Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella
Aloitin uuden Lemmenlahti-sarjan avausosan, Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella, lukemisen jo useampi viikko sitten, mutta jouduin jättämään kirjan hetkeksi syrjään yllättävästä syystä. Feelgood-romaani nimittäin kertoo isotätinsä mökkiä tämän kuoleman jälkeen tyhjentämään tulevasta Sofiasta ja kuvitteellisesta keskisuomalaisesta Lemmenlahden pitäjästä. Olin samaan aikaan valmistautumassa Kirjakanttiin ja luin Jenni Räinän Suo muistaa -romaania, jossa päähenkilöistä toinen, Hellä, taas saapuu pohjoiseen tyhjentämään isoisänsä taloa myyntiä varten. Riski, että tarinat menisivät päässäni sekaisin, oli ilmeinen, joten jätin Lemmenlahden hetkeksi tauolle.
En tehnyt sitä mielelläni, sillä romaani imaisi mukaansa heti ensi sivulta alkaen. Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella on juuri sitä, miltä se kuulostaakin: suloinen aikuisten joulusatu. En oikeastaan malta olla vertailematta sitä vielä lisää Suo muistaa -romaaniin, sillä parivaljakko on herkullinen. Siinä missä Räinän romaanissa surraan maaseudun autioitumista ja metsäluonnon tuhoa, on Lemmenlahti muuttovoittopaikkakunta Keski-Suomessa, kaikki on hyvin, nuorta väkeä riittää ja joulunakin päästään nauttimaan hankiaisista. Sinänsä kumpikaan maaseutukuvaus ei ole väärä: kyllä Keski-Suomesta tällaisia muuttovoittopaikkakuntia oikeasti löytyykin, ja juuri nyt näyttää siltä, että myös lumisia talvia. Tänään tätä kirjoittaessani, marraskuun lopulla, pakkasta on keskisessä Suomessa lähemmäs 20 astetta ja lunta yllin kyllin! Näin ei toki ole joka vuosi.
Lemmenlahti-sarjan taakse kätkeytyy Tuuli Kivijoki-nimellä kirjoittava kirjailija Anu Patrakka. Olen kovasti tykästynyt Patrakan tapaan kirjoittaa dekkareita, hän yhdistää mielestäni oivallisesti keskenään tiivistä dekkarijuonta ja Portugalin aurinkoa, viimeisimmäksi Arvoton-dekkarissa. Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella todistaa, että kirjailija taitaa myös maalaisromanttisen tyylin ja suomalaisen talvimaiseman. Jos haluat virittäytyä joulutunnelmaan romanttisen kirjallisuuden parissa, tämä on varma täsmävalinta.
Kuten lajityyppiin kuuluu, larpatessaan maalaiselämää mummonmökissä, Sofia löytää Lemmenlahdelta useampikian kiinnostavia sulhokandidaatteja. Mutta kuinka tehdä valinta niiden välillä? Ja miten kaikenlaiset väärinkäsitykset vaikuttavat tapahtumien kulkuun? Sofia huomaa myös yllätyksekseen viihtyvänsä Siiri-tädin mökillä ja Lemmenlahdella. Mutta kuinka helsinkiläinen talouspäällikkö voisi muuttaa mummonmökkiin maalle - onko maalla tulevaisuutta?
Edelleen lajityypin tapana on, että asiat ratkeavat. Niin tälläkin kertaa. Ehkä hivenen kiireen tuntu loppukäänteissä kyllä tuli. Nautin kovasti romaanin seesteisestä ja kiireettömästä talvitunnelmasta, siitä olisi voinut pitää kiinni viimeisissäkin kappaleissa. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että Sofian housuissa olisin päätynyt miesten välillä toisenlaiseen valintaan. Pikkuisen teki mieli kiljua: tuonko matkaan nyt sitten ajattelit lähteä? Liekö kenelläkään muulla tullut samanlaista tunnetta, vai olenko tullut vanhaksi? :D
Tai sitten lopullista pistettä ei ole vielä kirjoitettu. Kyseessä on nimittäin sarjan avausosa. Nähtäväksi jää, jatkuuko Sofian tarina, vai saako seuraava osa uuden päähenkilön. Kiinnostavia persoonia Lemmenlahdella ainakin riittää!
Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella
Karisto 2023
236s.
Olen alkanut vaivihkaa keräillä itselleni listaa joulunodotukseen sopivista äänikirjoista. Kuulostaa sen verran tarpeisiini sopivalta ja houkuttelevalta, että klikkaan äänikirjahyllyyn hetimiten.
VastaaPoistaTämä on! <3
PoistaJa kyllä: minäkin olisin Sofiana valinnut toisin! 😁 Mutta jotenkin jäikin sellainen kutina, että hänen tarinansa voisi jatkua. Kiva tietää, että ainakin jonkinlaista jatkoa tälle on tulossa.
PoistaJoo! Itsekin olisin valinnut toisin. Mun mielestäni kirjan henkilöiden väliltä jäi puuttumaan kunnon kipinä.
VastaaPoistaNo joo, vähän sama tuntuma.
PoistaTuosta anonyymin kommentista tulee mieleen Kottikärrykaruselli, ihmettelin lopussa, että koska näille kahdelle joku romanssi syttyi! Ihan kuin se olisi pakollinen chick lit -tyyppisissä ratkaisuissa, että mies tälle on nyt saatava, vaikka stoori pitkälti käsitteli heppahulluutta ja tallin pitoa ja vähemmän niitä suhdekiemuroita.
VastaaPoistaTästä kirjasta sitten, olen sen ilmestymisen huomannut ja klikannut kirjan talteenkin, mutten ole pitänyt sitä varsinaisena joulukirjana? Olen käsittänyt ns talvikirjaksi, eikä takakansitekstissäkään puhuta joulusta mitään 🤔 Mulle joulukirjan pitää käsitellä sitä joulua alusta loppuun, eli sen valmistelua tai lähestymistä aktiivisesti jossain muodossa ja sitten joulun viettoa, tai sitten se tapahtuu muutamassa päivässä (joulunpyhinä) kuten esim Milly Johnsonin Kirsikoita ja joulun taikaa, jonka juuri kuuntelin ja jonka muistan sun lukeneen ☺️
Totta, joulusta ei taideta esittelyssä puhua, mutta kyllä tämä minulle oli vahvasti joulukirja, koska joulua valmisteltiin pitkään ja huolella, sekä vietettiin. Toki elämää oli myös joulun jälkeen, että kyllä tämän voi minusta lukea vielä tammikuussakin.
Poista