Kirja kohun takana: Colleen Hoover - Se päättyy meihin

Colleen Hoover on TikTokin Booktok-yhteisön sensaatiomaisesti maailmanmenestykseen nostama yhdysvaltalainen kirjailija. Tunnusomaista Hooverin kirjoille on, että ne tuntuvat herättävän lukijakunnassaan suuria tunteita. Booktokissa kyynelehtivät, jopa poissa tolaltaan olevan oloiset lukijat ovat kertoneet juuri lukeneensa Hooverin kirjan. Ilmiöstä kirjoitti mm. Miina Supinen tässä erinomaisessa Hesarin artikkelissa.

Suursuosio aina hämmentää ja kiinnostaa: mikä tekee juuri näistä kirjoista niin koskettavia ja menestyneitä? Olikin selvää, että kun WSOY julkaisi ensimmäisen CoHo-suomennoksen Se päättyy meihin, oli kirja tsekattava. Vielä enemmän kiinnostuin, kun korviini kantautui tieto myös toisenlaisesta ilmiöstä. Hooverin kirjojen faneja kohtaan on osoitettu todella ikävää kielenkäyttöä ja vähättelyä siksi, että osa pitää kirjoja kömpelöinä ja keskinkertaisina. Yhä kiinnostavammaksi muuttuu! Mistä ihmeestä näin suuria vastakkaisia tunteita herättävässä kirjailmiössä voi olla kyse?

Valitettavasti ei ole uusi asia, että viihdekirjallisuuteen, -kirjailijoihin ja viihdekirjojen lukijoihin kohdistuu vähättelyä. Colleen Hooverinkin lukijakunta koostuu pitkälti nuorista naisista ja mikäpä tässä maailmassa voisi olla vähemmän vakavasti otettavaa kuin nuoret naiset? Korkeintaan ikääntyvät naiset! On myös olemassa koulukunta, joka kokee, että ainoastaan kielellisesti haastava, moniulotteinen ja - tasoinen, viipyilevä, sanomatta jättävä, aukkoinen, arvoituksellinen tai muuten vain kokeellinen ilmaisu on ns. oikeaa kirjallisuutta. Käsitys on tietenkin virheellinen. Kekseliäs ja kieltä uudistava kerronta on ihanaa, mutta kirjallisuutta voi arvottaa monilla mittareilla, joista kielellinen ilmaisu on vain yksi. Ihan yhtä hyvin teosta voidaan arvioida vaikkapa sen herättämien yhteiskunnallisten ajatusten perusteella - tai sitten sen puhuttelevuuden ja herättämien tunteiden mukaan. 

Ja juuri tunteiden herättäminen on Se päättyy meihin -romaanin vahvuus. Colleen Hoover kirjoittaa tunteista tunteiden kielellä, joten on ymmärrettävää, että tunteita se myös herättää. Kirja sisältää hyräilyttäviä ja poskia punastuttavan kuumia rakkauskohtauksia, mutta myös kamalia, hirveitä lähisuhdeväkivallan kuvauksia.

*** Seuraavassa kappaleessa SV: lähisuhdeväkivalta sekä juonipaljastuksia. Hyppää siis kappale yli tarvittaessa. ***

On myönnettävä, että kirjan alussa olin minäkin epäileväinen. En tiennyt kirjan tarinasta paljoakaan, joten odotin suoraviivaista kuka saa kenet -rakkaustarinaa. Kun Ryle alkoi piirittää Lilyä olin jokseenkin pöyristynyt. Miten joku voi vielä tällä vuosituhannella kirjoittaa jotakin tuollaista: että nainen olisi kuin sulaa vahaa noin kammottavien piiritysyritysten edessä? Romaani muuttui oitis tuhansia kertoja paremmaksi, kun oivalsin, ettei Ryle olekaan tarinan Prinssi Uljas ja kirjan alkupuolen puistatustuntemukseni olivat näin ihan perusteltuja. Rakastin kirjassa sitä, että Lilyn ja Rylen tilannetta ei näytetty yksiulotteisena ja mustavalkoisena, sillä harvoinpa elämäkään sellaista on. 

*** juonipaljastuksen päättyvät *** SV jatkuu

Colleen Hoover on kirjoittanut tärkeästä aiheesta voimaannuttavan tarinan. Kirja ei saanut minua itkemään, en käynyt edes lähellä sitä, ennen kuin kirjailija kertoi jälkisanoissa tarinan perustuvan omien vanhempiensa elämään. Mutta minulla ei ole (luojan kiitos) omakohtaista kokemusta lähisuhdeväkivallasta. Ei siis tulisi mieleenkään naureskella lukijalle, jota kirja liikuttaa. Ei ole tapanani tehdä niin koskaan, mutta erityisesti tässä tapauksessa on selvää, miksi Hooverin tapa käsitellä vaikeaa aihetta puhuttelee monia. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu lukea Lilyn kokemuksista, jos itse on kokenut jotakin samantapaista. Toivon sydämestäni, että mahdollisimman moni, jota parisuhde- tai lähisuhdeväkivalta tavalla tai toisella koskettaa tai on koskettanut, lukisi tämän kirjan. Jos yksikin väkivallan uhri saa kirjan ansiosta voimia lähteä tuhoisasta suhteesta, on romaani enemmän kuin paikkansa ja huomionsa ansainnut.

*** SV päättyy tähän***

Se päättyy tähän on kelpo teos. Ei, se ei varmaankaan ole maailmankirjallisuuden merkkiteos, mutta ei siinä toisaalta ole mitään vikaa, tai erityistä kömpelyyttäkään kuten kirjamaailmassa velloneesta keskustelusta olisi ehkä voinut päätellä. Kerronta on lajityypilleen ominaisesti suoraviivaista ja tunneperäistä, mutta ei näin raskaasta aiheesta välttämättä jaksaisikaan lukea, jos vielä kielikin haastaisi. Tässä yhteydessä on helppo viitata viime viikkoiseen Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut -postaukseen.

Äänikirjamuotoon tarina sopii erinomaisesti ja lukijana toimii mainio Usva Kärnä. Luettuani Tarinannuppuja-Ullan erinomaisen arvion kirjasta epäilen, että kirja onkin vahvimmillaan juuri äänikirjana. Sen mahdolliset kielelliset puutteet jäävät hyvän luennan ansiosta huomaamatta, kun taas itse luettuna ne pistänevät enemmän silmään.

Joka tapauksessa, Se päättyy tähän ei ole missään nimessä ajanhukkaa. Se kannattaa lukea jo senkin takia, että tietää, mistä kirjamaailmassa kohkataan. On myös hienoa, että kirjasomella on voimaa nostaa esiin ns. mustia hevosia: kirjoja ja kirjailijoita, jotka herättävät suuria tunteita sekä keskustelua kirjallisuuden syvimmästä olemuksesta. Juuri sitä kirjallisuuskeskustelu tällä hetkellä tarvitsee.

Colleen Hoover: Se päättyy tähän (It Ends With Us 2016)
WSOY 2023
Suomentaja Sirpa Parviainen
Äänikirjan kesto 11h22min
Lukija Usva Kärnä