Tatu Kokko: Rob McCool ja Lapponian vangit


Eilen illalla sulkiessani silmät näin mielessäni suuren järviaukean, ympärillä metsiä, kaukana suuren linnamaisen rakennuksen. Kiisin hieman järvenpinnan yläpuolella selkää pitkin kovaa vauhtia. Räväytin silmät auki ja ihmettelin, mistä tämä näky mahtoi putkahtaa mieleen. Nopeasti toki tunnistin, että kyseessä oli juuri viikonloppuna loppuun lukemani Rob McCool ja Lapponian vangit -kirjan tapahtumapaikka ja nopea menopelini todennäköisesti seikkailusta tutuksi tullut vesiliidin.

Kun suljin silmäni ja tunnustelin alitajuntaani, huomasin, että kaikki muutkin kirjan keskeisimmät tapahtumapaikat olivat piirtyneet mieleen melko yksityiskohtaisesti. Se kertoo paitsi eläytymiseni määrästä myös siitä, kuinka elävästi ja taitavasti Tatu Kokko on miljöön romaanissa kuvannut.

Kyseessä oleva teos on kolmas osa nuortenkirjasarjaa, jossa seikkailevat huimapäiset, irlantilaista verta kantavat ja syvällä Fennonian metsissä asuvat McCoolin veljekset. Kirjat yhdistelevät mytologiaa, steampunk-henkistä tekniikkaa, fantasiaelementtejä ja pohjoista luontoa. Tällä kertaa mieleeni tuli keskiaikaan sijoittuva, Mikko Kamulan mainio Metsän kansa -sarja, sillä erotuksella, että siinä missä Kamula nojaa kansanperinteeseen ja yliluonnollisiinkin ilmiöihin, Kokko on luonut maailmaansa mitä moninaisemmat scifi-härvelit ja hilavitkuttimet.

Kokemuksesta (edellisestä osasta olen kirjoittanut täällä) tiedän, että tästä syystä minulla kestää aina jonkin aikaa totutella, ennen kuin pääsen solahtamaan McCoolien kummalliseen maailmaan sisälle, mutta sitten kun sinne on kerran päässyt, ei pois tahtoisikaan. Kuten huomaatte, pään sisus jäi vielä sinne hengailemaan.

Rob McCoolilla on veljiensä sekä ystävänsä Kaarnen kanssa vahvaa taipumusta ajautua kiipeliin, ja tällä kertaa sitä tapahtuu oikein urakalla. Niinpä kirjan jännittävät tapahtumat koostuvatkin erilaisista takaa-ajoista, vangiksi joutumisista ja jälleen huimapäisistä pelastusoperaatioista. Fennonian ilmapiiri on hyvin kireä, sillä Novgorodin prinssi Vladimir on hyökännyt alueelle. Mahdollistaakseen yltiöpäiset sotaretkensä hän haluaa saada käsiinsä tärkeiden koodien kantajana toimivan Kaarnen. Mutta sepä ei niin vain onnistukaan, siitä Kaarne ystävineen pitävät huolen.

Jos Novgorodin prinssi Vladimir sotaretkineen herättää mielleyhtymiä ajankohtaisiin tapahtumiin, niin voin vahvistaa mielikuvan olevan oikea. Jo kirjasarjan ensimmäinen teos oli nimittäin nimeltään Rob McCool ja Krimin jalokivi. Lukiessani siitä kirjoittamaani esittelyä hymähtelen omalle sinisilmäiselle ajatukselle siitä, ettei kirjailija varmaankaan ole halunnut viitata ajankohtaisiin tapahtumiin kirjassaan. Luulenpa, että Kokko on ollut vuonna 2015 tarkkanäköisempi kuin minä. Jos linkitykset ajankohtaisiin aiheisiin ovatkin tuolloin jääneet epäselviksi, tällä kertaa ei ole sitä vaaraa:

Prinssi Vladimir toteuttaisi unelmansa. Hän käyttäisi hyväkseen sukunsa kunniakasta menneisyyttä ja yhdistäisi eripuraiset ruhtinaskunnat viimeistä boijaria myöten. Hänet julistettaisiin tsaariksi ja hän saisi vallan avaimet, mutta se ei olisi vielä hänen unelmiensa täyttymys. Hän vahvistaisi asemansa järkähtämättömäksi. Hän tekisi valtakunnastaan keisarikunnan, muinaisen Rooman suoran perillisen. Hän korottaisi itsensä keisariksi ja laajentaisi alueitaan kauas pohjoiseen, länteen, itään ja etelään.

Jos ajankohtaiset uutiset tällä hetkellä pikemminkin ahdistavat, ei yhtymäkohdista tosielämään tarvitse kuitenkaan säikähtää. Rob McCoolin ja hänen joukkionsa suhtautuminen elämään ja huimiin seikkailuihin on niin leppoisaa ja hurtin huumorin sävyttämää, ettei minunkaan kaltainen arkajalka muistanut pelätä jännittävissäkään kohtauksissa. Tällä kertaa tarinassa liikutaan pohjoisen mystisissä maisemissa, mikä tuo oman miellyttävän sävynsä kerrontaan.

Tatu Kokko onnistuukin kerta toisensa jälkeen loihtimaan nuortenkirjoihin (hyvällä tavalla) vanhan ajan seikkailukirjatunnelmaa Viisikkojen hengessä. Kuten aiemmissakin osissa, tätäkin kirjaa on kirjoitettu yhteistyössä nuorten kanssa Livekirjailija-blogissa. Blogista myös selviää, että kirjasarjalle on tulossa jatkoa. Mahtavaa, tuskin maltan odottaa!

Tatu Kokko: Rob McCool ja Lapponian vangit
Icasos 2022
284 s.

Kommentit

  1. Oijoi, tuohan on minulla kesken yöpöydällä. Miksi ihmeessä se sinne on jäänyt ? Pidän kyllä kovasti Robin seikkailuista ja Toto 11v on ihan tosifani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin 11-vuotias jo kirjan nähdessään kyseli, pitäisikö ottaa lukuun. 😊

      Poista

Lähetä kommentti