Mikko Kamula: Kalevan pojat

 

Viimeinkin, kuun kymmenentenä päivänä, pääsen esittelemään teille uutta kirjaa! Aloitin Mikko Kamulan Kalevan pojat kyllä jo viime kuun lopulla, mutta yli 700 sivua ottaa oman aikansa. 

Ajoitus kirjan lukemisen kanssa meni ainakin kelien puolesta ihan nappiin. Romaanissa nimittäin eletään katovuosia ja ankaria talvia, kun Pohjolan emäntä Loviatar antaa hyisen vihansa levitä maailman ylle.

Suurin piirtein siltä on tuntunut viime viikkoina useampana aamuna, kun ikkunasta ulos katsoessa on saanut huomata takatalven iskeneen aina uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti nyt, kun kirja on luettu loppuun, leviää Sampsa Pellervoisen kevättä luova elinvoima myös tässä reaaliajassa!

Kamulan Metsän kansa -sarja on edennyt nyt neljänteen osaansa. Edellisien osien tapaan (lue täältä) kirjassa seurataan sisarusten: Heiskan,Varpun ja Tenhon elämää ja valintoja keskiajan Etelä-Savossa.

Kun sarjaa on lukenut alusta asti, alkavat henkilöt tulla jo tutuiksi ja läheisiksi. Mielestäni Kamula onkin antanut hahmojen kypsyä ja kehittyä ansiokkaasti. Keskenkasvuiset ovat kehittyneet aikuisiksi, raskaiden kokemusten seurauksena ikäistään vanhemman oloisiksi ihmisiksi.

Sisaruksista vanhin, Heiska on saanut puolisokseen Kullan. Avio-onni kukoistaa, mutta talonpojan elämä isän talossa syrjäisillä salomailla ei kuitenkaan tunnu riittävältä. Mielessä kummittelee Olavinlinnan voudin pyyntö liittyä sotaväkeen. Karjalaiset ja venäläiset ovat nimittäin tehneet yhä useammin hyökkäyksiä länteen, mikä edellyttää puolustuksen vahvistamista. Onko kiivas luonne Heiskan heikkous vai pikemminkin etu sotilaana?

Kuopus Tenho puolestaan palautuu hitaasti edellisessä romaanissa tekemästään pitkästä vaelluksesta Tuonelassa. Nuori mies on heikossa kunnossa, mutta toipua täytyy, sillä häntä ja Yörnin äijä -nimistä tietäjää tarvitaan taas. Vain he voivat pysäyttää Loviattaren ja estää ihmisten kuolemisen nälkään katovuosien kurimuksessa. Alkaa pitkä matka kohti pohjoista ja muinaisten jättiläisten asuinsijoja. Tenho alkaa jo tottua ajatukseen kertakaikkisen erikoisesta ja harvinaisesta elämänpolusta, mikä tulevaa tietäjää odottaa. Mutta tarkoittaako se sitä, että mitään normaalia ei hänen elämässään tule olemaan?

Kun veljet lähtevät seuraamaan omaa kohtaloaan maailmalle, jää Varpun osaksi jäädä kotiin. Mutta onko se oikein? Miksi juuri hänen on tyydyttävä osaansa? Varpu on ollut edellisenä vuonna parantaja Anna Auvittaren opissa. Taitavalle parantajalle on aina käyttöä, katovuosina varsinkin, joten voisiko Varpulla olla elämässään muitakin mahdollisuuksia kuin se kaikista tavallisin ja todennäköisin elämänpolku?

Kamula punoo taitavasti yhteen ikivanhaa suomalaista mytologiaa, kalevalaisia runoja, kansanperinnettä, historiallista romaania ja fantasiaelementtejä. Tarinat vilisevät henkiä, haltioita, maahisia, jättiläisiä, ja pahuuden voimia, ja kaikki tuntuu oikeastaan aika uskottavalta. Juuri fantasian kumpuaminen omasta kansanperinteestämme tekee siitä yhtä aikaa niin voimakasta ja toisaalta viihdyttävää. Yksittäiset tiedon- ja tarinoiden muruset, joita kannamme mukana kulttuurisessa dna:ssamme, kietoutuvat Kamulan käsissä uskottaviksi kokonaisuuksiksi.

Olen viime viikkoina useaan kertaan toistanut itseäni toteamalla, että historiallinen romaani kertoo parhaimmillaan myös tästä päivästä ja oikeastaan kaikista ajoista. Kun Kalevan pojissa kuvataan idästä nousevaa uhkaa ja katovuosien aikaista ruoanpuutetta tai ihmisiä niittäviä kulkutauteja, ei yhtä äkkiä enää tunnukaan siltä, kun puhuttaisiin pelkästään menneisyydestä.

Kamula viittaa myös hienovaraisesti saamelaisten kohtaloon alkuperäiskansana. On oikeastaan aika pysähdyttävää ajatella, että omakin kotiseutu oli keskiajalla vielä käymätöntä erämaata ja saamelaisten aluetta, muiden heimojen pikku hiljaa työntäessä alkuperäisväestöä edellään pohjoiseen kaskikulttuurillaan. 

Toki Kalevan pojat voi lukea myös näistä viittauksista irrallaan, viihdyttävänä seikkailukertomuksena ja kiinnostavana kansanperinteen kuvauksena. Kamula on kuvauksessaan tarkka ja esimerkiksi Varpun parantajan työn kuvaus on kiehtovaa luettavaa. Onneksi meillä on käytettävissämme modernin maailman lääkkeet, mutta on toisaalta sääli, kuinka paljon tietoa esimerkiksi eri kasvien vaikutuksista tervetyeen on päässyt painumaan unhoon vuosisatojen kuluessa.

Kalevan pojat kurkottaa jonnekin tuonne kauas menneisyyteen, esi-isien ja -äitien kokemuksiin ja vielä siitäkin kauemmas, ikiaikaisten legendojen aikaan saakka. Kuten Metsän kansa -sarjassa aina, kokonaisuus on tälläkin kertaa vaikuttava.

Mikko Kamula: Kalevan pojat
Gummerus 2022
714s.