Pinja Sanaksenaho, Sari Luhtanen: Aurora

 

Auroralla on kaunis koti, ihania vaatteita, upeat aamupalarutiinit ja paljon seuraajia. Kuviin tulleet tykkäykset ja kommentit nostattavat mieltä, mutta vain hetkellisesti. Reaalimaailmassa Aurora tuntee olonsa usein yksinäiseksi: vanhempia ei paljon kotona näy, ja koulussa ihmisten huomio tuntuu pikemminkin ahdistavalta. Eniten ahdistaa kuitenkin se, ettei Auroralla ole läheistä ystävää, ei enää sen jälkeen kun Sara muutti toiseen kaupunkiin. Saran lisäksi Aurora haikailee päiväkotiaikaisen bestiksen Rosan perään ja päättää hankkia itselleen uuden parhaan ystävän.

Juuri enempää en haluakaan paljastaa Pinja Sanaksenahon ja Sari Luhtasen Aurorasta, sillä tarinan jännite perustuu ennen kaikkea yllättävyyteen ja siihen, ettei lukija aina oikein tiedä, mitä Auroran elämässä on meneillään. Tarina on ajankohtainen, siinä kuvataan niitä huolia ja haasteita, mitä nuorilla tänä päivänä on, mutta ennen kaikkea sosiaalisen median valtaa mieliin: hetkellinen liketysten tuoma itsetuntobuusti ei kanna pitkälle, ja feikkitilin kautta on myös helppoa kiusata ja satuttaa. Ja tietysti ennen kaikkea, somepostausten kultaisena kimaltavan pinnan alla todellisuus saattaa olla jotakin ihan muuta kuin miltä näyttää.

Kuvatessaan somen valtaa käyttäjiinsä, Sanaksenaho tietää, mistä puhuu. Pinkku Pinksu on Suomen tunnetuimpia tubettajia, joka aloitti videoiden tekemisen Suomi-tuben nousun kulta-aikana vielä ala-asteikäisenä. Hän on myös julkisesti kertonut tubettamisen mukanaan tuomista lieveilmiöistä ja kokemastaan häirinnästä.

Se, etteivät somepostaukset, kommentit, tykkäykset ja suosituimpien julkaisujen listalle pääseminen ole koskaan koko totuus jonkun ihmisen elämästä, hyvinvoinnista, tai hänen tekemänsä työn arvosta, on ihan oikeasti tärkeä aihe. Se on tärkeä aihe nuortenromaanissa, mutta olisi alentavaa sanoa, että ongelma koskisi vain nuoria. Päin vastoin tuntuu joskus siltä, että jo vauvana älypuhelimen käteensä saaneiden media- ja somenlukutaito on paremmalla tasolla kuin aikuisten.

Niin, ne aikuiset. Näin äiti- ja täti-ihmisenä Aurorassa tietenkin pistää silmiin aikuisten poissaolo. Vanhemmat ovat läsnä lähinnä alakerrasta kuuluvina ääninä ja tyhjänpäiväisinä whatsapp-viesteinä, etäjäkätyksenä. Ainoat aikuishahmot kirjassa ovat oikeastaan Auroran yhteistyökumppaneita manageritoimistossa, ja hekin ajavat ennen kaikkea omaa, tai asiakasyrityksen etua. Teini-ikäisten vanhempana täytyykin jossakin määrin hyväksyä se, ettei tietyssä ikävaiheessa vanhempien mielipiteillä ole samanlaista painoarvoa kuin vertaisten hyväksynnällä. Silloin mennään kuitenkin metsään, jos ajatellaan, että nuori on niin itsenäinen ja pärjäävä, ettei vanhempia enää tarvitse. 

Siksipä suosittelen painavin äänenpainoin Auroraa luettavaksi nuorten lukijoiden lisäksi myös muille keski-ikäisille. Siksikin, että kirja on oikeasti jännittävä, jollakin vähän häiriintyneellä tavalla, ja tarinan jännite pitää otteessaan ihan kirjan loppusivuille saakka. 

Pinja Sanaksenaho, Sari Luhtanen: Aurora
Otava 2024
176s.