahdestaan, kunnes isä lähtee uskaliaalle retkelle paremman tulevaisuuden toivossa. Nikolas joutuu kamalan tädin hoiviin ja saakin lopulta tarpeekseen. Hän lähtee etsimään isäänsä kaukaa pohjoisesta ja päätyy lopulta Tonttukylään.

Tonttukylä on karmea paikka, jossa eletään pelon ja eriarvoisuuden vallassa. Autoritaarinen johtaja Vodol-ukki on tonttuja suojellakseen kieltänyt ilon ja hauskuuden. Jos tämän kirjan tontut eivät ole tuntemiamme iloisia velikultia, voi samaa sanoa myös keijuista. Niiden lempipuuhaa nimittäin on pään räjäyttäminen viljelemällään hulippi-kasvilla!

Aluksi minulla oli melkoisia asennoitumisvaikeuksia kirjaa lukiessani. En kertakaikkiaan päässyt perille, mistä oli kyse. Synkkyys oli puristavaa, huumori makaaberia ja kieli tuntui (johtuneeko sitten alkuperäisestä tekstistä vai käännöksestä) turhan töksähtelevältä. Myös tapahtumien sijoittaminen Suomeen ärsytti, kovin tutulta paikalta se ei nimittäin tuntunut.

Mutta kirjan edetessä aloin päästä tarinaan enemmän sisälle. Siinä vaiheessa kuin erään peikon pää räjähti, en voinut olla nauramatta ääneen. Esimerkistä huolimatta tästä eteenpäin kirjan tunnelma muuttui koko ajan lämpimämmäksi. Kirja sisältää runsaasti ajatuksia, jotka sopisivat huoneentauluiksi tai muuten mieleen muistuteltaviksi päivittäin. Esimerkiksi, tontuille "mahdottomuus" on kirosana. Mahdottomuus on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä. Tai ajatus siitä, että silloin kun löytää oman itsensä, lakkaa vanhenemasta.  Kaikesta synkkyydestä ja tummanpuhuvasta huumorista huolimatta kirja levittääkin ympärilleen joulun sanomaa ja taikaa.

Kirja onnistuu ottamaan kantaa myös yhteiskunnallisesti. Tässä ajassa on paljon tahoja, jotka uskottelevat Vodol-ukin tavoin, että hyväntahtoisuus on heikkoutta. Joulu on oivallinen hetki pysähtyä miettimään, onko asia todella niin.

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu (A Boy Called Christmas 2015)
Aula & Co 2016
Kuvitus Chris Mould
Suomennos Sarianna Silvonen